Betonihank: Orvot kaksoset
Varsin valmiin kuuloinen debyyttilevy mainiolta jyväskyläläisbändiltä. Tekstit ovat nokkelia ja perusmelankoliseen suomirokkiin on poimittu vaikutteita kiitettävän laajalta alueelta. Biiseistäkin pari on suorastaan loistavia.
Coldplay: Rush Of Blood To The Head
Ensimmäinen tutustuminen tähän varsin suuressa huudossa olevaan pop-orkesteriin. Pätevän kuuloista popdraamaa, jonka pariin palaa mielellään uudelleenkin.
Death In June: Heilige!
En ole mikään livelevyjen ystävä, eikä edes Death In June yllä omalla uudemmalla livejulkaisullaan ihmeisiin. Ihan kiinnostavaa kuunneltavaa kuitenkin, sillä etenkin Take Care And Control -levyn biisit ovat livenä aika paljon rosoisempia kuin levyllä.
Jaramar: Fingir Que Duermo
Mainion melankolista etnopoppia Meksikosta. Ilmeisesti aika kova nimi lajissaan, sillä ovat päässeet muutamalle eurooppalaiselle gootti/darkwave-kokoelmallekin mukaan. Tunnelmiltaan aika lähellä italialaista synkkisskeneä, vaikka meno onkin verevämpää ja maanläheisempää.
L'orchestre Noir: Cantos
Ensimmäinen tutustuminen tähän goottiskenessä kulttiasemaan nousseeseen Sol Invictuksen sivuprojektiin. Sellot murisevat mukavasti ja muutenkin soitto on harrasta. Erinomaisen synkkää "kamarimusiikkia", mutta ei nyt ehkä kuitenkaan mitään elämää suurempaa.
Penniless: All Good Things Come To Those Who Wait
Nokkelaa, näppärää ja säröistä vanhan ajan indierokkia. Pari aivan loistavaa biisiä ja kokonaisuutenakin jälleen kerran kelpo albumi.
Sopor Aeturnus & The Ensemble Of Shadows: Dead Lovers Sarabande (Face One)
Sopor Aeturnus on ulkoiselta imagoltaan "hiukan" erikoinen artisti, jonka olen aikaisemmin luokitellut lähinnä goottiskenen hupiosastoon. Yllätyksekseni pidän silti tästä levystä kovasti. Biisit ja varsinkin sovitukset ovat olleet hienoja ennenkin, mutta tällä levyllä artistin omat lauluosuudetkin ovat ihan siedettäviä. Mouruaminen pysyy aisoissa ja lopputulos on suurilta osin erittäin tyylikäs.
The 3rd & The Mortal: Tears Laid In Earth
Tämä metalliklassikko meni 10 vuotta sitten ilmestyessään jonkin verran yli hilseen, mutta nyt se alkaa avautua. Kokeilevaa tunnelmametallia bändiltä, joka oli ainakin viisi vuotta aikaansa edellä. Black metal -nostalgikkoa miellyttävät myös Pytten/Grieghallen-henkiset soundit. Mutta mihin ne tarvitsivat kolme kitaristia, kun suurimman osan ajasta kaikki ovat hiljaa?
Voivod: Angel Rat + The Outer Limits
Lisää 1990-luvun alun klassikkoja muistuttamaan, että Voivod oli parhaimmillaan modernina progebändinä eikä sen olisi koskaan pitänyt palata metallin pariin, kuten näiden levyjen jälkeen valitettavasti teki. Lisäpisteitä The Outer Limitsin kolmiulotteisista kansista.
Scott Walker: Scott
Myönnetään, onhan Scott Walker aika lähellä iskelmää. Mutta kuitenkin: harvoin kuulee popiskelmää, jossa on näin vahva intensiteetti, paatos ja läsnäolon tunne. Ei Walkerin paras levy, mutta ainoa, jonka toistaiseksi omistan. Toistaiseksi.
