Miettikääpä omalle kohdallenne seuraava tilanne. Revitte irti jotain juuttunutta, ja kun se irtoaa, käsivartenne heilahtaa ja osuu yllätykseksenne suurella voimalla johonkin, joka voi olla vain toinen ihminen. Mitä teette ensimmäisenä osuman jälkeen? Minun nähdäkseni normaali ihminen katsoo, mihin osui ja miten kävi. Nyt Nykänen ei vilkaisekaan. Miksi ei? Mihin itse uskon on se, ettei osuma tule yllätyksenä, vaan on tarkoituskin osua. Enkä nyt toki väitä, että tarkoitus on osua juuri niin karmealla tavalla kuin nyt kävi, mutta kuitenkin osua.
Onko tässä päättelyssäni jokin vika? Jokin tekijä, jota en älynnyt ottaa huomioon.
No ihan ekana tuossa päättelyssä ei ole oikein mitään selvästi muotoiltuja lähtökohtia tai ehtoja, joiden ollessa totta, olisi johtopäätöskin väistämättä totta. Tuosta myös puuttuu väittämä, että Nykänen olisi "normaali ihminen", jonka on siinä oltava., jotta Nykänen on laskuissa mukana. Ja lopultahan sun päättelyn lopputulos on että sää "uskot" että oli tarkoitus osua jne. Mää en tiedä kiinnostaako oikeen ketään mitä sää uskot, koska se että sää tai joku muu uskoo jotain, ei tee siitä uskomuksesta totta.
Ehdotankin esim. tämäntapaisen päättelyketjun muotoilua, jossa ehtojen ollessa tosia, on johtopäätöskin väistämättä totta:
1. Jos normaali ihminen ei katso taakseen huitaistuaan osuman johonkin siellä olevaan, joka voi olla toinen ihminen, on ko. huitaisijalla ollut tarkoitus osua siihen takanaan mahdollisesti olevaan ihmiseen.
2. Nykänen ei katso taakseen huitaistuaan ja osuttuaan mahdollisesti ihmiseen
3. Nykänen on normaali ihminen
Johtopäätös: Nykäsen osuma takana olevaan ihmiseen on tarkoituksellinen.
Tämän jälkeen sun tarttee enää saada muut vakuuttuneeksi siitä, että kohdat 1-3 on välttämättä ja aina tosia niin sen jälkeen jokaisen loogiseen ajatteluun kykenevän on päädyttävä siihen johtopäätökseen, että huitaisu oli tahallinen. Mielipiteillä ja uskomuksilla ei enää ole mitään merkitystä ja keskustelu voidaan lopettaa.
www.is.fi