Mainos

Löytyykö voitollinen tulos? (Ottelut 13-24)

  • 16 751
  • 45

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ettei siinä nyt käynyt vaan vähän niin, että kun kausi alkoi yllättävän hyvin kaikkiin spekulaatioihin nähden, niin puseroon hiipi se "kyllähän tää tästä" -fiilis. Se, mikä riitti sarjan ensimmäisissä peleissä, ei riitä nyt, koska kaikki parantavat peliään...paitsi Tappara. Se, mikä riittää nyt, ei taas riitä joulun jälkeen.

Sitten kun sieltä tulee vielä porukkaan Steve Guolla sotkemaan pakkaa, jonka pitäisi auttaa, mutta joka ei nyt näyttäisi olevan missään timanttisessa vireessä (mikä ei kyllä toisaalta jotenkin ole kovin suuri yllätys), niin tälläisetkin asiat kääntyvät äkkiä vaan negatiivisiksi.

Vähän näissä tällaisissa artistisopimuksissa piilee vaara, että vaikka kaverilta pitäisi jäädä pelaamatta vain kuukauden päivät sarjasta, niin todellisuudessa onkin hintansa väärti vasta joulun jälkeen, mikäli nyt ei satu sitä ennen loukkaantumaan.

Uskon, että Tapparan pakettikin tästä alkaa hitsautua taas parempaan kuosiin, mutta tässä nyt jos menee jouluun kompastellessa, niin sitten kausi alkaa olla jo taas hyvissä ajoin taputeltu. Joku resepti täytyisi löytyä nyt nopeasti, jolla palataan voittojen tielle.
 

PJx

Jäsen
Ettei siinä nyt käynyt vaan vähän niin, että kun kausi alkoi yllättävän hyvin kaikkiin spekulaatioihin nähden, niin puseroon hiipi se "kyllähän tää tästä" -fiilis. Se, mikä riitti sarjan ensimmäisissä peleissä, ei riitä nyt, koska kaikki parantavat peliään...paitsi Tappara. Se, mikä riittää nyt, ei taas riitä joulun jälkeen.
Ensilukemalta tuntui selittelyltä, mutta... sitten tuli mieleen junnupuolen viimeaikainen trendi. Onko organisaatiosta tullut kärsimätön ja odotetaan välittömiä tuloksia? Eikö ole malttia kehittää peliä vaan mennään siitä, missä aita on matalin.

Sama trendi on siis vallalla A-junnuissa, jossa alkukauden hyvä peli on hukattu pahasti. B-junnuissa se ei ole löytynytkään. Viime vuotena A:ssa mantra taisi olla kova yritys (ei toiminut) ja B:ssä suvereenin alkukauden jälkeen arki tuli eteen, kun muut oppivat pelaamaan. Myös edellisellä kaudella trendi oli hyvin saman kaltainen.

Toki edustuksen ja muiden joukkueiden välille on "turhaa" vetää yhtäläisyysmerkkiä. Asenne organisaatiossa saattaa kuitenkin olla yhtenevä. Olisiko tällä yhteyttä valmentajien turhautumiseen ja sitä kautta motivaatio-ongelmiin? Ei pelaajillakaan kulje luistin ilman tietynlaista "turvallisuuden" tunnetta, hyvää fiilistä tai jotain sen suuntaista tunnetta (mikä sen oikea nimi sitten onkaan).
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ehkä Tappara on vain näyttänyt toteen, että onnistumiset ja epäonnistumiset johtavat helposti kehiin. Ensin jokainen voitto ja maali ruokkivat toisiaan ja sen jälkeen jokainen tappio ja epäonnistunut suoritus veivät hommia päin persettä.

Pääosin kyse on siitä, ettei Tappara luovuta ja pelaajat hyväksy "tasoaan" johonkin tosi alas, vaan uskovat, että kaikki ongelmat ovat voitettavissa ja aina kannattaa yrittää uudestaan. Ehkä sarjakärkenä luulotauti valtasi joukkueen ja luultiin, että paskallakin esityksellä voi voittaa. No, ei kauan.
 

PJx

Jäsen
Ehkä Tappara on vain näyttänyt toteen, että onnistumiset ja epäonnistumiset johtavat helposti kehiin. Ensin jokainen voitto ja maali ruokkivat toisiaan ja sen jälkeen jokainen tappio ja epäonnistunut suoritus veivät hommia päin persettä.
Tämä on tietyllä tavalla lohdullinen ja yleinen käsitys. Sen todenperäisyyttä liigatasolla ei kai kukaan ole osoittanut. Sen sijaan olen nähnyt yhden tilastollisen analyysin (ei tuore) NHL:stä voitto- ja tappioputkien pituuksista. Yllättäen pisimmät putket olivat lyhyempiä kuin tilastollisesti olisi odotettavissa (siis peruutuspeilistä katsottaessa). Se tulos ei siis vastannut yleistä käsitystä...

Yleisellä tasolla joukkueen kriisiytyessä peli tuppaa aina vaan huonontumaan, joten eteenpäin ennustettaessa mantra saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Toisaalta se kai tarkoittaa myös, että kierteeseen ajautuneen joukkueen on vaikea (muttei mahdoton) kääntää kurssia. Näin fani ei kuitenkaan saa ajatella.
 

Hakkuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal Canadiens, Tottenham
Kohti katastrofia... vai olisko divari jopa helpotus?

Tappara oli asiantuntijoiden arvioinneissa ennen kautta yksi heikoimmista joukkueista. Vahvistuksia(?) saatiin, mutta nyt voi sanoa etteivät huonon menestyksen ennustelijat olleet yhtään väärässä. Tappara on ehkä jopa heikompi kuin monet ajattelivat. Jollei kauden alussa olis tullut sitä voittoputkea, niin olis ehkä jopa 40 pistettä 60 ottelussa jäänyt rikkomatta. Esitys alkaa olla ihan divaritasoa... :(

Kuka tässä enää jaksaa näitä sarjaviidenneksiä seurata, niin surkeaa tämä on. Eikä paremmasta ole mitään tietoa, jollei suursiivousta seurassa tehdä. Niin syvälle tämä "tauti" on juurtunut, että aika kovat temput ovat paikallaan.

Voiko jostain löytyä vielä sellainen ihmelatinki, että nyt nämä 12 ottelua toisivat edes 10 pistettä. Jos ei niin, alkaa pikkuhiljaa olla karsijan nimi selvillä. Tepsillä kun on se etu puolellaan, että heillä pahin on ohi ja nyt joukkueessa on jo kohtuullisesti virtaa. Tappara taas on ilmeisesti pelannut kauden parhaat pelinsä, akku on tyhjä??
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kynnetään, kynnetään, kynnetään ja ehkä joskus näemme voitonkin. Totaalikipsi on aika lujassa eikä se oikein muulla voi murentua kuin onnistumisia saamalla. Tapparan ryhmä on valitettavasti tällä hetkellä sellainen, että jokainen siihen liittyvä uusi jäsenkin alkaa puskea samaa harmautta lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nimeltä tekee mieleni ottaa esille Kevin Doell, joka nousuvaiheessa näytti huikealta hankinnalta, mutta jonka suoritustaso on mielestäni varsin vaatimaton tällä hetkellä. Ehti saavuttaa lyhyessä ajassa luottamusta, johon ei oikeastaan enää edes vastaa.

Ns. ketjulotto on mielestäni vain heikentänyt tilannetta. Alkuun saattoi näyttää hyvältä johtamiselta istuttaa Luceniusta heikomman pelin jälkeen katsomossa, mutta Hirvonen käytti nämä rangaistustoimensa aika nopealla aikataululla loppuun ja nyt ei enää löydä syyllisiä, joita penkittämällä mikään paranisi. Vaikka joka pelistä ruoskisi hitaimman, ei se enää tuota mitään hyvää.

Yleensä patistetaan yrittämään kovemmin, puskemaan enemmän, mutta ei se nyt Tapparaa vie yhtään mihinkään. Se yrityspuoli on varmaan lähimpänä oikeaa, kun ongelmat on kiekollisena. Tällä hetkellä sorrutaan paljon yksin kuskaamiseen ja näennäispyöritykseen, joka ei johda ainakaan maaleihin eikä oikeastaan maalipaikkoihinkaan. Ketju toisensa perään pyörittää itsensä väsyksiin ja se ratkaiseva laukaus on sitten lämmin henkäys talvisäässä, joka sekin yleensä jää siihen kuuluisaan, jopa myyttiseen, ensimmäiseen mieheen.

Tappara kärsii yhdestä kiekkomaailman yleisimmistä taudeista: Ratkaisut eivät tule selkärangasta, vaan menevät ajattelun puolelle. Pelitavan paukuttaminen fläppitaululla vain korostaa sitä ajattelua, ei nopeuta instant-reaktioaikoja. Kiekollinen Tappara-pelaaja on tällä hetkellä lähinnä peura ajovaloissa - jähmettyy paikalleen ja tekee väärän ratkaisun.
 

HekeK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekkojoukkue
Kohti katastrofia... vai olisko divari jopa helpotus?

Eiköhän pidetä huoli siitä, että kumpikaan tamperelaisjengi ei tipu sarjaporrasta alaspäin. Meillä kun on erään hankkeen tiimoilta yhteisiä intressejä, ja Ilveksen tai Tapparan tippuminen ei ainakaan edesauta tämän hankkeen onnistumista. Kumpikaan seura ei pysty yksin Keskusareenassa operoimaan. Sinne tarvitaan kaksi pääsarjatason joukkuetta.

Kyllä, aika itsekäs syy toivoa Tapparan tippumattomuutta, mutta syy se on sekin. Syy aidoimmillaan.
 

hardflip

Jäsen
Suosikkijoukkue
Alexander Barkov Jr.
Voiko jostain löytyä vielä sellainen ihmelatinki, että nyt nämä 12 ottelua toisivat edes 10 pistettä. Jos ei niin, alkaa pikkuhiljaa olla karsijan nimi selvillä. Tepsillä kun on se etu puolellaan, että heillä pahin on ohi ja nyt joukkueessa on jo kohtuullisesti virtaa. Tappara taas on ilmeisesti pelannut kauden parhaat pelinsä, akku on tyhjä??

Mutta kun yleensä nämä ihmelatingit kestää vain sen pienen hetken ja sitten hyvin nopeasti valahdetaan samalla tasolle, kuvaavin tällä hetkellä on Paska.

Kyllä tuosta porukasta pitäisi saada enemmän irti, rosterista saa kyllä koottua ainakin 2 ketjua joiden pitäisi pystyä tekemään ne maalit ja sitten vaikka kaksi puolustavaa ja rikkovaa ketjua jolla vaikka jäädytetään se peli tarvittaessa.

Mutta kun suurimmassa osassa pelejä nuo viisi kaveria kentällä eivät osaa pelata yhteen, välillä ollaa niin hukassa ettei tiedetä mitä pitäs tehdä kun äijjät menee siksakkia kentällä ilman mitään järkevää ideaa. Kun ei ole painetta niskassa, pystytään toteuttamaan ilmeisesti harjoiteltuja kuvioita mutta paineen alla suurin osa näistä kavereista tekee vääriä ratkaisuja koska sitä mailaa puristetaan nyt aivan liikaa ja ajatellaan pelin aikana turhan paljon. A-junnuista jäällä käyneet kaverit on hyvä esimerkki siitä, että pelataan täysillä ja luotetaan vaistoihin. Eikä näillä kavereilla ole turhia paineita joka pilaa pelaamisen.

Luce, Topo, Doell, Vänttinen, Leimu, Mäntylä ja pari muutakin näyttää tosi paskoilta välillä kun kentällä 1 tai 2 kaveria ei ole mukana vaan täydessä kipsissä heti kun kiekko tulee 1 metriä lähemmäksi.

Ja pelottavinta on se, että ilmeisesti Hirvosella ei ole enää aseita näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Kyllä tähän pitäisi saada sellainen kaveri mukaan joka pistää luistelemaan viivoja matsin jälkeen kunnes oksennus tulee.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Voiko jostain löytyä vielä sellainen ihmelatinki, että nyt nämä 12 ottelua toisivat edes 10 pistettä. Jos ei niin, alkaa pikkuhiljaa olla karsijan nimi selvillä. Tepsillä kun on se etu puolellaan, että heillä pahin on ohi ja nyt joukkueessa on jo kohtuullisesti virtaa. Tappara taas on ilmeisesti pelannut kauden parhaat pelinsä, akku on tyhjä??

Kausi on vielä nuori. Tapparakin pääsee yli tämän surkean vaiheen, vaikka ei uskoisi. TPS pääsi myös, eikä senkään pelaaminen vähän aikaa sitten siltä näyttänyt. Tällä hetkellä ollaan liigan huonoin joukkue, mutta ainesta on parempaan.

Ns. ketjulotto on mielestäni vain heikentänyt tilannetta. Alkuun saattoi näyttää hyvältä johtamiselta istuttaa Luceniusta heikomman pelin jälkeen katsomossa, mutta Hirvonen käytti nämä rangaistustoimensa aika nopealla aikataululla loppuun ja nyt ei enää löydä syyllisiä, joita penkittämällä mikään paranisi. Vaikka joka pelistä ruoskisi hitaimman, ei se enää tuota mitään hyvää.

Luceniuksen kyykyttäminen oli huono ratkaisu. Siitä ei seurannut mitään positiivista, vaan päin vastoin, lahjakkaimman pelaajamme itseluottamus katosi. Mutta kyllä se sieltä vielä löytyy. On tehty virheitä, nyt kärsitään niiden seurauksia jonkun aikaa.
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Eniten ihmetyttää näissä tappiokierteissä sellaset seikat, että joukkue pelaa niinkuin se ei olisi missään tappiokierteessä. Siis toki järkyttävän huonosti, mikä viittaa tappioihin, mutta ei siis mahdollisimman simppelisti niinkuin mielestäni pitäisi tälläsillä hetkillä. Siis kiekko pois omalta alueelta ja toisessa päässä ei yritetä takentaa mitään mullistavaa, vaan kiekko pompotellaan maalille ja ukkoa perään. Nythän tämä on sitä, että vahingossakaan kiekkoa EI toimiteta vastustajan maalille, vaikka kerta toisensa jälkeen hyökkäykset päättyy kulmissa pyörimisen jälkeen menetyksiin ja vastaiskuihin. Vaikean ja erittäin typerän näköistä touhua. Ei siitä paljon pahempia asioita ainakaan seuraa kun kiekon vastustajan maalille heittää, mitä nyt on seurannut.

Toisaalta puolustuspeliä nyt ilmeisesti on saatu jotenkin kuosiin, vaikka ei se hääviä ole sekään ja jäähyjä tulee solkenaan.
Eihän tälläsiä jaksa edes ajatella, niin surkeeta on peli.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Eniten ihmetyttää näissä tappiokierteissä sellaset seikat, että joukkue pelaa niinkuin se ei olisi missään tappiokierteessä. Siis toki järkyttävän huonosti, mikä viittaa tappioihin, mutta ei siis mahdollisimman simppelisti niinkuin mielestäni pitäisi tälläsillä hetkillä. Siis kiekko pois omalta alueelta ja toisessa päässä ei yritetä takentaa mitään mullistavaa, vaan kiekko pompotellaan maalille ja ukkoa perään. Nythän tämä on sitä, että vahingossakaan kiekkoa EI toimiteta vastustajan maalille, vaikka kerta toisensa jälkeen hyökkäykset päättyy kulmissa pyörimisen jälkeen menetyksiin ja vastaiskuihin. Vaikean ja erittäin typerän näköistä touhua. Ei siitä paljon pahempia asioita ainakaan seuraa kun kiekon vastustajan maalille heittää, mitä nyt on seurannut.

Samaa tässä on tullut itsekin ihmeteltyä. Toisaalta jostain syystä se menee aina vain niin, että sitä yksinkertaisinta ratkaisua ei uskalleta käyttää vaan haetaan ns. varmaa maalia. Tästä sitten johtuu, että peli menee ihan puuroksi eikä loppujen lopuksi tapahdukaan yhtään mitään, vaikka näennäisesti saataisiinkin kiekkoa hyökkäysalueelle. Aurinkokuningas Tammisella on tähänkin tilanteeseen loistavasti sopiva prinsiippi: "Uskalla laukoa".

Toisekseen sitten Tapparan pelistä jotenkin puuttuu voitontahto. Pelataan liian varman päälle ja vältellään riskejä. Se on juuri klassinen merkki itseluottamuksen puutteesta. Nyt tarvittaisiin edes yksi äijä näyttämään esimerkkiä ja pelaamaan riittävän röyhkeästi ja suoraviivaisesti. Yksi peli vaikka niin, että ohjeistetaan vaan ampumaan kiekkoa maalille joka paikasta ja kaksi äijää perään raivolla. Ylivoimalla vain kiekkoa viivaan ja sieltä flipperikiekkoa maalille. Jollakin tavalla joukkue pitäisi saada huomaamaan minkä määrän duunia yksi voitto tarvitsee.

Tapparan avauspeliä en ymmärrä lainkaan. Jokerit-pelissä koitin katsoa onko siitä mitään toistuvuutta mutta eipä siinä kyllä ole. Hyökätään miten sattuu ja miten kukakin nyt tykkää hakea. Puolustajien pelin avaaminen on surullista katsottavaa mikä voi toki johtua myös hyökkääjien vääristä ajoituksista. Niin kauan kuin tämä asia takkuaa niin juuri niin kauan konttaus jatkuu. Pelissä pitää olla jatkuvuutta ja toistuvuutta, muuten ei tule voittoja tasaiseen tahtiin.

Nyt on tauko ja sen aikana punnitaan valmentajien johtajuus ja toisaalta pelaajien ammattietiikka.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Jännä, miten joukkue voikin romahtaa täysin loistavan alkukauden jälkeen. Kauden alussa joukkue taklasi, taisteli ja kaikki tuntui toimivan. Jopa Ojasen numeronjäädytyspelissä tappio ei painanut leukaa rintaan, sillä joukkue jaksoi taistella, oli aktiivinen, taklasi ja otti yleisönsä. Ja tuo silloinen fiilishän saatiin sitten jatkossa pysymään ja pitkään, sillä tuon pelin jälkeen alkoi voittoputki.

Voisiko tätä nykyistä pelillistä lamaa sitten sysätä edes osittain kokemattoman valmentajan piikkiin? Olisiko rutoinoitunut valmentaja onnistunut kääntämään laskevan kurssin nopeammin taas nousevaksi? Ei voi kuitenkaan väittää, etteikö Hirvonen olisi yrittänyt. Mutta onko vielä paukkuja tai hihasta vedettäviä ässiä? Entä tarvitaanko lisävahvistuksia?

Vielähän tuo sarjan tilanne ei ole täysin katastrofaalinen, vaikka pitkään on kynnetty ja syvällä. Neljänteen sijaan ei ole kuin 13 pistettä ja peli vähemmän pelattuna. Toisaalta yhdeksänteenkin sijaan on jo 9 pistettä ja peli enemmän pelattuna. Tuohon joukkoon noustakseen saa pelata jatkossa hyvin.
 

hardflip

Jäsen
Suosikkijoukkue
Alexander Barkov Jr.
Tapparan avauspeliä en ymmärrä lainkaan. Jokerit-pelissä koitin katsoa onko siitä mitään toistuvuutta mutta eipä siinä kyllä ole. Hyökätään miten sattuu ja miten kukakin nyt tykkää hakea. Puolustajien pelin avaaminen on surullista katsottavaa mikä voi toki johtua myös hyökkääjien vääristä ajoituksista. Niin kauan kuin tämä asia takkuaa niin juuri niin kauan konttaus jatkuu. Pelissä pitää olla jatkuvuutta ja toistuvuutta, muuten ei tule voittoja tasaiseen tahtiin.

Ainut jännittävä osa Tapparan pelaamisessa on tämä avauspeli. Joka kerta saa jännätä minne kukanenkin pyrähtelee ja loppujen lopuksi pakki paskoo housuunsa ennen omaa sinistä. Jo pelkästään sinisen ylittäminen on tällä porukalla nyt suuri haaste ja kun oikein pinnistellään, päästään jopa punaisen ylikin. Oikeastaan tämä ongelma puuttuu melkein kokonaan ykkösketjulta josta löytyy taitoa viedä kiekkoa hyökkäysaluelle. Mutta yleensä koko homma sitten kaatuu kulmissa pyörimiseen ja kiekon menetykseen. Vetäisivät edes vaikka maalille jotta saataisiin hyökkäyspään aloitus.

Puolustajien avaaminen ei onnistu ellei sitä tee Leimu tai Mäntylä. Tämänpä takia melkein kannattaisi juoksuttaa vanhaan tapaan kiekkoa eteenpäin hyökkääjällä, oli se sitten kulunutta tai ei.
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Mää taas en missään olosuhteissa kestä niitä hitaita lähtöjä. Ekku Lehtosen aikaan ne vielä toimi, mutta nykyään tuntuu että se vasta hulllua on odottaa että vastustaja järjestäytyy keskialueelle ja sitten yrittää siitä läpi. Samantien ylös ja kiekkoa eteenpäin, se on hyökkääjien mieleen. Kärppä peliä en nähnyt mutta ilmeisesti sielä mentiin lähinnä eteenpäin. Samaa toivon tältä TPS matsilta.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mää taas en missään olosuhteissa kestä niitä hitaita lähtöjä. Ekku Lehtosen aikaan ne vielä toimi, mutta nykyään tuntuu että se vasta hulllua on odottaa että vastustaja järjestäytyy keskialueelle ja sitten yrittää siitä läpi. Samantien ylös ja kiekkoa eteenpäin, se on hyökkääjien mieleen. Kärppä peliä en nähnyt mutta ilmeisesti sielä mentiin lähinnä eteenpäin. Samaa toivon tältä TPS matsilta.
Varmasti nopea hyökkäys on ideaali ratkaisu, jos vastustaja ei ole ehtinyt ryhmittyä puolustukseen. Se ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Useimmiten vastusta on ehtinyt ottaa sovitun puolusturyhmityksen, vaikka hyökkäävä joukkue kuinka yrittäisi ehtiä ensin. Tällöin nopean hyökkäyksen yrittäminen on pään lyömistä seinään.

Seuraavissa kappaleissa Jukka Jalosen ajatuksia koskien hyökkäämistä - olennaisin kohta viimeisessä lauseessa:

"Huipputasolla joukkue pääsee hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan noin 20 kertaa, mutta joutuu hyökkäämään keskimäärin 120 kertaa organisoitua puolustusta vastaan. Suomalaisen kiekkoilun vahvuus on hyökkäyspelin osalta ollut nopea suunnanmuutospelaaminen ja pyrkimys vastaiskuihin kiekon riistojen kautta. Heikkoudeksi on muodostunut hyökkääminen organisoitua puolustusta vastaan. Syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kontrolloitua hyökkäämistä ei ole juurikaan harjoiteltu, koska on päätelty, ettei se ole voittamisen kannalta oleellista.

Maalintekopaikan luomisen lisäksi organisoitua puolustusta vastaan hyökkäämisen toinen tavoite on se, ettei kiekkoa menetetä väärässä paikassa eli ettei vastustaja pysty luomaan maalipaikkaa. 120 huonosti kontrolloitua hyökkäystä hyvin puolustavaa joukkuetta vastaan on pelillinen itsemurha. "


Lähde: http://kiekkoliitto.blogspot.com/2009/02/voittava-jaakiekko-on-hyokkayksen-ja.html
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Niinpä niin, mutta missä menee nopean/hitaan = organisoidun hyökkäyksen ero...
NHL peleistä tykkään paitsi kovan intensiteetin, myös sen takia, että siellä ei juuri koskaan pelata alaspäin ja pyöritä omalla alueella ja jätetä sokkona kiekkoa selän taakse. Se jos mikä on itsemurhaa, sen tietää kaikki, niin sitä ei varmaan ole tutkittukaan. Silti sitä näkee jokaisessa Tapparan pelissä. Mutta niitä NHL pelejä kun katsoo, niin jos mietitään organisointia niin kyllä se aika ohkaselta näyttää. Heti ylöspäin kun kiekko on omilla. Kai se on vaan vähän nopeampaa organisointia.

Mutta sellaset E-junioriakin puistattavat virheet kun saisi pois, niin mukava olisi. Esimerkkinä Oulun pelissä olikohan numero 16, antaa niin uskomattoman syötön omalla sinisellä pakkikaverilleen, siitä tuli Kärppien viimeinen maali. Joskus ennenhän sinisiä viivoja kunnioitettiin. Siinäkin tilanteessa roiskaisu eteenpäin olisi avannut ylivoimahyökkäyksen Tapparalle, nyt kävi toisin. Helppo täältä on sanoa, mutta välillä tuntuu että juuri taktiikan noudattaminen on tie puusilmille päästä urallaan liian ylös. Monesti kun on vaihto esimerkiksi hieman kesken, pakkimme valuu oman maalin taakse. Samalla yksi uuden ketjun hyökkääjä toiveikkaana aivan vapaana lähellä vastustajan sinistä, mutta taktiikan mukaan pakki ei edes vilkaise vaan menee maalinsa taakse odottamaan että sekin hyökkääjä palaa vauhtia hakemaan.

Tietenkään sitä pakkia ei ole kielletty sinne heti syöttämästä, mutta hyvin monet SM-liigatasonkin kiekkoilijat eivät yksinkertaisesti näe muuta kuin sen suuunnitelmissa olevan tavan lähteä hyökkäämään. Tuijotetaan 4 sekuntia sitä kaveria jolle on sovittu syöttö annettavan, muut jää sitten vaille huomiota. Mutta onneksi on poikkeuksiakin, vielä jälkeen Lökin ja Jutinkin.
Tuukka on yksi joka pystyy antamaan kaavasta poikkeavia syöttöjä, tietysti joskus se sitten napsahtaa vikaankin, mutta se on sitä pelaamisen uskaltamista.
Tämä nyt oli turhaa höpinää, mutta pointtina kuitenkin se, että onhan tämä peruuttelu vähentynyt minimiin, kun vertaa esimerkiksi parin vuoden takaiseen. Uraman aikanahan se oli todella runsasta, mutta pelitaitoiset pakit pelasti sillon muutaman tuhat tilannetta.

Sitä odotan kun V. Niemisestä tulee Tapparan päävalmentaja. Sillon ei peruutella.
 
...että siellä ei juuri koskaan pelata alaspäin ja pyöritä omalla alueella ja jätetä sokkona kiekkoa selän taakse. Se jos mikä on itsemurhaa, sen tietää kaikki, niin sitä ei varmaan ole tutkittukaan. Silti sitä näkee jokaisessa Tapparan pelissä.

Ei tuo hyvin toteutettuna ja hyvillä pelaajilla ole itsemurhaa euro-kaukalossa. Eroa on tietysti (vaihtelevasti) kaukaloiden koossa ja pelaajien yleisessä tasossa.

Ei siitä ole montaa vuotta kun Tapparalla oli pomminvarma omista lähtö, jossa hyökkääjä ja hakee kiekon maalin takaa, yksi jättösyöttö omalla alueella, ja levitys Pasi Puistolalle painottomaan laitaan (vasen), joka saa kiekon valmiiksi kovaan luisteluvauhtiin.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Hyvinhän tää menee! Kolmeen voiton viikko, kun sitä ei vähääkään voinut odottaa. Ilmeisesti kaikki voitot tulivat vielä tosi helposti ilman, että Tappara olisi ollut edes hyvä. No, jos muut hyytyivät tauolla, niin sopii meille.

Nyt voisi taas alkaa katsella, että Ilves ja Jokerithan olisivat ihan iskuetäisyydellä, neljä jengiä takana konttaa aika huolella ja niin edelleen.

Ei hävitty tuohon tappioputkeen paljon mitään, loppujen lopuksi. Runkosarjan voitto taisi jäädä kyllä haaveeksi...
 

Hakkuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal Canadiens, Tottenham
Ei hävitty tuohon tappioputkeen paljon mitään, loppujen lopuksi. Runkosarjan voitto taisi jäädä kyllä haaveeksi...

Vaikka tauon jälkeen muutama voitto tulikin, niin eipä Tapparan otteet ainakaan meikäläistä kovin vakuuta. Runkosarjan voitto, samoin kuin sijoitus kuuden sakissa, jäävät kyllä haaveeksi. Onneksi on SaiPa ja Pelicans. Nuo jäävät taakse ja Tappara on aika varmasti 12 joukossa. Kärpätkin takkuilee, ehkä se jatkuu? Kaikista "moitteista" huolimatta uskon Tepsin ottavan pisteitä jatkossa kohtuulliseen tahtiin ja se voi laittaa vielä Tapparan tiukille.

No, jos nyt lasketaan sen varaan, että nuo kaikki neljä (SaiPa, Pelicans, Kärpät ja TPS) jäävät taakse, niin Tapparahan on sijalla 10. Sitten on vielä Ilves, jonka lyömiseen on mahdollisuuksia. Mutta siinä se alkaa olla. Jollei sitten Leimun paluu saa jotain aivan ihmevaihdetta päälle joukkueessa, niin aika vaikea minun on uskoa runkosarjassa Tapparan osalta parempaan sijoitukseen kuin 9. tai 10. Kai tämä on sitä "inhorealismia". Mutta ainakin itselläni on jalat vahvasti maan pinnassa kiinni. Porkkanakortti on todellakin mielenkiintoinen mahdollisuus... Suosittelen hankintaa. :(
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jakson saldo 12 pelistä 4 voittoa, 8 tappiota (yhdestä tappiosta yksi piste). Tämä jakso oli aluksi melkoista kriisijääkiekkoa ja maalinteko oli välillä täysin kateissa. Maajoukkuetauon jälkeen tulos parani ainakin sen verran, että päästiin noinkin lähelle keskitasoa.

Jakson alussa minulla oli paljon valoisampia käsityksiä joukkueesta. Ajattelin silloin, että se voittaminen on ihan lähellä, mutta nyt kyllä tätä täytyy tarkistaa alaspäin.

Nyt tuntuu, että Tappara on aika ansaitulla paikalla sarjassa. Kärppien ja Jokerien kohdalla arviota on vaikea tehdä, mutta ovathan ne aika potentiaalisia parantajia kuitenkin. Säälipleijaripaikkaan saatetaan hyvinkin vaatia Ilveksen ohitus. Varsinkin, jos TPS:kin tulee jaolle.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös