Ei Espoossa varmaankaan HIFK:n faneillekaan soiteta Jokereiden maalilaulua ”hassutteluna”. Soittakaa omia koiralaulujanne ym.
Nooh, itse asiassa. En tiedä, onko kaksi hieman vastaavaa kokemusta sattumaa vai merkki jostain espoolaisesta jutusta, mutta silloinen Naisten Liiga alkoi syyskuussa 2023 avausviikonlopun tapahtumalla Matinkylän jäähalleissa. Lauantai 9.9.2023 alkoi edellisen kevään finalistien Kiekko-Espoon ja HIFK:n paikalliskohtaamisella. Helsinkiläisten luistellessa kaukaloon äänentoistosta alkoi soida Bill Contin Gonna Fly Now eli Jokerien maalilaulu. Tuskin oli sattumaa. Mielestäni ei kovin tyylikästä ja ihan turhaa tuoda naisten kaukaloihin joitain tuollaista vastaanasettelua sellaisen seuran kautta, jolla ei ole edes naisten joukkuetta. Kun vastaava toistui nyt myös eilisessä miesten ottelussa vieraskannattajien jättimäisen massan edessä, mieleen heräsi kyllä kysymyksiä, että mitä tuo kertoo Kiekko-Espoosta tai espoolaisista laajemminkin. Ei välttämättä mitään, mutta mietityttääpä kuitenkin.
Eilinen reissu oli kaikkinensa hieno kokemus. Joka hetki ei ollut kivaa, kuten vaikka järkyttävän hitaasti edenneeseen alimitoitettuun turvatarkastukseen noin 45 minuuttia jonottaessa vaakasuoraa satavassa hyytävässä vesisateessa. Ilves-kannattajien eristetty alue areenan toisessa kerroksessa oli tuolle väkimäärälle ahdas, kahteen vessaan koko ajan älyttömät jonot ja suurin osa lämpimästä ruoastakin ilmeisesti loppui. Onneksi tuli varauduttua eväillä, niin paluumatkalla bussissa sai sentään syötyä ja noin 12 tunnin reissua ei tarvinnut tehdä syömättä. Kärsivällisyyttä ja sietokykyä koetelleet hetket kannatti kuitenkin kestää, koska olihan tuo kokonaisuutena jotain todella ainutkertaista ja ei niin sujuvasti edenneet hetket olivat lopulta kuitenkin ihan siedettävä hinta kaikesta hyvästä.
Kun tuoreena verrokkina on Vaasan reissu viime kaudelta, niin siellä paikalliset järjestelyt toimivat paremmin ja kannattajatoimintaa arvostettiin muutenkin enemmän. Espoossa pelin edetessä alettiin soittaa enemmän musiikkia pelikatkoilla, mikä on vähän tylsä tapa yrittää estää vieraskannattajia valtaamasta tapahtuman äänimaisemaa. Espoon kannattajat pitivät myös hyvin ääntä, mutta tuollaisen haasteen edessä jäivät monessa kohdin ymmärrettävästi vähän jalkoihin.
Ymmärrän, että Espoossa on ikäviä kokemuksia naapurikaupungin kannattajien vierailuista, mutta kun nyt ilvesläistenkin rahat kuitenkin kelpasivat loppuunmyydyn otteluelämyksen muodossa, niin itse ainakin odotin enemmän kuin eri muodoissa tapahtuvaa suoraa tai epäsuoraa vittuilua. Samaan hengenvetoon täytyy myöntää, että olihan Osaston tifossakin kyllä hieman vastakkainasettelua ja ajoittain vieraskannattajien maassa buuasi kotijoukkueelle, ihmeellisen kohtaan ajoitetulle Kiekko-Espoon paitaan pukeutuneelle räppärille, DJ:lle ja mediakuutiolla virnuilleelle juontajalle. Muutenhan Ilves-kannattajien laulut ja muu ulosanti keskittyi vain omien kannustamiseen kaikki 65 minuuttia ja rankkariarvonta päälle.
Itse pelihän oli tällä neljän ottelun viikolla toinen, jonka Ilves pystyi kääntämään varsinaisen peliajan jälkeen itselleen, vaikka olisi ehkä pitänyt hävitä jo varsinaisella. Harmillista, että neljän ottelun viikkoja täytyy suunnitella maajoukkueturnauksien kanssa päällekkäin. Onneksi sentään Leijonien mukaan ei tällä kertaa kutsuttu ketään liigaseuroista. Onhan tuollainen reissu aika paljon mukavampi päättää viimeisen minuutin tasoitukseen ja rankkarivoittoon kuin vaikka jäämällä maaleitta, kuten tapahtui Porin reissun kohdalla toissakaudella. Pelillisesti tämä ottelu ei ollut parasta, mitä SM-liiga voi tarjota, mutta elämyksenä ottelutapahtuma oli kyllä poikkeuksellinen.