Mietin tuota sentteritilannetta ja tilannehan on se, että keskushyökkääjiä on varmasti tarjolla, mutta saatavilla olevat voidaan jakaa pariin eri ryhmään.
1. Koko alkukauden sivussa ollut keskushyökkääjä on vieläkin ilman sopimusta. Näitä on jäänyt muutama NHL:stä ja AHL:stä ja ehkäpä jopa KHL:stä. Mutta varsinkin Pohjois-Amerikkalaisten tapauksessa kunnosta ei ole mitään takeita, vaikka nimeä olisikin (vrt. Rasmussen viime vuonna). Mutta hintapyyntö voi olla varsin kova ja pääseminen pelikuntoon voi viedä runkosarjan viimeisille kierroksille asti.
2. Pelaaja on myynnissä epäonnistumisen vuoksi (vrt. Piros). Yleensä näille on jokin syy, miksi pelaajaa kaupataan muualle. Se voi olla loukkaantuminen toi sopimaton rooli, mutta joka tapauksessa saa käydä melkoinen tuuri, mikäli tällainen hankinta lopulta onnistuisi. Kunnon skouttauksella voitaisiin minimoida riskiä, mutta Ässien resursseilla ei lähetetä hirveästi porukkaa Venäjälle/Ruotsiin/Tshekkiin katsomaan eri pelaajia.
3. Ostetaan pelaaja. Mutta Ässillä tuskin on varaa ostaa nimekästä ja muualla onnistunutta sentteriä kesken kauden, vaikka kuinka on puskuria. Ja jos on, niin sarjataso on jotain tyyliin Allsvenskan / Mestis, josta harvoin löytää ykkösketjuun keskushyökkääjiä.
Lisäksi edelleen jopa JYP ja Jokerit ovat hakeneet keskushyökkääjää kuukauden päivät ja vieläkään ei ole mitään kuulunut, joten en yhtään ihmettele, miksi Starkin takapihaltakaan ei kuulu mitään. Helsingissä ja Jyväskylässä kun on rahaa Ässiä enemmän ja heiltäkään ei kuulu mitään.
Oikeastaan kun tarkemmin miettii, niin ikäväkseni taitaa olla pakko todeta, että Markku Tähtinen ei olisi kovinkaan huono vaihtoehto...