Päivä Porissa
Ennen peliä ajelin pikaisesti Porin läpi pankkiautomaattia etsiskellen. Kaupunki vaikutti melko autiolta, vain muutamia ihmisiä ja autoja oli liikenteessä. Keskustan kulmilla alkoi näkyä baarien ulkopuolella ihmisiä, joilla oli Ässien paitoja ja muuta punamusta-krääsää yllä. Kiekkofanit olivat näköjään valmistautumassa illan otteluun keskustan baareissa, asiaa! Samalla tein huomion, että Porin keskustan tuntumassa ei todellakaan ole montaa pankkiautomaattia.
Sitten hyvissä ajoin Isonmäen jäähallin suuntaan. Oli varmaan liikennejärjestelyt muuttuneet sitten 90-luvun, kun ajoin pari kertaa väärin risteyksestä.
Hallilla sitten naurettavan halpa 7 euron opiskelijalippu seisomakatsomoon ja vielä 1 euron pitkävetolappu sisään. Viisi kohdetta ja kokonaiskerroin reilut 84 euroa, panoksena euro. Pitkävetolappua rustatessa tuli vielä virnisteltyä tuntemattomalle miehelle, joka epähuomiossa ryntäsi naisten vessaan. Melkoisia ilmeitä oli naispuoleisillakin, jotka tulivat kyseisestä kopista ulos. Lauantai-illan huumaa Porissa, ajattelin.
Seisomakatsomo oli sijoitettu pelin seuraamisen kannalta parhaille paikoille kaukalon sivusuuntaisesti. Espoossa vastaavalla paikalla on kalleimmat paikat niinsanotussa VIP-katsomossa. Pian alkoi katsomot täyttyä ja savukone sylki kaukaloon sinisen usvan. Tuomarit tulivat jäälle yleisön voimakkaasti buuatessa. Vieressäni oleva kaljupäinen noin nelikymmpinen mies alkoi heti huudella tuomareille törkeyksiä. Kaljupäinen oli selkeästi kingi, jota sen kaverit komppasivat. En ollut pitkään aikaan kuullut mitään niin....öh....no jääköön nyt sanomatta.
Pian vierasjoukkue Blues saapui jäälle ja yleisö vihelsi ja huuteli rivouksia. Sitten tuli kotijoukkue Ässät. Oli niin kova meteli, ettei Ässien jäälletulomusiikista kuullut oikeastaan yhtään mitään. Tuli mieleeni Kiekko-Espoon ensimmäinen liigaottelu Porissa 90-luvun alussa (jonka Ässät valitettavasti voitti 5-0). Sen täytyi olla jotain samanlaista, sillä vieläkin muistan selkeästi sen tunnelman ja kuinka meille K-Espoo faneille tuolloin huudeltiin ja näytettiin keskisormea.
Ässät siirtyi melko nopeasti kahden maalin johtoon ylivoimalla, mutta Blues oli tasakentällisin hieman niskan päällä. Tunnelma oli sanoinkuvaamaton ja vieressäni oleva kaljupää + kumppanit loistivat verbaalisesti käymällä useaan kertaan noin kymmenen alapäätyylisen sanan sisältävän sanavarastonsa läpi. Sitten tuli innovaatio: "Uusivittu". Tämä oli siis Bluesin hyökkääjä Matti Uusivirran uusi nimi. Ben Eaves oli puolestaan "Rytmihäiriö". Olen ihan satavarma, ettei yksikään tämän palstan lukijoista kykene edes lähimain ymmärtämään sitä hilpeyden ja toisaalta myötähäpeän määrää, jota koin tuossa tilanteessa D-)
Sitten tuli Lostedtin ja Peltosen tilanne. On hauskaa, ettei moni (mukaanluettuna Ape) ole varmaan edelleenkään tajunnut mitä tuossa tapahtui. Itseasiassa on vain makuasia kiistellä siitä kumpi tuon "myllyn" voitti, sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Seuraava on kuitenkin faktaa:
Ässät ei tehnyt ottelussa tuon jälkeen maaliakaan Bluesin tehdessä 4 maalia vieden myös ottelun nimiinsä.
Blues tuli tasoihin ja meni menojaan. Seisomakatsomokin hiljeni kummasti Sallisen veivattua rystyltä alivoimalla Bluesille johtomaalin. Kellerin pistäessä tyhjiin oli homma sillä selvä. Ikäänkuin loppuhuipennuksena sai vielä radiosta kuunnella pressitilaisuuden ottelun jälkeen huikeine yksityiskohtineen.
Tämä oli ehdottomasti yksi parhaimpia kokemuksia pitkästä aikaa jääkiekon parissa. Oli kyllä viihdettä koko rahalla!