Tiukkaa soitantaa ja dystopiatunnelmaa, kuten koko The Xun Protectorate -levy muutenkin. Samalta levyltä A Dream of Earth on ehkä suosikkini.
Itselle on sellainen ehkä jopa hieman ärsyttävä tapa että kun joku biisi kolahtaa niin sitten sitä kuunnellan useaan kertaan putkeen. Joskus jopa siihen asti että biisi rupee jopa itseäkin kyllästyttämään. Tällä kertaa kuuntelussa non-stoppina The Weekndin Blinding Lights. Eipä vähään aikaan ole biisi kolahtunut näin kovaa.
Veli Johnny B. Gooden kanssa toisessa ketjussa puheena oli Creedence ja Fogerty. Siitä tuli mieleen tämä. Onhan kyseessä ihan järettömän kova biisi, just Fogertyn tyyliin. Näennäisen yksinkertainen, neljä sointua ja siinä se. Mutta teepä perässä. Ammattimiehen taidonnäyte. Craftsman, sanoisi erikielinen.
Arvostan, miten @nummenkallio pitää RHCP:n By The Waysta. Kuulun sinällään myös oppositioon, että lempilevyni on One Hot Minute. Nummikselle virtuaalinen highfive.