Itsekin olen ala-asteeni käynyt pienessä koulussa, oppilaita oli nelisenkymmentä. Muistot ala-asteajalta ovat pelkästään positiivisia. Ylä-asteen kävin koulussa, jossa oli yläaste ja lukio samassa. Oppilaita yhteensä kuutisensataa.
Pienen ala-asteen parhaisiin puoliin kuuluvat mielestäni selkeästi tutustuminen hyvin suureen osaan oppilaista hyvin, sekä se että opettajilla on oppilasta kohden varsin hyvin aikaa yksilölliseen opastamiseen. Vaikka ala-asteella luokkia olikin kaksi samassa luokkatilassa, en muista kertaakaan että tarkempaa neuvoa opettajalta olisi joutunut kovin pitkään odottamaan. Huonot puolet liittyvät suurelta osin siihen, että budjetti on luonnollisesti varsin rajallinen.
Itse koen tärkeänä sen, että kenenkään ala-asteikäisen ei tarvitsisi koulumatkaa tehdä yli kymmenen kilometrin, joten kyläkoulut kyllä puoltavat asemaansa. Yläasteelle ja lukioon koulumatka kesti linja-autolla aamuisin tunnin ja iltapäivällä 40 minuuttia, johtuen toki suurelta osin siitä, että harvaan asutulla alueella linja-auto kiersi maita ja mantuja. Joka tapauksessa tuollainen parin tunnin lisä koulupäivään oli omiaan tappamaan motivaatiota opiskeluun. Lukion aikana motivaatio etenkin läksyjen tekoon oli niin alhaalla, että matematiikka oli ainoa aine, josta poikkeuksetta läksyt tein. Muutamassa muussa aineessa tunnilla jaksoin olla sen verran hyvin mukana, että ysejä löytyy lukion päättötodistuksesta mukavasti.
Silti näen hyvänä asiana, että yläastetta ei lähempänä ollut. Kauempana käymällä mahdollistuivat erittäin hyvät valinnaisainemahdollisuudet. Sellaiset, joita pieni yläaste ei olisi pystynyt tarjoamaan. Motivaatio on yksilöllistä, mutta väitän, että motivaatio nimenomaan heikoimmin motivoituneilla säilyy sitä parempana, mitä lähempänä koulupäivän kesto on sitä aikaa jonka oppitunnit konkreettisesti vievät.