Mainos

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 001 883
  • 22 835
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Myös Priest siirtyi hieman kevyempään musiikkiin valtavirran kallistuessa yhä enemmän ja enemmän glamin puolelle.

Tuolla ajalla eläneenä voin kertoa että tuo levy oli melkoinen järkytys ilmestyessään. Lisähappea tarvittiin. Huonona pidin silloin, enkä kuuntele edelleenkään. Onneksi tuo spedeily jäi lyhytaikaiseksi. Ihan ok musiikkia, mutta ei Judasta.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Aika kuunnella vaihteeksi Mötley Crüeta. Eipä tästä taida pitää nykypäivänä enää juuri kukaan, mutta ainakin joku kuuntelee. Niin joo, @nummenkallio kuuntelee myös. Crüe rokkaa. Keväällä mä hurahdin yhtyeen materiaaliin totaalisesti ja luukutin sitä kuulokkeista päivittäin. Innostusta nosti entisestään yhtyeestä tehty elokuva, joka julkaistiin Netflixissä maaliskuun loppupuolella.

Hienoa että pidät nuorena kaverina Mötiköiden lippua ylhäällä!

Kyllä sitä ihmiset kuuntelee, älä huoli. Riippuu vähän mitä keskustelupalstoja ja välineitä seuraat. Ne kuuntelijat ovat sitten meitä 40+ äijiä ja muijia, jotka ovat ehkä eri kanavissa kuin te nuoremmat. Mutta kyllä meitä Mötikkä-faneja on paljon, katso vaikka Nikkin instaa.

Ja tähän loppuun harvinaista vanhaa Mötikkää, tosi tyylikkäästi tehty video ja loistava biisi. Leffasta on joo, mutta hyvä silti.

Mötley Crüe: Take Me To The Top

Lähden tästä Stadiin kylille riehumaan, mutta jätän lompakosta pois Nikkin plektran. Kuljetan sitä välillä mukanani, mutta sitä riskiä en uskalla ottaa, että se katoaisi. Pitää ostaa kassakaappi.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
@Punamusta mainostuksesta johtuen olen tutustumismatkalla Mötley Cruen tunnelmaan. Liikkeelle lähdin Girls Girls Girl albumilla.

Hauska sattuma... Tägäsit minut viestiin n. 1 minuutti sen jälkeen kun olin laittanut ensimmäisen biisin levyltä soimaan.
 

Durden

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Rakastan yhtä paljon niin Bruce Dickinsonin kuin Blaze Bayleyn lauluääntä ja minusta 1990-luvun totisempi Maiden on hyvää kuunneltavaa.

Hyvää pohdiskelua @Punamusta. Lainattuun lauseeseen tartun sen verran, että vaikka X-factor on musikaalisesti virkistävää taideheviä maidenilta, niin tuohon Blazen ääneen kyllä mielestäni kaatuu koko komeus. Minulle uppoaa paljon paremmin Paul Di'Annon käheä ääni, vaikka toki Brucen voittanutta ei ole. Muutenkin kuulun siihen harmaapartapuristi osastoon, jonka mielestä seventh son of the seventh sonin jälkeen ei ole tullut yhtään hyvää albumikokonaisuutta. Hyviä biisejä toki. Toisaalta Brucen soololevyt ovat minulle hyvinkin rakkaita: mielestäni Seventh Sonin jälkeen maiden ei ole pystynyt tekemään albumia
joka ylittäisi Brucen tummansävyisiä soololättyjä: Accident of the Birth ja Chemical Weddings. Myös näitä edeltänyt, ja äänimaailmaltaan hyvinkin erilainen, Skunkworks on minusta parempi albumi kuin mihin maiden on myöhemmin pystynyt. Skunkworks kumartaa hieman Somewhere in Timen ja Seveth Sonin suuntaan grunge vaikutteilla. Albumi ei menestynyt kaupallisesti, mutta Bruce on kertonut että siitä huolimatta albumi on hänelle todella tärkeä, ja kuulun ilmeisesti siihen coreen joka tuntee samoin.

Ja sitten ketjun aiheeseen, suosittelen kaikkille ketkä odottavat vesikiellä uutta SOADia tutustumaan Darek Malakianin ja John Dolmayanin sooloprojektiin Scars on the Broadway. Siinä missä Serj Tankianin soololevyjä tuppaa vaivaamaan epätasaisuus, pari hittiä ja loput höttöä, noin karrikoiden, Scars on the Broadway toimittaa koko albumillisen. Taattua SOADia ja miksi ei olisi, kun suurimman osan biiseistä Malakian oli tehnyt SOADlle. Kun SOAD ei sitten jatkanut levyttämistä ja Serj Tankian lähti sooloilemaan, niin Malakian päätti sitten levyttää SOADille tehdyt biisit Scars on the Broadwayn alla. Ja toimiii muuten ihan helvetin hyvin! Molemmat levyt ovat kokonaisuutena mahtavia, eivätkä lepää Tankianin levyjen tapaan parin hitin varassa.

Laitetaan tähän juuri nyt soiva biisi, we won't obey:


 
K

Kiekkokatsoja

Telkusta alfa tv kanavalta pink floyd cover konsertti, live.
Kyseessä the wall 40vuotis juhlakonsertti Tampereelta.
Paras biisi tuli juuri..
Olisinpa tuolla.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Judas Priest nostattaa tällä kertaa fiilistä kohti korkeuksia. Tämä biisi sopisi mielestäni hienosti esimerkiksi lätkäottelun alkulämpöihin. Vauhtia ja viiltäviä sanoituksia ei puutu, kun nämä raudasta rakennetut britit pistävät vipinää soittimiin. Judas Priest on titaania ja terästä.



Ehkei ihan perus illan viimeinen värssy kamaa :DDD Mutta toimii kyllä ja hienosti rullaa!
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Muutenkin kuulun siihen harmaapartapuristi osastoon, jonka mielestä seventh son of the seventh sonin jälkeen ei ole tullut yhtään hyvää albumikokonaisuutta. Hyviä biisejä toki.
Seventh Son on toki Maidenin paras levy, mutta itse nostan kyllä sen jälkeen ilmestyneet lätyt Brave New World ja Dance of Death sinne TOP 3 -tasolle. Tykkään noista Dickinsonin paluun jälkeisistä parista ensimmäisestä levystä ihan kympillä.







 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös