Homma menee plörinäksi kun sitä vähiten odottaa. Unelma-alku ja oikein kunnon sulaminen loppua kohti. Kuin vanhoina hyvinä aikoina... ja kuten ensi keväänä?
Tasaväkinen pelj, jonka sisällä tapahtui KalPan osalta niin hyviä kuin aivan hirveitäkin asioita. Tänään saatiin ihailla äärimmäisen kiekkokontrollipelin parhaita puolia. Kun vastustaja iskee kunnon karvauksen päälle KalPan puolustusalueella niin hirveä hätähän siitä syntyy ja kusessa ollaan välillä. Peli ei meinaa pysyä kasassa 60 minuuttia, mistä esimerkkinä erityisesti kolmas erä. KalPallakin oli hyökkäyksiä, mutta ne tyrehtyivät yleisesti vähän puukätisiin ratkaisuihin. Epäonneakin toki oli matkassa, Kolehmainen ja Ruohomaa täräyttivät molemmat vuorollaan tolppaan. Ilomäki oli kyllä jälleen pirteä ilmestys ja yritti tarjoilla melkoisia huippupasseja, mutta aina ei vastaanottajalle maistunut.
Mutta mikä kumma se oli esimerkiksi tämä tilanne siinä erään Bluesin YV:n aikana, missä maalin kulma oli käytännössä täysin vapaa ja jos Kantola olisi vain sinne syöttänyt, niin maali olisi ollut käytännössä satavarma? Näitä tuntuu välillä aukeavan KalPan alivoimalla, eikä se kovin hyvää lupaa. Ja niin ikään mitä kummaa on n. kaksi-kolme laukausta, kun on kaksi kokonaista minuuttia aikaa pyörittää kahden kokonaisen miehen ylivoimaa? Nyt joko loppui mielikuvitus kesken tai yritettiin tehdä jotain kuukauden highlight-häkkiä ja se kenties maksoi kaksi pojoa.
Kaiketi Blues näitä pisteitä enemmän tarvitsi, joten onneksi olkoon. Ansaittu voitto kai tuo lopuksi oli, olihan KalPalla kakka sen verran pahasti housussa viimeisessä erässä ja nimenomaan viholliskarvauksen takia. Ehkä tässä pitäisi jonkinlainen suhteellisuudentaju osata säilyttää - sarjakärkipaikka säilyi vaikkakin niukasti ja silti menetyt pisteet vituttavat...
Lauantaisaunan kunniaksi yli 3000 kuopiolaista oli saapunut paikalle. Hyvin männöö. Peliesitys myös varmasti innoittaa saapumaan jatkossakin paikalle.
