Jerelle on tällä kaudella löytynyt IFK:sta peliroolillisesti kova kilpailija: Teemu Laakso. Molemmat ovat hyvinkin samanoloisia pelaajia eli hyvä pelikäsitys, puolustavampi rooli, halu ja kyky taklata sekä kunnollinen ja laadukas laukaus muutamia näin mainitakseni.
Nyt vaan näyttää käyneen niin, että Laakson poika on ampaissut tässä "kisassa" Jeren ohi. Kaikki kunnia Jerelle ja hänen aikaisemmille meriiteilleen, mutta mikäli kunto ei äkkiä kohene, Jeren ura alkaa olla jo hyvinkin pian loppusuoralla. Itselleni tämä tulee ainakin pienenä yllätyksenä, koska eihän Jerellä ole ikääkään kuin pian 32v.
Ennen kauden alkua puhuttiin, kuinka Jere on elämänsä kunnossa ja "slimmimpi" kuin koskaan. Voi olla, mutta kentällä se ei kyllä näy mitenkään. Luistelu on todella hidasta ja Jere on sen takia jatkuvasti myöhässä tilanteista. Pahoilta mokilta olemme Baxterin myötä kuitenkin onneksi välttyneet. Toki siihen vaikuttaa peliaikakin, mutta kyllä Jere kelpo lukemat on P.B.:n aikanakin kellottanut. Mutta selkeästi huomaa, että kaikki lähtee luistelusta. Kun vauhti ei riitä, taklauksetkin jäävät vähän puolitiehen ja aiheuttavat "vaaratilanteita" lähinnä omille. Lisäksi näyttää siltä, että kun luistin ei kulje, sitä yritetään korvata hienommilla ja vaikeammilla syötöillä, jotka harvoin kuitenkaan onnistuvat suunnitelmien mukaan. Jeren laukaus on myös kadottanut suurimman pelotteensa, nykyään joko sihti on aivan hanurista tai sitten veto jää puolittaiseksi, jonka vastustajan veskari koppaa kuin Tiku maapähkinän.
Siitä kuitenkin täytyy antaa Jerellekin plussa, että Baxterin aikana "turhat" taklaukset ja niiden etsimiset ovat vähentyneet todella paljon. Nyt on keskitytty siihen, ettei omissa soi ja virheitä vältetty. Luulen, että Baxter on Jerelle sanonut aiheesta, että hae enemmän taklauksia vasta sitten, kun luistin kulkee paremmin. Kyllä Jere vieläkin taklaa, tosin ei niinkään usein kuin fanit varmasti haluaisivat.
Pienellä skeptisyydellä jään odottamaan, josko Jere saa jostain lisäkipinää laittaakseen itsensä vielä todella hyvään (peli)kuntoon. Itse ainakin arvostan jääkiekkoilijan kohdalla sitä, mitä kentällä esittää, en sitä mitä esim. testit näyttävät tai että kuntopyörän polkemisessa syntyy uusia ennätyksiä. Jerelle kun on edelleen käyttöä niin SM-Liigassa kuin miksei mj:ssäkin, mutta se vaatii ehdottomasti tietynlaisen pelaamiseen liittyvän "vakavuuden" lisäämistä, liittyen nyt lähinnä itsensä parempaan kondikseen laittamiseen ja duunin tekemiseen tosissaan. Nyt ainakin itselle on jäänyt sellainen fiilis, että vaikka Jere vihaa häviämistä, menee hän sieltä mistä aita on matalin ja pääsee helpoimmalla. Se saattoi ehkä riittää 5-10 vuotta sitten, mutta nyt tekee jo tiukkaa.
Miten on? Olenko havaintojeni kanssa yksin, vai onko joku muukin huomannut samoja viitteitä. Ja nyt en ole millään muotoa kyseenalaistamassa Jeren IFK-ikoni statusta, ainoastaan sen, riittääkö meille Jeren nykyisenlaiset esitykset, vai odotammeko kenties enemmän? Onko Jere palkkansa ansainnut tämän kauden esityksillään ja onko ok, jos liksassa on ikoni-lisää?