Kuuntelussa juuri tässä kuussa
Black Tape For A Blue Girl: The Scavenger Bride
- Vihdoinkin sain käsiini tämän darkwave-legendan uusimman levyn. Unenomaista kamaripoppia, kuten edeltäjänsäkin, mutta temaattisen rakenteensa myötä aika haastava kokonaisuus. Silti yksi vuoden 2002 parhaita ja kauneimpia levyjä.
Burzum: Det Som Engang Var
- Hyllyjen kätköistä kaivettu klassikko, joka muistuttaa siitä, miten innovatiivinen ja tyylitajuinen muusikko Varg Vikernes oli (ja ehkä on vieläkin). Aivan eri sarjassa kuin muut black metal -bändit.
Katatonia: Viva Emptiness
- Noin neljäs onnistunut tyylinmuutos tältä bändiltä. Last Fair Deal Gone Down ei loistavista edeltäjistään poiketen jaksanut enää innostaa, mutta tämä on tuoretta ja mielenkiintoista kuultavaa. Jhva Elohim Methistä lähtien bändin uraa seuranneen mieltä myös lämmittää, että ansaittua suosiotakin on vihdoin alkanut tulla.
Kuusumun Profeetta: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
- Pitkään tuntui, ettei tämä ole debyyttilevyn veroinen, mutta onhan se, kun tarpeeksi kauan kuuntelee. Sanoituksetkin ovat hieman helppotajuisempia kuin aikaisemmin. Hienoa hippimusiikkia.
Orplid: Geheiligt sei der toten Name
- Kahden pitkäsoiton välissä julkaistu mini-cd. Ei niin hyvä kuin Nächtliche Jünger -mestariteos, mutta mukavan synkkää ja militanttia folkkia. Belgrad-biisin sample on nerokas.
Radiohead: Hail To The Thief
- Kenties parasta Radioheadia koskaan. Ainakin minun stereoissani tämä on saanut enemmän soittoaikaa kuin vähän etäiseksi jäänyt OK Computer. Hienoja biisejä kaiken saamansa arvostuksen ansaitsevalta bändiltä.
Reverend Bizarre: In The Rectory Of Bizarre Reverend
- En tiennyt pitäväni näin puritistisesta ja täysin vailla omaa ilmettä olevasta doom-jynkytyksestä, mutta tämä bändi onnistuu omissa ahtaissa puitteissaan todella mainiosti. Hakkaa useimmat ulkomaiset kollegansa selvästi.
Satyricon: Rebel Extravaganza
- Äärimmäistä musiikkia äärimmäisiin mielentiloihin. Argh!
Pekka Streng: Kesämaa
- Totaalinen kokemus tämäkin, mutta toisella tavalla. Psykedeelistä hippifolkkia; välillä käsittämätöntä, välillä kaunista ja välillä käsittämättömän kaunista.
Ulver: Silencing The Singing
- Ulverin tasoltaan kirjavista konemusiikkilevyistä tämä vaikuttaisi muutaman kuuntelun perusteella parhaalta. Kolme pitkää, rauhallisesti etenevää biisiä. Ei rytmistä leikittelyä, vaan toistuvia teemoja ja maalailevaa koneiden käyttöä.