Tämä oli niitä hienoja pelejä jotka jättävät kuitenkin hivenen kirpeän maun. Toki, ennakkoasetelmat huomioiden aivan uskomaton suoritus, mutta olisi kolmekin pistettä ollut tarjolla. Joka tapauksessa saatiin kaksi erittäin arvokasta pistettä.
Ensimmäinen erä oli ihan uskomatonta pelaamista Bluesilta. IFK:lla ei ollut mitään jakoa. Taskurahoilla pelaavat Nöyränen ja Sinisalo nöyryyttivät aika makeasti miljoonamiehiä Kuhtaa, Karalahtea, Murrayta ja muita. Hienoa, hienoa. Loistavasti toimi pelikirja.
Kaksi viimeistä erää sitten odotetusti passivoiduttiin, mutta Brucks piti meitä pystyssä. Gussen jalasta lirui kiekko omiin, 1-2, ja lopulta sitten Kruusin suosiolla avustuksella - joskin toki muutenkin ihan IFK:n taidokkaalla myllytyksellä - peli jatkoajalle.
Mielestäni oikeus kuitenkin tapahtui, kun Blues sai pisteistä kaksi - ja IFK vain yhden. Suoraselkäinen Kariya vei Kuhtaa, Brucks Lundellia.
Martin Kariya. On kyllä sukunimensä veroinen, ei siitä pääse mihinkään. Ainoa mikä miehessä vituttaa, on se hieman flegmaattinen vaihtoon luistelu, mutta muutoin kyllä vallan mainio pelaaja. Luistelutaidot, ketteryys, oveluus ja syöttötaidot pelisilmän kera ovat tulleet jo esille, ja tänään sitten myös viimeistely. Aika mukavasti nöyryytti Lundellia. Samoin Karalahtea.
Se oli sitten voitto numero neljä. HIFK:n vieraana. Toinen peräkkäin. Alkaa Bluesista muodostua aikamoinen peikko IFK:lle kotonaan. Brucks pelannut muuten kaksi kertaa Nordenilla ja molemmilla kerroilla torjunut voiton, which is nice.
Ps. Säikäytti muuten hivenen kun Viitaluomalta meni jalka (puujalka?) ja tuskaisesti linkutti vaihtoon, eikä pelannut vähään aikaan. Palasi kuitenkin lopussa mukaan ja meno näytti ihan hyvältä.
Pps. Käytiin äsken katsastamassa LA-Areenan edustalta sopivaa patsaan paikkaa. Älä nyt Marketta Kokkonen pilaa tätä, perkele. Asemakaavalle :center:.