Helenan joulupyhien Instan yksityinen-julkinen-yksityinen-julkinen-pelleilyn seurauksena Helena sai noin 1200 uutta Insta-seuraajaa. Vielä on vähän matkaa Mikon vaimon seuraajamääriin, joten pelleily jatkunee vielä. Aamulla tili oli julkinen, juuri nyt on taas kiinni. Itse en häntä seuraa, mutta mulla on kaveri, joka on seurannut häntä vuosia, joten olen saanut raportteja alkoholinhuuruisista joulupyhistä. Rahaton Helena käväisi pimujen kanssa Kappelissa (tsih, hih) syömässä ja juomassa. Kirkossakin käytiin ja ehdittiinpä sitä käydä muka-pimputtelemassa Presidentin Linnan ovikelloakin. En yleensä Seiskaa lue, mutta koska näyttää siltä, että senkin kelkka on vihdoin kääntymässä, kuten odottaa saattoikin, kävin lukemassa Hellusta kertovan jutun. Huvitti kovasti, miten Helena oli vaatinut tähänkin juttuun oikaisua ja Seiska niin tekikin. Tosin jätti myös orkkisjutut näkyville, joten Helena näyttää entistä daijummalta.
Eilisissä videoissa hyvinkin krapulaiselta vaikuttanut Helena kertoi, että lastensuojeluviranomaiset olivat hänelle heti eilen soitelleet ja uusia lasuja oli tehty 60 kpl! KUUSIKYMMENTÄ! Joku toinen voisi vihdoin alkaa miettiä ihan sitä omaa toimintaansa, mutta Helena päätti jälleen uhriutua, miten hän ei voi koskaan tehdä mitään oikein. Ja että, kun nyt tässä Helsingin katuja pitkin kävelee noutokahvi kädessä niin sekin on varmaan jonkun mielestä väärin. Yhyy, olen uhri! Illalla julkaisi sitten kuvan Kakskerran vierastalosta takkatulen loimusta. Jollain toisella voisi olla jäätävät morganit, mutta tuskin Helenalla.
Iloinen uutinen on se, että lapset pääsivät isälleen joulunviettoon ja muuta ei sitten tiedetäkään. Ja hyvä niin.
Jokohan siellä Turun lastensuojelussa nyt ihan oikeasti otettaisiin järeämmät otteet käyttöön Helenan kanssa. Ne lasten videot ennen joulua olivat niin törkeitä monessakin mielessä, että nyt pitäisi oikeasti ymmärtää lastensuojelussakin, että Helena ei muuta käytöstään eikä yhtäkkiä ala ajatella lastensa parasta. Jo pelkästään se, että Helena järjestää tuollaisia tempauksia, kun lapsella on kaveri hänen luonaan, kertoo ihan riittävästi. Omille lapsilleen tuo nyt näyttää olevan ihan tavallista ja ovat ilmeisesti tottuneet siihen, että äidin luona nyt vain järjestellään kaikenlaisia teatteriesityksiä, mutta tuollaisen törkeän manipulaation harjoittaminen kaverin ollessa paikalla, pitäisi soittaa jo vähän isompiakin kelloja.
Sen taakse ei voi mennä, että somen perusteella tehdyt lasut olisivat kiusaamista. On ihan oikein, että ihmiset tekevät lasuja, kun havaitsevat häiriintynyttä käytöstä. Osalla ihmisistä kynnys lasujen tekemiseen on Helenan kohdalla varmasti laskenut huomattavasti, koska ulkopuolisille näyttää siltä, että niistä ei seuraa yhtään mitään. Ihmisillä alkaa olla usko koetuksella viranomaisten toiminnan suhteen enkä ihmettele. On aivan kertakaikkisen väärin, että Helenan toimintaan ei kukaan puutu mitenkään konkreettisesti. Missä on lasten oikeudet?
Jos Helena olisi mies, kuka uskoo, että kaikki vain vielä levittelisivät käsiään? Mä en ainakaan usko. Eikä pitäisikään. Henkisen väkivallan harjoittaminen ei todellakaan ole sukupuolesta kiinni. Ja kaikki Helenan toiminnassa näyttää siltä, että hän ei oikeasti yhteishuoltajuuttakaan edes halua. Tavallaan on ihan oikein, että ihmiselle annetaan mahdollisuus muuttaa toimintaansa mokien jälkeen. Ja yritetään herätellä aikuista kantamaan aikuisen vastuu omista teoistaan, kuten nyt vaikka kolmen lapsen maailmaan saattamisesta. Mutta liika on liikaa. Kyllä kaikille pitäisi olla ollut jo ajat sitten selvää, että Helenalla ei ole kykyä eikä näköjään haluakaan näitä vastuitaan kantaa. Ja kaikille on varmasti selvää myös se, että Helena ei ole koskaan aiemmin ollut lapsistaan vastuussa yksin. Minnesotassa arkea pyöritti palkatut lastenhoitajat ja Helenan rooliksi näyttää jääneen kuvaaminen ja omien juttujen tekeminen. Ehkä osallistunut arkeen lastenhoitajan kertoessa, mitä seuraavaksi pitää tehdä, mutta minkäänlaista oikeaa vastuuta Helena ei selvästi ole koskaan kantanut.
Haluan lähettää Mikolle sellaisia terveisiä, että on ihan oikein, että hän on halunnut viimeiseen asti tukea lasten ja Helenan suhdetta. Mutta sitä suhdetta voi tukea muutenkin kuin yhteishuoltajuudella. Ja kun Helena ei kertakaikkiaan kykene aikuismaiseen toimintaan ja käytökseen, sellaiseen uskominen ja sen odottaminen pitää nyt vain lopettaa. Hyväksyä tosiasiat ja hakea yksinhuoltajuutta viimeistään nyt.
Kaikkien elämä, varsinkin lasten, olisi isossa kuvassa lopulta parempaa ja helpompaa, että tapaisivat Helenaa joka toinen viikonloppu ja Helena muuttaisi Helsinkiin. Hankkisi töitä ja eläisi itselleen, kun sitä näyttää kovasti haluavan. Ne asiat, mitä Helena on lapsettomista Helsinki-viikonlopuistaan paljastanut, on sellaista parikymppisen kypsymättömän nuoren naisen elämää. Viini virtaa ja kaikki kuvataan ja julkaistaan kikatuksen saattelemana. Kovin jännittävää siis. Mutta se, mikä noista videoista välittyy on Helenan iloisempi persoona. Ja pidemmän päälle lapsille olisi varmasti parempi, että arki rullaa tasapainoisten aikuisten toimesta ja Helenan kanssa tehdään sitten kivoja juttuja. Totta kai vaarana on se, että Helena tuntuu mahtavalta äidiltä ja isän luona on paskaa, kun on sääntöjä ja muita, mutta sellaista se on. Kaikki me ollaan vähän paskoja äitejä ja isejä lasten mielestä. Myös muuten ne, jotka eivät aseta lapsilleen rajoja ja elämä on muka yhtä juhlaa. Se pitää vain hyväksyä. Lapset eivät mene tavallisesta arjesta rikki, mutta Helenan jännäelämästä menevät. Ovat jollain tasolla varmasti menneetkin jo. Siksi nyt pitäisi toimia jo!