Oxenin kausi päättyi aika odotetusti runkosarjaan, kun alkukaudesta kaivettu kuoppa osoittautui liian syväksi kohtalaisen pirteästä kevätkaudesta huolimatta. Matsit olivat pääasiassa tasaisia ketä tahansa vastaan, mutta juuri tästä syystä (murskavoittojen puute) jäätiin jatkopeleistä rannalle. Tämä oli oikeastaan seurausta omasta kokeilusta, jossa rosterissa pidettiin kaksi molaritandemia käytännössä koko kauden ihan alkua lukuunottamatta. Kun kumpikaan duo ei ollut liigan parhaiden joukossa, neljälle rosteripaikalle ei saatu riittävästi vastinetta, vaikka maalivahdeissa useimmiten vastustajaa vahvempia oltiinkin. Pudottamalla yhden kakkosmolarin kenttäpelaajan tieltä olisi luultavasti saatu enemmän kategoriavoittoja etenkin ennakkoon heikompia vastustajia vastaan, ja playoffpaikka olisi saattanut realisoituakin. Päätyyn asti tämä jengi ei kuitenkaan olisi edes siinä tapauksessa mennyt, joten totesin että nyt oli hyvä aika kokeilla tällaista täysin aiemmilta kausilta poikkeavaa strategiaa.
Hyökkääjien osalta mitään kovin yllätyksellisiä tasonvaihteluita suuntaan tai toiseen ei ollut, vaan aika lailla odotusten mukaisia esityksiä nähtiin. Kärkisentterit Bergeron ja Tavares olivat ehkä hieman parempia kuin ennakkokaavailuissa, mutta Aho (vaihtui kesken kauden Panariniin) oli lievä pettymys. Treidillä hankittu Giroux oli hyvä ja Panarin puolestaan oli todella ailahteleva hyvistä kokonaistehoistaan huolimatta. Kärkikuusikon täydentäneistä Kyrou aloitti huonosti, mutta oli vauhtiin päästyään miinuksia lukuunottamatta hyvä, kun taas Ehlersin esitykset olivat ennakko-odotuksiin nähden pettymys. Näiden kuuden jälkeen olikin sitten todella suuri tasonpudotus, kun maalivahtikaupoissa joukkueesta lähti iso kasa keskitason hyökkääjiä ja alemmat ketjut olivat lopulta täynnä käytännössä FA-tason ja hieman sitä parempia pelaajia. Juuri tämä syvyyden puute aiheutti useasti tappion, kun tehoissa hävittiin niukasti kautta linjan.
Pakisto teki oikeastaan sen mitä siltä odotettiinkin, eli toi kasapäin taklauksia ja blokkeja. Ehkä siellä olisi tasapainon vuoksi voinut olla yksi tehokkaampikin kaveri, kun nyt pistekuningas Parayko sai kasaan huimat 23 pinnaa, ja samaisen kaverin kaksi YV-syöttöä olivat lopullisessa rosterissa puolustajien osalta ainoat YV-pinnat.
Maalivahtiosastolla Vasilevski oli hyvä, muttei läheskään niin hyvä kuin parilla edelliskaudella. Muut kolme kassaria (Elliott, Markström ja Vladar) eivät puolestaan onnistuneet kuin ajoittain, joten kokonaisuutena maalin suulla oli iso pettymys ennakko-odotuksiin nähden. Tässä vaiheessa voin jo varmuudella sanoa, että Oxenin maalilla ei ensi kaudella nähdä kolmea kassaria enempää.