Kun Ilves lähtee tämän kauden miehistöllään todelliseksi koetinkiveksi muodostuneeseen Nordenskiöldinkadun halliin. Miehistöllä, josta vielä puuttuu neljästä kärkihyökkääjäsä kolme, eivät odotukset voi olla kovin korkealla. Tunnelman suhteen toki oli odotuksia, kun lauantai, kaksi Original Six -jengiä vastakkain ja ikoni-Lennartin paluumatsi.
Hyvä tuuli alkoi totuttuun tapaan jäähallin lipunmyynnistä. Minulle ei oikeasti tule mieleen Suomesta montaakaan enemmän 70-lukua henkivää paikkaa kuin Helsigin jäähalli. Järkyttävän betonikuution kyljessä oleva kammottavan ruma siipi, jossa Neuvostoliitossa valmistetun näköinen tupakoinnin kieltävä kyltti ja totaalista Brezhneviä henkivä kello, joka on symbolisesti oivallisesti pysähtynyt.
Ilves vei ensimmäistä erää, veipä jopa melko selkeästi. Harvoin näkee HIFK:ta noin aseettomaksi pelattuna. Kaksi harmillista puolihuolimatonta jäähyä Ilvekselle (joista varsinkin Koistisen jäähystä voisi tietysti vähän nillittääkin), niistä HIFK:lle kaksi maalia. Ja Ilves ei tehnyt mistään, vaikka viisikkopelissä ja tasakentällisin pelatassa huomattavasti parempi yhdistelmä olikin. Ei mistään. Siinä ensimmäinen erä pähkinänkuoressa.
Kotijoukkue sitten teki heti toisen erän alkuun 3-0 ja sittenhän se peli olikin siinä. Jännitettäväksi jäi kuinka suureksi voittomarginaali muodostuu ja pelaako maaliin mahdollisesti jossain vaiheessa vaihdettava Wiikman nollan (pelasi) ja pitääkö Norjan nolla (ei). HIFK:n 5-0 maali ei onneksi peliä ratkaissut mihinkään suuntaan, koska siinä linjatuomarilta todella surullinen virhe. Kiekko oli monta sekuntia pelin ulkopuolella, mutta kello vain kävi. Joka tapauksessa kotijengi pelasi toisen erään pedaali pohjassa ja ajoittain näytti, ettei kentällä ollut kuin punainen porukka. Sinänsä siis tämä vahva erä oli HIFK:lle ansaittu.
Kolmannen eränhän Ilves voitti, ansaitustikin, mutta kosmetiikka on kosmetiikkaa, eikä taululla irvistelvä 6-1 mitenkään mairitellut.
Peli oli Ilvekseltä parempaa kuin odotin, varsinkin ensimmäisessä ja viimeisessä erässä, varsinkin Ilveksen joka pelasi ilman tähtiään. Sen sijaan se tunnelma oli aivan karmaiseva pettymys. Jos joku kutsuu Jäähallia hornankattilaksi, myötäloukkaannun vallan Jani Toivolana kaikkien hornankattiloiden puolesta. Pikemminkin varsinkin ensimmäisessä erässä tuntui että se Töölöpäivän jumalanpalvelus on siirretty Temppeliaukiolta Nordikselta, mitä nyt muutama tamperelainen raggari oli huutelemassa hävyttömyyksiä. Noh, olihan siellä vähän ääntäkin jossain 4-0 ja 5-0 jälkeen. Upeaa.
Mikä vittu siinä on muuten on, ettei noita kusipäitä saa pois vierasjoukkueen sektiosta. Tai siis miksi kukaan kotijengin kannattaja ostaa lipun Ilves-fanien osioon ja tulee sinne kertomaan mulle, ettei noin huonoa jengiä kuin Ilvestä kannata kannattaa? Saako siitä jotain? Kasvaako kikkeli? No joo, tosiaan HIFK-fanit noin isossa kuvassa ovat tosi hyvää jengiä, mutta näitä sankareita mä tosiaan ihmettelen. Koska tosiasiahan on, että Ilves on rakas ja minä sitä huudan niin paljon kuin minusta ääntä lähtee, oli sijoitus sarjataulukon ensimmäinen tai viimeinen. Oli peli 10-0 tai 0-10. Ilves nyt, Ilves aina, Ilves ikuisesti ♥ Eikä sitä minkään juntin provosointi muuta suutaan eikä toiseen.
Jaa pelaajista? No, Lennart oli hyvä muutenkin kuin kolmen maalin takia, Norja oli suorastaan ällistyttävän hyvä. Bendzius ei tosiaan taida olla valmis ihan tälle tasolle vielä. Muista ei erityisempää sanottavaa.
