Ei voitetun pelin jälkeen viitsisi liikaa valittaa, mutta aika tylsä ottelutapahtuma oli kaikkinensa. En edes puutu siihen että näkyikö kentällä hienouksia tai oliko peli "tasokasta" vaan ihan siihen, että Salo teki ensimmäisen maalinsa jo parin minuutin jälkeen ja kun peli oli toisen erän alussa 3-0, niin kyllä suurin osa ihmisistä sen ratkenneeksi ymmärsi. Saipalla ei tuohon mennessä ollut ollut yhtä montaa hyvää maalipaikkaakaan.
Kyllähän se pitää sanoa, että Kalpa pelasi kuitenkin suhteellisen keskinkertaisesti, mutta oli onnekas. Toki se hallitsi keskialueen suveriinisti, mutta maalipaikkoja luotiin melko vähän. Joku voi tuon toki laskea tarkoitukselliseksi varovaiseksi taktiikaksikin. Salo teki kaksi once in lifetime maalia tyhjästä ja Anderssonin ensimmäinen maali oli löysä ranne viivalta. Siinä ei edes tainnut kukaan tarkoituksella maskia tehdä, mutta vaan joku liikkui vain sopivasti niin että Hostikka ei nähnyt ratkaisevalla hetkellä mitään. Vastaavasti kunnollisista paikoista Kalpa jätti maalit tekemättä. Kapaselle ja Jokiselle ei puhtaat läpiajot kelvanneet ja ylivoimat olivat varsinkin ottelun alkupuolella heikkoa.
Ymmärrän Saipan valmennuksen valitusta tuomarilinjasta. Boksiin lähti taas todella helposti, mutta vaikka Saipa siitä enemmän kärsi niin eiköhän linja molemmille sama ollut. Ahonen ja Andersson olivat taas hyviä. On se hieno tunne että Kalpalla on hyvä maalivahti. Sitä ei ole hetkeen nähtykään. Ja Anderssonin suoraa laukausta katsoessa tulee taas niin selvästi edelliset vuodet mieleen ja se, että silloin vastaavaa ei ole ollut. Ja sellaiseenkin heti kiinnitti nyt huomoita että ei tuollaista Saipallakaan ollut, vaan viivakudit joko epäonnistuivat täysin tai olivat muuten surkeita. Jännä juttu, sillä edellisillä kausilla kun Kalpalla tuo asia ei ollut kunnossa, niin tuntui että kyllä se kaikilta muilta onnistuu. Sitä ei aina samojen lasien läpi arvioi omaa ja vastajoukkuetta.
