Kaikki riippuu siitä jääkö kaveri jäähän makaamaan. Leimulta myös hieman kyseenalaisesti tänään ensin "elottomana" jäähän. Sitten kuin vieterijaloilla salamannopeasti ylös. Sitten taas vähän näyttäisi tekevän kipeää ja minuutin päästä taas ylivoimalla. Toki oikeasti saattoi sattuakin ja varmaan pelästyi, mutta ristiriitainen kuva tuosta jäi. Ja tämä ei ollut ainoa kerta tällä kaudella kun vastaavaa sattuu. Usein vielä puhtaan niitin jälkeen, toisin kuin tänään. Tuntuu, että liiga ampuu itseään taklausten kieltämisellä jalkaan, sillä ainakin meikäläinen on vahvasti ruvennut joviime kauden puolella pohtimaan, miksi tätä sarjaa ylipäänsä seuraan. Tunne on viety ja se on asia, mitä tullaan tulevaisuudessa kaipaamaan.
Mitäh?!!? :D
Leimu nousi samantien ylös ja lähti vaihtoon. Minä en tiedä minkälainen pää teillä porilaisilla on mutta kyllä se vähän sattuu, kun lyöt kuupan siihen pleksiin, etenkin kun joku tönää niskasta. En tajua yhtään, että mikä helvetin filmaus tuo nyt muka oli. Mahtuu tännekin paljon kirjoittajia jotka eivät näköjään tajua jääkiekosta suoraan sanoen yhtään mitään. Ja joo, en tajua minäkään. Ihan oikeasti kannattaa joskus vetää ne hokkarit jalkaan ja käydä vähän kokeilemassa sitä tosielämän jääkiekkoa, kyllä siinä kipu tulee kaveriksi hyvin nopeasti.
SM-Liigassa saa kyllä taklata kun taklaa oikein, se on vain sääli, että suomalaiset pelaajat eivät oikein osaa taklata eivätkä ottaa taklauksia vastaan. Puuttuu pelisimä niissä tilanteissa. Tuomareilta puuttuu pelisilmä kun taklauksissa on vähän enemmän vauhtia. Ymmärrän toki senkin, että vauhtien kasvaessa ylikovia niittejä pitääkin karsia, vaikka olisivat teknisesti puhtaita, sillä jälki voi olla todella rumaa.
Tämä ottelu ei ollut laadullisesti kovin hyvä, kuten ei ollut eilinenkään. Tappara hukkasi voiton avaimet eilen onnettomaan ylivoimapelaamiseen, tänään joukkue puolusti voiton. En ole edelleenkään tyytyväinen joukkueen hyökkäämiseen mutta esimerkiksi hyökkäysalueen pelaaminen on hivenen parantunut, nyt syöttöjä jo vähän katsellaankin.
Alivoima on erikoisen passiivinen ja alueelle pääsee ihan heittämällä sisään. Saman tyyppinen on karvauspelaaminen, jossa Tappara luottaa aika matalalla olevaan ohjauspeliin ja vain harvoin prässää vastustajaa. Siinäkin olisi avaimena juurikin ohjata sitä pelin avaamista, eli kärkikarvaajat voisivat vieläkin voimakkaammin pakottaa avaamaan toiselle puolle.
Ässät on alkanut myös käyttää viivelähtöjä, joten niin se maailma muuttuu, eipä taida olla enää yhtäkään joukkuetta, joka ei niitä käytä. Hyökkäyspäässä porilaiset osaavat väläytellä mutta jatkuvaa uhkaa se ei pysty luomaan.
Minipleijareista olisi siis voinut, tai oikeastaan pitänyt, tulla kuusi pinnaa mutta kolmeen on tyytyminen. Itse olen asettanut rajan 20 ottelun kohdalle ja silloin nähdään mikä on todellinen taso ja onko näitä lastentauteja saatu karsittua. Paljonhan Tapparassa on kiinni ihan yksilötason asioista, suoritustasosta ja sen sellaisista. Myös henkilökohtainen taktinen pelaaminen vaatii kehittämistä.
Vähän tässä nyt harmittaa ettei toista hyvää ketjua saada millään kasaan. Koskiranta on jo kolmosessa ja hänen on parannettava roimasti edelleen. Tosin, olen vähän sillä kannalla, ettei Koskiranta ole vieläkään saanut sopivia laitureita mutta siltikin on tullut selväksi, ettei hänestä tällä hetkellä ole ykkösketjun sentteriksi SM-Liigassa. Hän ei yksinkertaisesti pelaa voittavaa lätkää.