Laitetaan vielä yksi Iron cross video. Bändi Romaniasta, mutta näemmä Korpiklaania kuunnellaan ja tykätään tuollakin suunnalla. Videon katsomalla selviää, mitä tarkoitan.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Aleksander Barkov valittiin Vuoden urheilijaksiLue lisää »
-
Patrik Laine palkittiin Urheilugaalassa rohkeudestaanLue lisää »
-
HPK:n ensi kauden runko rakentuu – solmi neljä jatkosopimustaLue lisää »
-
Ilves käytti ruotsalaishyökkääjä Borgin option ensi kaudestaLue lisää »
-
Vancouver Canucksin kausi on kuin teinidraamasarjoista – kanadalaismedia on osoittanut jälleen idioottimaisuutensaLue lisää »
-
Kiekko-Espoon kapteenin kausi päättyi loukkaantumiseen − C-kirjain Minttu TuomiselleLue lisää »
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 2 029 814
- 22 962
Onhan se kyllä. Siitä syystä vuoden -91 Gunnari/Skid Row-keikat kaksi iltaa putkeen Nordiksella ovat yhä aika ylittämättömät.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Tässä Skid Row'n ekan levyn lukuisia helmiä. Videot olivat silloin köppäisempiä, mutta musiikki oli parempaa. Oi noita aikoja.
Täyden kympin rokkibiisi.
Näyttää tuossa kuvaraita napattu tältä legendaarisen "Oh say can you scream"-VHS:n livevedolta. Tuli muuten tuota VHS:ää aikanaan pyöritettyä satoja tunteja, aivan helmi.
Aivan mahtavuutta tämäkin kappale!
Laitetaan viel yksi huumori kappale, jossa Sebastian häröilee. Monia julkkiksia voi tästä bongailla. Liittyy suurilta osin yhteen suosikki televisiosarjaani.
Kateeksi käy. Olin liian nuori tuohon aikaan ymmärtämään, saatikka käydäkseni. Nyt voi vain kadehtia heitä, jotka nähneet primessä nuo orkesterit, ja vielä samalla kertaa!
Pharmakonia voinee luonnehtia noisen ja industrialin välimuodoksi. Tarkoituksellisesti raastava äänimaailma ja paljon power electronics häröilyä, mutta kappaleista löytää oikeasti rakenteenkin. Kyse ei ole vain "satunnaisesta" pörinästä ilman mitään havaittavaa rakennetta vaan rakennetusta musiikista.
Benediction on niitä yhtyeitä on mitä on pitänyt kuunnella vähän enemmänkin aiemmin, mutta en ollut saanut aikaiseksi jotain lyhyitä pätkiä lukuunottamatta. Onhan tämä hyvin pätevää musiikkia, ei mitään maailmaa mullistavaa mutta toimii hyvin.
Totta. Mutta ajattele että nykynuoret pääsevät kokemaan Ed Shearenin in his prime!
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Wilco, musiikkia miehiltä miehille. Sellaisten vähän älykkäämpien äijien musiikkia, mutta silti äijien musiikkia. Tykkään ja kuulun kohderyhmään.
Tämä on kyllä jotenkin kiva kappale. Olen tykännyt kuunnella. Ranska kuulostaa kivalta tässä.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Joiltain unohtuu, miten monikulttuurisia ja värikkäitä nämä vanhat bändit olivatkaan.
Olkaa hyvä:
Free
Kitarassa venäläislähtöinen Paul Kossoff, todella arvostettu
Bassossa intialainen Andy Fraser (mainitaan vaivihkaa että on myös homo), todella arvostettu myös, myöhemmin tunnustettu bändin sydämeksi
Neljästä jätkästä kaksi.
Aivan maaginen bändi. Silloin joskus näistä ei vain tehty numeroa. Hyvä rokki oli hyvää rokkia. Vittu tämäkin on niin hyvä.
Pekka Pohjola - Pewit(1997) & Pekka Pohjola - Wiews(2001)
Kaksi Pekka Pohjolan viimeistä soololevyä. Pekka Pohjola on itselleni maailman kaikkien aikojen merkittävin muusikko. Tässä viime vuosien aikana noussut sellaiseksi, vaikka aikaisemminkin olen todella paljon tykännyt. On todella upeita nämä kaksi viimeistä teosta. Jäljelle jää vain haikeus, kun Wiews levyn viimeinen biisi loppuu. Enää ei kuultu tämän jälkeen Pohjolalta omaa musiikkia. Vielä seitsemän vuotta toki eli tämä vikan levyn jälkeen. Pewit- levyä äänittäessä ei olla käytetty ollenkaan kompressointia, joten hiljaiset kohdat on hiljaisia ja sitten voimakkaat kohdat todella voimakkaita.
Jotenkin surullinen olo tuli Verneri Pohjolan dokumentista ja haastatteluja lukeneena, kun Pekka Pohjola ei oikein tuota isän hommaa hoitanut mallikkaasti. Muusikkona sitten kyllä ihan äärimmäisen kova ja niin monet huiput tahtoo jollain elämän osa-alueilla ollakkin sitten toista maata. Ei sen toki tarvitsisi varmasti näin olla.
Kaksi Pekka Pohjolan viimeistä soololevyä. Pekka Pohjola on itselleni maailman kaikkien aikojen merkittävin muusikko. Tässä viime vuosien aikana noussut sellaiseksi, vaikka aikaisemminkin olen todella paljon tykännyt. On todella upeita nämä kaksi viimeistä teosta. Jäljelle jää vain haikeus, kun Wiews levyn viimeinen biisi loppuu. Enää ei kuultu tämän jälkeen Pohjolalta omaa musiikkia. Vielä seitsemän vuotta toki eli tämä vikan levyn jälkeen. Pewit- levyä äänittäessä ei olla käytetty ollenkaan kompressointia, joten hiljaiset kohdat on hiljaisia ja sitten voimakkaat kohdat todella voimakkaita.
Jotenkin surullinen olo tuli Verneri Pohjolan dokumentista ja haastatteluja lukeneena, kun Pekka Pohjola ei oikein tuota isän hommaa hoitanut mallikkaasti. Muusikkona sitten kyllä ihan äärimmäisen kova ja niin monet huiput tahtoo jollain elämän osa-alueilla ollakkin sitten toista maata. Ei sen toki tarvitsisi varmasti näin olla.
Viimeksi muokattu:
Vaikuttava teos kaikkinensa. Kaikkihan ovat sen alun kuunnelleet.
Tämän teoksen kävin ihan Kansallisoopperassa kuuntelemassa joitakin vuosia sitten. Elitistinen ystäväni kyllä tähdensi ettei kyseessä ole edes ooppera, mutta kyllä siellä koko rahan edestä viihdyin
Legendaarinen kitaristi Seppo Tyni on laittanut youtubeen näitä livejä. On kyllä kovia!
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Melody's Echo Chamber
Ranskalaista indietä. Tämä iski kyllä todella kovaa. Indie ja Ranska sopivat niin hyvin yhteen. Kyllähän se Melody enimmäkseen englanniksi laulelee, mutta myös ranskaksi ja välillä yllättäen myös ruotsiksi. Ihan huikeaa. Tässä kaikessa on kuitenkin se selittämätön ranskalainen kosketus, sama kuin Airissa. Raskaimpaankin säveleen on kaunis kosketus. Hienoja melodioita ja jotain ihan järjetöntä kauneutta. Sitä kauneutta on särökitaroissakin. Melody Prochet on nero.
Tämä Suomeen ja heti! Olen käsittänyt, että bändin tie on ollut aika monivivahteinen, mutta nyt heti tänne! Olen eturivissä. Näen tässä ikuisen rakkauden merkit.
Ranskalaista indietä. Tämä iski kyllä todella kovaa. Indie ja Ranska sopivat niin hyvin yhteen. Kyllähän se Melody enimmäkseen englanniksi laulelee, mutta myös ranskaksi ja välillä yllättäen myös ruotsiksi. Ihan huikeaa. Tässä kaikessa on kuitenkin se selittämätön ranskalainen kosketus, sama kuin Airissa. Raskaimpaankin säveleen on kaunis kosketus. Hienoja melodioita ja jotain ihan järjetöntä kauneutta. Sitä kauneutta on särökitaroissakin. Melody Prochet on nero.
Tämä Suomeen ja heti! Olen käsittänyt, että bändin tie on ollut aika monivivahteinen, mutta nyt heti tänne! Olen eturivissä. Näen tässä ikuisen rakkauden merkit.
Queenilla taisi olla vaikeuksia voittaa kriitikoita puolelleen uran loppupuolen albumeilla ja kenties käsittämättömän kovana vuonna 1991 Innuendo jäi monen muun albumin varjoon, mutta onhan se aika hämmentävää, että albumi, jonka NELJÄS ja VIIDES sinkkulohkaisu on The Show Must Go On ja These Are the Days of Our Lives, saa nihkeitä arvioita.
Sinkkujen ulkopuolelta löytyy vielä tällaisia helmiä kuin Ride the Wild Wind ja Don't Try So Hard, niin mitä oikein odotettiin?
The Miracle-albumista voisi kirjoittaa aika lailla vastaavan vuodatuksen.
Sinkkujen ulkopuolelta löytyy vielä tällaisia helmiä kuin Ride the Wild Wind ja Don't Try So Hard, niin mitä oikein odotettiin?
The Miracle-albumista voisi kirjoittaa aika lailla vastaavan vuodatuksen.
Onhan se täysin käsittämätöntä, että tällainen mestariteos ei mahtunut Down-albumille. Nyt sitä saakin etsiä kaikenlaisten harvinaisuuksien ja B-puolten joukosta.
No Tomorrow
No Tomorrow
knttrtknkn1
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Onko sama josta Tapio Suominen mainitsi NBA Actionissa joskus 90-luvulla. Petroit Pistonsin V8 käy kaikilla sylintereillä.
(Oli joku sellainen hyökkäys jossa pallo kävi muutamalla pelaajalla ja hammer donkki perään)
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy