Mainos

Lätkävideopelien historia

  • 4 878
  • 53

pata13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Lajinsa Viimeiset, Polk High
Wgh II

Wgh II oli todellinen klassikko, josta minulla on myöhemmin kirpparilta hankittu alkuperäispakkaus lerppuineen ja korppuineen.

Riepoiko teitä muitakin, kun tietokoneen hallitsema pelaaja hiipi maalinkulmalle kiekon kanssa ja pysähtyi maalin kulmalle ja siinä sitten odotettiin sekunnin verran, että jääkö kiekko veskarille vai syttyykö punalamppu?
Näitä maaleja kutsuttiin ainakin meidän piireissä kulmaränkkäyksiksi. Todella ärsyttävää oli se.

Lisäksi veskarin jämähtämistilanteet olivat klassikkoja, kuten täällä jo aiemmin mainittiin.

HLS:ää tuli pelattua erikseen siten, että ensin draftattiin oikeasti koko joukkue ja sitten väsättiin ketjut. Ottelut käytiin sitten simuloiden nopeaan tahtiin.
 

ihmelaama

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Borgie kirjoitti:
Kuuslankun Slapshot pelillä aloitettiin, siinä painoi tikku-ukot lätkän perässä, ja hauskaa oli.
Oliko Slapshot se peli, jossa pelaajilla/joukkueilla oli ihan melkein "oikeat" nimet ja kaikki?

Kentällisiä piti vaihdella, tai tuli noutaja...

Tikku-ukkoja siellä ruudussa vilahteli ja "alustana" oli vakuuttava C64... piru ku ei millään muista nimmee tälle pelille. Mutta hauskaa oli...

Nintendon "hop-hop-hoo!" huudahdukset pelaajan onnistuneen syötön merkiksi ovat myös tuttuja, mikä oli ko. peli?

PC aikakautena EA:n NHL sarja on tullut tutuksi.
 

Oglethorpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sabres, IFK
WGH II se kaikki alkoi. Sain 7-vuotis syntymäpäivälahjaksi, valitettavasti. Siitä lähtien olen ollut koukussa jääkiekkopeleihin, ja vieläkin joskus kuluu monta tuntia päivässä jotain peliä pelatessa.

WGH 2:sesta olisi niin paljon legendaarista kerrottavaa.. Mikä lie bugi olikaan, mutta jos siirretyn rangaistuksen aikana teki maalin, vastustajalla oli loppu erän ajan kaksi maalivahtia maalissa. Joskus rankkareita vetäessä sama homma. Eikä muuten ollut mitenkään helppoa upottaa limppua kahden veskarin ohi, vaikka rankkarista pääsi kokeilemaan. Niinkuin joku jo mainitsi, maalivahtien nivuset jaksoi naurattaa kerta toisensa jälkeen. Välillä maalivahdit jäivät minuutti tolkulla torjunta-asentoon, ja silloin heidän ohittaminen oli mahdotonta. Pelaajien kaatuessa seurauksena oli 3 sekunnin makaaminenn täydellisessä X-asennossa, joka oli varsin huvittavan näköistä kun joskus miehiä oli enemmän horisonttaalisessa asennossa kuin vertikaalisessa.

Seuraavana tuli sitten NHL95, kaikkien aikojen paras peli ikinä missään. Sitä tuli kaverin kanssa pelattua ehkä jopa 'hieman' liikaa. Noin 4 vuoden pelaamisen jälkeen 60min ottelut päättyivät järjestelmällisesti vaikeimmalla vaikeusasteella pelin paskimmalla joukkueella All Stars -teamia vastaan vähintään 100-0, valehtelematta. Ennätykseksi jäi jotain 250-0 paikkeilla, tosin silloin kokeiltiin miten monta maalia saadaan tehtyä jos vastustaja pelaa ilman maalivahtia. Steve Yzerman kasasi jossain ottelussa +90 maalia, tosin Detroitin paidassa. Ominaisuus jota myöhempiin EA:n NHL-peleihin jäin kaipaamaa on erätaukojen highlight reelit muista otteluista. Peruspätkä oli se lämäri puolesta kentästä ohi tommysalo kloonien. NHL ysivitosen pelattavuus vie voiton jokaisesta myöhemmin ilmestyneestä jääkiekkopelistä.

Viimeisen 10 vuoden aikana ei olekkaan sitten ilmestynytkään muuta kuin paskaa, lukuunottamatta NHL '04:sta. Sitä taas jatkois oikeastikkin pelata, mainion Dynasto Moden ansiosta. Sitä on julkaisupäivästä lähtien tullut pelattua lähes päivittäin, ja takana on 20 kautta puolen tusinalla joukkueella. Kerran on joutunut hankkimaan uuden näppäimistön, kun edeltäjästä osa näppäimistä lopetti yhteistyön huolellisen sisäänajon jälkeen. Kohta olisi taas uuden ostamisen aika, koska nuolinäppäimet on hajonnut aikoja sitten, mikä hankaloittaa tietokoneen muuta käyttöä oleellisesti.

Että näin meillä joilla ei ole elämää.
 

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
JanJ kirjoitti:
Faceoffissa oli se mahtava juttu, että kun tiputti toisen jäähän, sen päälle pystyy vielä hyppäämään ja sitten saa takoa maassa makaavaa. Verilammikkokin näytti makealta sen ajan grafiikoilla.

Eipä enää muistanutkaan tuota, mutta nyt kun taas virkistit muistiani niin tuli hymy huulille. Tuo peli oli melkoisen suosittu silloin aikanaan. Parhaiten mielessä kyynärpää pystyssä ryntäily ja järjettömät murskavoitot. Kiekon kun sai aina maaliin kun meni maalialueen reunalle ja lämäsi täysiä.

Oliko EA:n 96 missä Lindrosin lämärit menivät aina maaliin?
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
ihmelaama kirjoitti:
Oliko Slapshot se peli, jossa pelaajilla/joukkueilla oli ihan melkein "oikeat" nimet ja kaikki?

Kentällisiä piti vaihdella, tai tuli noutaja...

Tikku-ukkoja siellä ruudussa vilahteli ja "alustana" oli vakuuttava C64... piru ku ei millään muista nimmee tälle pelille. Mutta hauskaa oli...

Ei pysty muistamaan noin pitkälle, mahtoiko niillä mitään nimiä olla siihen aikaan? Ainut muistikuva on, että ne äijät oli sellaisia tikku-ukko ruipleloita, toiset taisi olla punaisia ja toiset mustia. Kaksinpelikin toimi, mutta muuta ei tule mieleen. Tämä taisi ilmestyä kahdeksankymmentäluvun puolivälissä?
 

Kalmari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, LäKi, KK-V, PaRa, Suomalaiset NHL:ssä
Nintendon Blades Of Steelia tuli hakattua todella usein. Muistan kuinka Chicagolla (tai jollain muulla punaisella joukkueella) pelasin sitä turnausta, kuvitellen, että joukkueena on Ässät ja selostin Ässät Suomen mestaruuteen :) Lisäksi yhtä kaveriani vastaan, joka ei osannut pelata sitä yhtään, pelailin melko usein ja kerran voitin sen muistaakseni 32-0.

Nintendolla pelailin muistaakseni vielä peliä Inside Pro Hockey. Peli taisi olla jenkkiversio, sillä kaupoissa en peliä koskaan nähnyt, meillekin kyseinen peli tilattiin Game Housesta. Pelissä oli jokaisesta NHL-joukkueesta (kausi 92-93?) kahden ensimmäisen kentän kokoonpanot. Winnipegillä tuli usein pelattua kun joukkueessa oli Selänne ja Numminen.

Pitäisi varmaan hommata koneelle joku emulaattori, että pääsisi kokeilemaan näitä muita klassisia pelejä :)
 

Andi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Tappara
pata13 kirjoitti:
Wgh II oli todellinen klassikko, josta minulla on myöhemmin kirpparilta hankittu alkuperäispakkaus lerppuineen ja korppuineen.

Riepoiko teitä muitakin, kun tietokoneen hallitsema pelaaja hiipi maalinkulmalle kiekon kanssa ja pysähtyi maalin kulmalle ja siinä sitten odotettiin sekunnin verran, että jääkö kiekko veskarille vai syttyykö punalamppu?
Näitä maaleja kutsuttiin ainakin meidän piireissä kulmaränkkäyksiksi. Todella ärsyttävää oli se.

Lisäksi veskarin jämähtämistilanteet olivat klassikkoja, kuten täällä jo aiemmin mainittiin.

Tämän allekirjoitan täysin. Lisäyksenä kerron omista piireistäni muistelon, että WGH:ssa oli aika heikot ominaisuudet tilastojen pitoon kummoisesti, joten niitä rakkaita tilastoja pidettiin sitten siinä pelin ohessa lyijykynän ja paperin avulla.

Juuri näitä asioita kaipaankin nykyään niin kovin kun en enää Amiga 600:sta ja WGH:ta omista. =) Eriasia sitten kuinka hyvin aika tuohon nykyään riittäisi.
 

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Face off!

Itse löysin Faceoffin vuonna 1993, jolloin tahkosin ainakin kolme kesää sen parissa. Editoin 20 joukkueelle oikeat NHL-nimet ja sitten tein A4:selle Rangersin Stanley cup -joukkueen kokoonpanon ja pidin omaa pistepörssiä läpi kauden. Leetchillä oli muistaakseni tehot jotain 24+80 ja Messierillä 65+45. Siinä vaiheessa, kun Leetchin syöttötilaston ja Messierin maalitilaston kohdalla alkoi A4:nen hajota kumituksen vaikutuksesta, tiesi kauden olevan lopuillaan. :) Aivan uskomattoman legendaarinen peli. Tunneissa mitattuna en pysty edes ajattelemaan, miten paljon sitä hakattiin. Joskus lintsasimme kaverni kanssa ala-asteella, kun oli kiire pelaamaan Faceoffia. Eikös sen liigan nimi olla GHL?

EA:n NHL-93 (?) oli ensimmäinen NHL-rostereilla varustettu peli. Sitten 95 ja 96 olivat legendaarisia. 97:ssa oli se harhautusbugi ja sitten 98:ssa ja 99:ssä en saanu millään maalia (en tosin pelannut kovinkaan paljon). Tämän jälkeen intoni jääkiekkopeleihin katosi jostain syystä.
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Se pitää vielä tuosta WGH II:sta mainita, että väsäilin itse oman liigasimulaattorin QuickBasicilla tuolloin. Omat pelit tallennettiin tilstona ja importattiin simulaattoriin, muut sarjan ottelut ohjelma simuloi. Tilastoja oli tietysti sarjataulukon lisäksi pistepörssit sun muut. Oli purkeissakin jaossa jonkin aikaa.

Tuli pelattua kaikki sarjat Elitserienejä myöten... :)
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Slapshotista aloiteltiin. Puhutaan että joissain halleissa on kaukalo ns. lentokenttä. Sellaisia puhuvat eivät ole SL:ää pelanneet. Siinä oli lentokenttää...

WGHta yläasteella. Sittemmin kansantaloustiedettä lukemaan mennyt kaverini aloitteli uraansa laskeskelemalla jääkiekon vuosikirjojen kanssa SM-Liigan pelaajille realistisia arvoja. Sitten A4-kasan kanssa 286:lle päivittelemään. Kerhosta Jyrkkiö ja Haapamäki ottivat pelissä kuin pelissä myllyä...

FaceOff. Lystikäs peli. Kun laittoi veskarin manualille, oli hubaa kun lämärin virittämisen ja itse torjunta/tähtäyskuvan ruudulle saapumisen väliä oli n. 2 sekuntia. Ehti miettimään että mihin vetää. Muistanko muuten väärin, että faceOffissa tappeluissa erää ottavien ukkojen naamat murjoutuivat sitä mukaa mitä osumia tuli? Niskalenkki ruletti (Jyrkkiö...). Tästä on muuten hauska tarina. Noihin aikoihin Kerhossa vetänyt I. Kuznetsov oli meillä perheineen kylässä. Pikkusisko sitten näytti Iggelle, että maali tehdään tässä pelissä b-pisteiden välistä lämäämällä. Igge katsoi ja hymyili. Seuraavassa kotipelissä Igge hakeutui kellopäädyn b-pisteiden väliin, lämäsi ja sinne meni. Tuuletti sitten katsomoon pikkusiskolleni...

Ostettiin sitten Sega kirjoituksia edeltävlle lukulomalle. Oli sanaton sopimus, että puolilta päivin jätkäkööri kokoontuu korkean paikan leirille Hämeenlinnan Myllymäkeen ja eikun runkosarjaa läpi. Lukuhommat hoidettiin sitten yöllä tai jonain muuna sopivana hetkenä. Neljä jannua, pitsaa & kaljaa. Porukan yleisarvosanoiksi saatiin magnaa.

Ja kyllähän noita EA:n pelejäkin on vielä silloin tällöin tullut pelattua. Vähenemään päin kuitenkin, manageripelit vievät nykyään aikaa...
 

bunghole

Jäsen
JanJ kirjoitti:
Faceoffissa oli se mahtava juttu, että kun tiputti toisen jäähän, sen päälle pystyy vielä hyppäämään ja sitten saa takoa maassa makaavaa. Verilammikkokin näytti makealta sen ajan grafiikoilla.

Tuota en muistanutkaan. Loistava "lopetus" aina tappelulle ja pakkohan siinä oli aina kavereita nöyryyttää. Toinen juttu oli tämä kun laukaisi tietystä paikasta niin kuvakulma vaihtui pelaajan taakse ja sai tähdätä mihin ampuu. Vastassa oli maalivahti pääkallomaskeineen.
 
Suosikkijoukkue
Lukko. Mälsä pierumäki kiekko.
Ihan nostalgiatippa nousee linssiin näitä lueskellessa ;)

Slapshot, Blades of steel, Nintendon eka lätkäpeli ja sokerina pohjalla tietysti "kuusnepan" 1vs1 Hatrick. Tuli muuten tahkottua tuota Hatrickiakin monet tunnit... Kyllä sitä on ollut vähään tyytyväinen.

Ehkä paras ja eniten pelattu peli oli kuitenkin Segan NHL ´94. Peli jossa pystyi taklaamaan kaverin yli laidan. Sitä pelattiin joskus läpi yön bisseä kitaten ja joskus jopa ilmankin. Pahin puute ´94:ssa oli tappeluiden poistaminen ´93:seen nähden. Siinä sentään pystyi pieksemään toisen aina verille asti. Yleensä laitettiin koko joukkueen pahimmat pukarit yhteen ja toivottiin vain näitä tappeluja. NHL 1995 olikin sitten jo kehittyneempi versio ja omia pelaajia tehtiin tottakai heti, mutta silti se "ysinelonen" oli parempi.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
vetoo kirjoitti:
97:ssa oli se harhautusbugi ja sitten 98:ssa ja 99:ssä en saanu millään maalia (en tosin pelannut kovinkaan paljon). Tämän jälkeen intoni jääkiekkopeleihin katosi jostain syystä.

98:ssa taisi olla EA:n historian yksi ärsyttävimmistä bugeista, nimittäin läpiajossa reppu heilui 100% varmuudella, kun vain liukui laukaisunappi pohjassa maali edistse. Veska meni aina maihin ja sitten vaan irroitti napista ja punalamppu syttyi. Joku täällä aikaisemmin morkkasi 99:ä, mielestäni tämä oli EA:n onnistunein lätkä, puolustaminen sujui, eikä siinä muistaaksini ollut ihan niin pahaa "varma maali" bugia, kuin muissa EA:n peleissä yleensä. Itseasiassa EA:n 00 versio pamahti joskus takaisin hyllyyn, kun kaverini osasi siinä jonkun kusisen bugi läpiajo kikan. Kun Ron Francis oli tehnyt viisi maalia ja kaveri ylitti taas siniseni kyseisellä sällillä, totesin että jos Francis tekee nyt maalin, niin en pelaa 00:aa enää ikinä. Francis teki maalin ja peli seis, uninstall ja sen jälkeen install 99 :D ja lupaukseni on pitänyt.
 

costi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, #33 Timo Hirvonen
NHL 94:ää tuli aikoinaan pelattua PALJON, seuraavaksi oli vuorossa 97, joka aiheutti suurta tuskaa, meinatessaan olla toimimatta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. NHL 99 oli ilmestyessään uskomaton, tätäkin tuli tahkottua todella paljon, mutta nykypäivänä grafiikka näyttää kaamealta(aika kultaa muistot, kuten sanottu), seuraava kokemus oli Playstationin 2001, joka jaksaa sytyttää vielä tänäkin päivänä loistavien taklauksien ansiosta(poikkarilla täysiä päin), sen jälkeen "mikään ei ole tuntunut miltään", eli mitään mullistavaa edistystä sarjassa ei mielestäni ole tapahtunut.

Loppu yhteenvetona voidaan todeta, että NHL 94 oli tajunnan räjäyttävä ensimmäinen kokemus, 97 oli väliinputoaja, vaikka ei huono sekään, 99 nosti sarjan jälleen uudelle tasolle, ja nousu jatkui 01 versiossa Playstationin puolella, toivottavasti seuraavaa suurta parannusta ei tarvitse odottaa enää montaa vuotta(tämän vuotinen versio ei sitä tarjoa).
 

Andi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Tappara
fat of the land kirjoitti:
Hat trickissä oli muuten sellainen erikoisuus että jäähän jäi luistimen jäljet.


Muistanko muuten oikein että WGH:ssakin jäi jäähän luistimien jäljet? Sellaisesta pisteviivasta piirtyi nimittäin mieleeni kuva..
 

Sorppa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, Jokerit, LepRa (R.I.P.)
Andi kirjoitti:
Muistanko muuten oikein että WGH:ssakin jäi jäähän luistimien jäljet? Sellaisesta pisteviivasta piirtyi nimittäin mieleeni kuva..

Juu, jäihän siinä. Ja Erätauoilla zamboni kiersi kenttää ja pisti taas jään kuntoon. Tunnustan jopa katsoneeni kyseisen tapahtuman aika moneen kertaa läpi.
 

Kalmari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, LäKi, KK-V, PaRa, Suomalaiset NHL:ssä
Itseltä unohtui tuo NHL 97 (ja 96) täysin ennen 2004:ää, jonka ostin pleikkarille SM-liigan takia. 97 tuli PC:lle hommattua, ja sen kanssa on monen monta kautta vedetty Coloradolla, johon keräsin kaikki suosikkipelaajani. 97:n huono puoli muistaakseni oli juuri se, että rankkareita ja tappeluita ei tullut koskaan (yhden rankkarin muistaisin vetäneeni). Sen takia 96:ta tuli kaverin kanssa tahkottua usein (Tuomaiset ja muut suomalaiset maaleja tekemässä)
 

Mustaine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Kuusnepan Slapshot oli aikoinaan kova juttu, ja sitten oli vielä semmoinenkin peli, jossa oli vain USA vs. Ryssät, eli jääkiekkopeli siitä Miracle on Icestä. Se oli todella hyvätasoinen peli aikanaan.

Amigalle Wayne Gretzky Hockeyt I & II olivat kovia, ja jonkun verran tuli myös sitä tekstipohjaista Hockey League Simulatoria hakattua.

Faceoff ja Blades of steel tuli kaverilla kokeiltua, ja totesin ne todella onnettomiksi. Faceoffissa sai myös muistaakseni 50s(!) jäähyn, jos luisteli tuomaria päin.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Borgie kirjoitti:
. Joku täällä aikaisemmin morkkasi 99:ä, mielestäni tämä oli EA:n onnistunein lätkä, puolustaminen sujui, eikä siinä muistaaksini ollut ihan niin pahaa "varma maali" bugia, kuin muissa EA:n peleissä yleensä. Itseasiassa EA:n 00 versio pamahti joskus takaisin hyllyyn, kun kaverini osasi siinä jonkun kusisen bugi läpiajo kikan.

Kyllä siinä 99:ssä oli yksi satavarma tapa tehdä maali, mutta se onnistui mielestäni vain näppiksellä pelatessa, mitä minä tuohon aikaan vielä harrastinkin. Nimittäin. Oikeapuoleisen B-pisteen kaarelta piti vain kurvata oikealle yläviistoon, niin että nuolinäppäimet ylös ja oikealle olivat pohjassa, ja sitten ranneveto näpäyttämällä. Yksikään mokke ei torjunut tuota vetoa ikinä, ellei sattunut olemaan vasenkätinen. Sitten tuo sama temppu piti tehdä toiselta puolen, mutta silloin se oli vaikeampi saada maaliin eli se oli vaikeampi saada mailapuolelta sisään. Laukaisijan taidot eivät vaikuttaneet millään tavalla tuon maalin onnistumiseen, vaan sen tempun oikea suorittaminen. Jotain asiasta kertoo se, että taoin Christian Mattella jotain 40 maalia yhden kauden aikana!

NHL 2000 oli taas totaalisen typerä, kun siinä oli niitä huijausmaaleja vaikka kuinka. Vanhanaikaiset meni aina, joku läpiajojuttukin siinä tosiaan oli, eikä tekoälyssä ollut hurraamista. Enpä muuten nykyisin koske EA:n lätkäpeleihin pitkällä tikullakaan, kun olen noita Nhl2k6:ta ja sen aikaisempia versioita kokeillut. Kaverin kanssa sillon tällöin pelataan sitä Xboxilla, ja siinä on sentään oikean jääkiekon tuntua.

Kukaan ei ole näköjään maininnut peliä nimeltään Brett Hull Hockey '95. Ei ollut kummoinen, mutta ennen baari-iltoja sitä kavereiden kanssa tahkottiin. Pelin erikoisuutena oli vetää omasta päästä lämäri, jonka vastustajan maalivahti sitten imuroi. Toinen huijaus oli näpäyttää syöttönappia läpiajosta, jolloin maalivahti päästi vedon lirumaan längistä. Brett Hullilla ja Doug Gilmourilla sai melkein aina maalin, kunhan vain laukoi.

Paras bugi oli ehdottomasti MSX:n Slap Shot -pelissä: siinä kun pelasi kaksinpeliä ja pääsi käyttämään A-peliohjainta (pelissä oli erikseen joystick A ja B), niin pystyi estämään toisen maalinteon täysin. Jos A-ohjaimen tulitusnappia painoi pohjassa, toinen ei pystynyt laukomaan ollenkaan! Sain pienenä setäni kerran raivon partaalle matsin aikana, kun käytin tuota kikkaa, enkä sanonut, mistä johtuu. Ihmettelin vain muka äijän huonoa tuuria, että mistähän johtuu. Kyllä se 10-vuotias osaa olla melkoinen sadisti sille päälle sattuessaan. Tässä pelissä oli myös hienot maalivahdit: ne vain sahasivat edestakaisin maaliviivaa pitkin!

Amigalla oli muuten jonkin lätkäpeli, taisi olla Superstar Ice Hockey, jossa pelaajia sai taklattua oikein olan takaa. Oikeastaan siinä käytettiin mailaa, mutta vastustajan ukko joka tapauksessa lensi ilmassa volttia vaikka kuinka monta kertaa, kun sitä mailan kanssa huitaisi. Sitten kun se tuli alas, se jäi siihen jäälle pyörimään perseellään vähän aikaa ennen kuin nousi ylös. Monesti ilmassa lenteli kolmekin vastustajan pelaajaa kerralla, ja sitten olikin helppo tehdä ylivoimahyökkäyksiä. Eivätpä ole lätkäpelit tosiaan entisiään enää!
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Taito-Ojanen kirjoitti:
Kyllä siinä 99:ssä oli yksi satavarma tapa tehdä maali, mutta se onnistui mielestäni vain näppiksellä pelatessa, mitä minä tuohon aikaan vielä harrastinkin. Nimittäin...

Jaahas, tuollainen on jäänyt meikäläiseltä huomaamatta, pelasin kyllä pääsääntöisesti padilla, joten ilmankos. Täytyy muuten tähän väliin todeta, että pirun vahvoja ovat nämä xboxin ohjaimet, mitä vertaa taannoisiin pc padeihin. Graviksia meni jossain vaiheessa paskaksi tämän tästä, kun suutuspäissään tempaisi padin pöydän kulmaan, mutta microsoftin sidewinderit kestivätkin sitten jo vähän rankempaa kuritusta. Nämä xboxin padit eivät näemmä ole moksiskaan, vaikka välillä padi lentää kaaressa huoneen poikki ;) Kyllä, minä pelaan tunteella, ei se ole vain peliä...
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lätkäpelit. Ei ole viimevuosina kauheasti tullut pelailtua, jos nyt en ole koskaan ihan ihmeemmin niiden parissa näpräillytkään.

Ensimmäinen pelaamani videopelilätkä oli Konamin Blades of Steel, joka on täälläkin jo useasti mainittu. Omana aikanaan se oli olevinaan tosi komea peli, ainakin jos verrataan Ice-Hockey:hin, jossa oli tosiaan ne ufopääolennot. Blades of Steelissä sentään jätkät näytti ihmisiltä. Ja ne tappelut oli toki kivoja.

Seuraava peli, ja jota sitten pääsinkin pelaamaan enemmän, oli EA.n NHL94 Super Nintendolle. Kehityin siinä niin taitavaksi maalintekijäksi Bostonilla, että velipojat eivät voittaneet minua koskaan. Tein niin kovalla prosentilla maaleja, kun keksin mailakikan. Olihan se hyvä peli, joskin hieman yksipuolinen.

Sen jälkeen sitten Pleikalle tuli hankittua NHL98, joka olikin kova hitti aikoinaan ja sitä tuli tahkottua aivan käsittämättömän paljon. Omat pelaajat tietysti piti rakentaa ja kaikkea.

Tuon 98:n jälkeen on ollut hiljaista. NHL99 oli pettymys ja 2000 oli ihan ok. 2001 taisi jäädä kokonaan välistä ja 2002 tuli hankittua PS2:lle. Sen parissakin into laantui suhteellisen nopeaan ja ei ole oikein napannut ostaa tuon sarjan pelejä sen koommin.

Katsoo jos tässä jonain päivänä taas.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
NHL95 on PC-kiekkoiluista edelleen ehkäpä se paras. Konsoleilla kallistun Segan sarjan viimeisimpään vesaan NHL Hockey 2K5:seen ja kolikkopelipuolella on tullut hakattua "jonkin verran" ainakin humoristista 2 on 2 Open Icea.

Ai niin, eikä sovi myöskään unohtaa mainiota NHL Hitz 2002:sta. Ehkä paras känni-illan kiekkopeli koskaan nimim. Suomi-Ruotsi Ilveksen yökerhossa. :)

Pikkuveljen kanssa on tullut paukutettua kyllä about kaikki änärit 96-2000 melko tarkkaan puhki.
 

NallePyh

Jäsen
Suosikkijoukkue
se lahtelainen
Kuusnelosen Slapshot oli ensikosketukseni lätkäpeleihin. Erän alussa kuuluva "Charge!" oli jotain aivan käsittämätöntä pikku-nallepyhille. Kelatkaa nyt, puhetta! Loistavia olivat myös jo mainitut Superstar Ice Hockey ja Powerplay Hockey: USA vs. USSR. Jälkimmäisessä oli muuten "hienot" urkumusiikit, ainakin jos muistiini on uskomista.

Loppu onkin tuttu kuvio: Waynet 1 ja 2, EA NHLPA 93->96. Sitten tulikin nuorella miehenalulla ilmeisesti jotain muuta tekemistä, koska seuraava kosketus jääkiekkopeleihin oli NHL 2k3 Xboxilla. No okei, veljen luona pelailtiin mm. jotain NHL All-Star Hockeytä Sega Saturnilla. Veikkaan, ettei kovin moni ole kyseiseen peliin törmännyt.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös