Minun näkemys urheilun moraalista istuu hyvin huonosti nykyjärjestelmään, joka perustuu kaksinaismoralismiin.
Jossain kendossa lajin sisäinen moraalikoodi on luultavasti toimiva. Näin on varmasti useimpien muidenkin lajien kilpailutapahtumiin liittyvä moraalikoodisto. Kiekko tuskin tekee tässä asiassa merkittävää poikkeusta.
Enemmän kritisoin sitä, että urheilu pyrkii esiintymään jonain muuna kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä avaa kaikki ovet kaikille kukkahattutädeille ottaa kantaa asioihin, jotka kuuluvat varsin löyhästi urheiluun.
Jos käsittelyyn otetaan huijaaminen nimeltä doping, pitäisi urheilujärjestöjen olla tyytyväisiä käryistä, se osoittaa valvonnan toimivuuden. Täysin puhdas urheilu on utopiaa. Toisaalta kärynneen urheilija demonisointi on myös turhaa, se pitäisi riittää, että yhteistyö loppuu (ja samalla luultavasti urheilu).
Urheilun arvopohja on luotu pohjalle, joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Ottaen huomioon ammatin kovuuden ja mentaalisen tilan, jota suuret saavutukset vaativat, on ihan luonnollista, että urheilijoilla lipsuu vähän keskimääräistä enemmän. Nyt kuitenkin odotukset ovat, että urheilijat olisivat pyhäkoulupoikia, virheettömiä toivevävyjä. Mitä pahaa siinä olisi, että kaikesta huolimatta, urheilijat kuuluisivat samaan ihmisrotuun kaikkine inhimillisine puutteineen.
Kun kaikkien kanssa ei tarvitse ryhtyä yhteistyöhön, niin luottamus mitataan sopimusneuvotteluissa. Ei voi olettaa, että edustusoikeus ja taso takaisivat apurahat tai sopimukset. Omillaan urheilija on vaikea tulla toimeen. Yhtä vähän voi olettaa, että urheilijoita koskisivat oleellisesti erilaiset odotukset moraalin suhteen kuin tavallisia tallaajia.
Kun urheilu katsottaisiin normaaliin ihmisen toimintaan kuuluvaksi, karvoineen ja nahkoineen, niin asiat voitaisiin asettaa järkeviin mittasuhteisiin. Nyt fokus keskustelussa urheilun moraalista on jossain aivan muualla kuin todellisissa ydinkysymyksissä.
Tietyllä tavalla urheiluelämä on pudonnut kaivamaansa kuoppaan. Yhteistyökumppanit odottavat puhdasta julkisivua, mikä ei helpota touhun tekemistä rationaaliseksi. Perisateessa urheiluyhteisö tietää istuvansa pommin päällä eikä tiedä miten sen voisi purkaa. Reagointi jokaiseen rasahdukseen on paniikinomaista.