Joskus Don Quijote vs. Tuulimylly päättyy siihen, että Tuulimylly lähtee nuolemaan haavojaan. Ilveksen siipirikkoinen ja junioripitoinen miehistö ei kumartanut kuvia, vaan jaksoi taistella ja luistella.
Jokereilla oli pari kertaa muutama paha pyöritysvaihe, mutta muuten kenttäpelissä ei kyllä erottanut, että vastassa oli liigan kallein ja halvin jengi. Pirnes ei esimerkiksi erottunut massasta lainkaan ja toi suurin piirtein saman panoksen kuin kuka tahansa Ilveksen a-ikäisistä. Eaves oli Jokerien näkyvin pelaaja siinä, missä puolestaan Marjamäki ja huikealla prosentilla aloituksia napsinut Lee erottuivat Ilveksestä.
Masi on ollut kotiotteluissa mahtavalla pelipäällä koko kauden ja tuntui nytkin olevan mahdoton pideltävä. Miehen itseluottamusta kuvaa neljäs maali, jossa hän nousi lähes koko kentän läpiluistelun jälkeen nurkasta jalkakikalla maalin eteen laukaisupaikkaan, jonka riparin Niinimäki kävi sutimassa sisään. Jatkoajan jäähyntappo ja ylivoiman hankkiminen Ilvekselle oli jatkoa tälle, ja huipentumana hieno ohjurimaali.
Tunnustusta on annettava myös Matias Soinnulle, jonka saldo on kolmen liigaottelun jälkeen kolme maalia ja Jyrki Jokipakalle, joka saalisti pari syöttöpinnaa ja pelasi hyvin kypsää peliä märkäkorvaksi. Jälkimmäisen valintaa U20-miehistöön ei tarvitse tämän illan esityksen jälkeen ihmetellä.
Hurme ei valitettavasti vieläkään ollut se "voittava maalivahti", jonka voi luottaa ottavan ykköskiekot. Alussa meinasi lurahtaa lähes nollakulmasta ammuttu veto (tai sehän lurahtikin, mutta peli ehdittiin viheltää poikki). Jokereiden maalit eivät mene suoranaisesti Hurmeen piikkiin, mutta hieman tuntuivat matalien laukausten reboundit jäävän liiaksi maalin eteen ja maskista tullut avausmaalikin olisi ollut otettavissa. No - virkaveljistä tuli kuitenkin selkävoitto, joten itku sikseen.
Leen 2+2 minuuttinen jatkoajalla oli todella heppoinen ja Eavesin jäähy sen jälkeen tuntui pienimuotoiselta paikkaukselta. Ilves oli kuitenkin kokonaisuudessaan se, kumpi peliä vei. Jokerit karvasi aggressiivisesti ja riisti paljon kiekkoja hyökkäyspäässä, mutta organisoidut hyökkäykset pysähtyivät pääsääntöisesti Ilveksen puolustuslinjaan.
Vaikka Ilves meinasikin perseillä voittonsa, on voitto osoitus siitä, että joukkueen usko omaan tekemiseen on kunnossa ja henki on vahva. Urheilullisuudessa ei ainakaan hävitä millekään joukkueelle.
