Modeemi kytketään puhelinlijaan, reititin datalinjaan. Reitittimellä et tee mitään, ellei sulla ole piuhan toisessa päässä joku internet-operaattori, eli ISP. Tarvitset siis datasopimuksen, minkä hinta riippuu operaattorista ja yhteysnopeudesta. Jos käytät taas vanhanaikaista (ainakin ennen vanhaan ihan saatanan hidasta) soittomodeemia, niin sitten pitää tietää puhelinnumero, mihin se modeemi soittaa. DSL-modeemi on taas nykyaikaa, mutta se vaatii ihan samalla tavalla DSL-linjan kytkemisen sun talojakamoon. Pelkällä laitteella et siis todellakaan tee mitään, vaan sinun pitää tietää, mikä yhteys sun tönöösi tulee. Sen seinään kytkettävän laitteen täytyy tukea samaa siirtotekniikkaa. Jos ei tule mitään, voisit harkita 4G/WLAN-reititintä, johon tarvitset SIM-kortin ja jonkun järkevän datapaketin.Hei, vähän menee aiheen ohi, mutta tarvitsisin tietoa modeemeista ja reittimistä. Mitä milläkin tehdään ja mitä eroa näillä on? Mitä kannattaa ottaa huomioon? Sellainen perustietopaketti millä uskaltaa hyökätä kauppaan vertailemaan.
Meillä on esimerkiksi Elisan kaapeli taloyhtiössä, 10 Mbit/s sisältyy vastikkeeseen, rahalla saa lisää kaistaa. Sähkökeskuksessa on ristikytkentä, jossa on RJ-45 ulos ja muutama sisään, eli huoneet on myös RJ-45 -kaapeloitu. Mulla on WLAN-reititin (D-Link), josta WAN-portti on tökätty siihen Elisan tarjoamaan internetiin. Olen säätänyt tuolla himaan langattoman verkon, johon olen liittänyt kaikki läppärit ja älypuhelimet. Pari huonetta on myös ristikytkennästä kiinni tossa purkissa, pöytäkone työhuoneessa ja telkkari olkkarissa saa langallisen yhteyden ulos tällä tavalla. Tässä tapauksessa en tehnyt itse ISP:n suuntaan IP-konfigurointia, vaan asetin WLAN-reitittimen hakemaan automaattisesti asetukset. Vastapäässä on siis DHCP-serveri, joka vastaa reitittimen kyselyihin ja palauttaa IP-osoitteen, GW-IP:n ja nimipalvelimen. Kaikki nuo pitää olla reitittimessä konfiguroituna. Yleensä se tapahtuu kuluttajapuolella automaattisesti, mutta ilman sopimusta sulla ei ole siis datayhteyttä.
Laitteisiin voi ottaa tarkemmin kantaa vasta sitten, kun tiedät sen siirtotekniikan.
PS. Yleensä ISP:n kanssa tehty sopimus sisältää myös laitteen, joten sitä ei tarvitse ostaa itse, ellei välttämättä halua.
PS2. Meillä ei välttämättä tarvittaisi edes reititintä, koska se internet-yhteys tulee suoraan sähkökeskuksen RJ-45:seen. Mutta sitten se toimisi vain yhdellä laitteella, johon se välikaapeli kytketään. Tyypillisesti noissa kuluttajapurkeissa on vähintään 4 RJ-45 -pistoketta, joista sitä yhteyttä voi jakaa useammalle laitteelle.
Viimeksi muokattu: