Pääsin yllättäen todistamaan tätä ottelua paikan päälle, kun lauantaiaamuna minut muilutettiin pakulla Lappeenrantaan ja vietin siellä normipäivän Kasparaitiksen pelitamineissa. Kisapuistoonkin pääsin, näkökenttääni hieman rajasi päässäni ollut häkkikypärä, mutta se mitä sen läpi näin ja seuloutui aivojeni muistireseptoreihini asti läpi pääkopassani riehuneen promillemyrskyn, oli ihan positiivista. Hyvää peliä SaiPalta, paska viimeistely, paskahko tsägä ja Lasakin hyvä peli estivät pisteiden jäämisen Lappeenrantaan. Molempien faniryhmät, Jokereiden pikkujoulujengi etenkin, piti ihan hyvää meteliä.
Paalanen on kyllä huikea äijä. Meinas perkele maalinkin tehdä, laukaus vaan ei lähtenyt hyvästä paikasta lainkaan samalla kiukulla kuin miehen taklaukset.
Pelin jälkeen oli vähän skismaa paikallisten dorkien ja pahimpien sämpylänjakajien kesken hallin pihalla. En tiedä kumpi oli naurettavampaa, SaiPa-paitainen janari joka huuteli jatkuvalla syötöllä järkkäreiden takaa fucking chickeniä ja tehosti solvaustaan runkkauselettä näyttäen, vai ne sämpylänjakajat, joilla meni vati nurin kun tämä sama pölvästi ölähti 23. kerran tuon saman runollisen lauseensa, ja jotka lähtivät joukolla "nyt vittu mennään poistaa toi pelle"-mentaliteetilla tömistelemään urpoa kohti jonnekin sinne järkkäreiden sekaan.
No, hauskahan sitä oli vierestä seurata. Yritin myös ystävällismielisesti mennä tutustumaan tähän kiehtovan mystiseen lajiin nimeltä sämpylänjakajat. Yhteen nuorempaan yksilöön sain kuin sainkin kontaktin, tämä kehotti minua - ihan ystävällismielisesti - pysymään kauempana, koska lauman voitonriemuiset alfa-urokset kuulemma olisivat voineet tulkita Venäjän maajoukkuepaidassa ja lätkävarusteissa toikkaroivan urpon lähestymisyrityksen jonkinlaisena uhkauksena, ja repiä minut kiihkossaan palasiksi kuin sämpylän. Hetken aikaa näiden lauman kuninkaiden toimia seuratessani itsesuojeluvaistoni päätti samoin, ja vetäydyin hieman taka-alalle seuraamaan tätä sinänsä sykähdyttävää muuttoliikettä etelää kohti. Muutama laumasta eriytynyt yksilö tosin tuli siinä rytäkässä kanssamme nauttimaan kupposen kuumaa, ja eräät naaraspuolisetkin lauman yksilöt kävivät kyselemässä kuulumisia ja juttelemassa mukavia, ilmeisesti ulkoasuni oli sen verran puoleensavetävä vaikka paita päällä olikin väärän värinen. Hieno kohtaaminen kaiken kaikkiaan, ihmetykseni tätä luonnon yhtä kiehtovinta aikaansaannosta kohtaan nousi kolmanteen potenssiin.