Kylmät väreet tulevat nimenomaan tuosta AS Roman joukkueesta ja sen tappiosta Liverpoolille 1984. Koko kaupunki oli valmistautunut juhlaan, ja tunnettu Roma-fani, laulaja Antonello Venditti piti konsertin matsin jälkeen Circo Massimolla. Siellä piti laulaa
Grazie Roma voittolauluna, mutta kävikin toisin.
Aika vähän tuosta tapahtumasta on materiaalia, mutta niistä harvoista tuhnuisista videoista tulee sellainen vaikutelma, etteivät ihmiset ymmärrä, mitä on tapahtunut. Ne, jotka ymmärtävät, itkevät. Venditti oli helvetin kova jätkä, kun pystyi vetämään konsertin läpi tuollaisen jälkeen. Varmaan oli kova myllerrys itselläkin sisällä. Aikalaiskuvaukset kertovat, että Grazie Roma lähti silloin harvinaisen vimmaisena.
Periaatteessa en pidä AS Romasta, koska pidän muutamista muista italialaisista joukkueista. Mutta tuossa vimmaisessa, pakkomielteisessä kannattamisessa, harvoissa voitoissa ja suurissa tappioissa on jotain kaunista. Jos AS Roma voittaisi Mestarien Liigan, niin niiden juhlien jälkeen kaupungista ei olisi enää mitään jäljellä. Vaikka riittäisi siihen varmaan seuraava Serie A-voittokin. Kandee muuten lukea Tottin elämäkerta, todella viihdyttävä.
AS Roma on hienoimmillaan silloin, kun se ei voita mitään tai häviää finaalissa. Voittaminen ei vain sovi sille. Häviäminen saa tuosta seurasta ne upeimmat puolet esiin. Sen valtavan rakkauden, mikä faneilla on.
