Sellainen asia tuli tuossa pelin aikana mieleen, että samanlainen pelin kaava on nähty niin monta kertaa aiemminkin, mutta KalPan osalta päinvastaisena.
Vastustaja painostaa ja kiekot kolahtelevat tolppiin. Vastustajajoukkue ei vimmatusta paineestakaan huolimatta saa maalia, mutta KalPa pääsee hyökkäykseen ja iskee terävästi paikastaan maalin.
Kuka muistaa, olisiko tällainen kaava joskus toteutunut KalPan osalta hieman toisinpäin?
Olisiko tässä suunnanmuutoksen alku? Onnistuuko KalPa nyt viimeinkin olemaan se joukkue, joka kääntää tiukat tilanteet edukseen, nousee niistä maalin tappioista maalin voittoihin ja kykenee ratkaisevilla hetkillä maalintekoon vastustajan epäonnistuessa? Tänään vaikutti siltä.
Ottelu oli yksi parhaista KalPan otteluista, mitä olen paikan päällä todistanut. Tunnelma oli aivan loistava. Kiiskisen maalin jälkeen kun Järä sai kopin kiinni, yleisön reaktio oli niin voimakas, että äkkinäinen olisi luullut maalin syntyneen. Jopa istumakatsomossa tunnelma näytti olevan vahva läpi ottelun.
Pelillisiin asioihin ei vielä tunnekuohuissaan jaksa puuttua, mutta heti täytyy löytää kritisoitavaa. Seppänen oli pahoissa vaikeuksissa. Aivan kaamea hätä ja epävarmuus leimasi peliä. Pelaajista ei enempää kritisoitavaa keksi, mutta tripla-lampaanperse jälleen kerran Miettiselle. En mainitse miehestä sen enempää, muut paikallaolleet voivat vissiin kertoa enemmän tästä sujuvan puheen sulttaanista.
Kumma kun Virta kritisoi Bellissimoa. Okei, maalia ei ole vielä syntynyt, mutta yhteistyö Samin ja Kallen kanssa näyttää toimivan. Okei, puolustuksessa miestä ei juuri näy, sekä "Vinsii" luovuttaa tilanteen turhan helposti kiekon menetettyään, mutta pistän kädet kyynerpäitä myöten ristiin, jotta Peksi ei rikkoisi nykyistä ykkösketjua. Teemu the Töyhtölle näytti tuppi maistuvan, joten toivottavasti mies pysyy vaihtopenkin vasempana varalämmittäjänä.
Eihän siinä, ihan hienolta tuntuu.