Perkele että nostan nyt hattua joukkueelle. Pahasti oltiin ottelusarjassa sillassa, eikä usko oikein itselläkään enää riittänyt. Mutta mitä tekikään joukkue? Selvitti ottelupallon toisensa perään ja meni jatkoon.
Tästä illasta en suostu alisuorittajia esiin nostamaan, siitäkään huolimatta että jokainen ei ihan parastaan esiin saanut. Kiitoksia sen sijaan jakaa mielellään;
- Tuke Pulliainen. Täydessä kunnossa ei selvästikään vielä ole, mutta jumalauta oli mies paikallaan kun tarvittiin. Upea syöttö kaverille joka ei erehtynyt vaan kiskaisi ottelun voittomaalin.
- Oskari Lehtinen. Antisankarista sankariksi. Pelko oli perseessä että peli ratkeaa miehen istuessa jäähyllä, mutta mitä vielä. Tänään ei parasta Lekeä noin muuten, mutta eipä olisi osannut maalia parempaan rakoon tehdä.
- Rasmus Kulmala. Jos jokainen kelaisi vaihdosta toiseen yhtä täysillä kuin Rasse, niin ei meitä voittaisi kukaan. Koskaan.
- Iikka Kangasniemi. Tätä taskurakettia on pakko rakastaa. Pelistä peliin joukkueen paras, eikä koostaan huolimatta pelkää ketään eikä mitään. Tänäänkin taas pirteä esitys, kuinkas muutenkaan.
- Kaapo Kähkönen. Maali lipsahti helposti, mutta helvetin hienosti poika kokosi itsensä ja näytti, että hänen takiaan ei tulla tippumaan. Eikä tiputtu, auringontarkkaa työtä ja useampikin gamesaver saaliina. Up yours, Noronen!
Ainoa negatiivinen asia josta jaksan tänään mutista on se, että miksei joukkueesta löydy ketään puolustamaan Kangasniemeä? Iikka ajaa ahtaisiin väleihin ja taklaakin, jonka seurauksena on pelistä toiseen vastustajien kanssa pystypainissa ja tökittävänä. Ainoa joka asiaan jollain lailla reagoi, on Jere Laine. Kyllä muiltakin pitäisi löytyä sen verran kyrpää, että ilmoittaisi vastustajalle Laineen tavoin olevansa Kangasniemeä parempi vaihtoehto tanssipartneriksi.
Kiitos ja näkemiin LeKi. Ei tule joukkuetta Norosineen ikävä, eikä etenkään muutamaa Masku-Areenan järkkäriliivistä paskahousua.