Kuuntelussa juuri nyt

[tinkezione]

En oikein ole päässyt kiinni tähän Karnivoolin, ihan ok mutta ei herätä erektiomaisia olotiloja. Vähän kuin Mew joka yrittää olla rankempi tai muniinpuhalteleva Opeth. Pitää kuunnella töissä lisää ensi viikon aikana

Itse luonnehtisin tätä kevyt-Tooliksi, missä ei konseptina ole sinänsä mitään vikaa. Eniten tämän possen kohdalla ratkaisee varmasti live-esitys ja ainakin netistä nähdyn perusteella hieno fiilistelykeikka on Tavastialla luvassa.

 

[secord]

Itse luonnehtisin tätä kevyt-Tooliksi, missä ei konseptina ole sinänsä mitään vikaa. Eniten tämän possen kohdalla ratkaisee varmasti live-esitys ja ainakin netistä nähdyn perusteella hieno fiilistelykeikka on Tavastialla luvassa.

Jotenkin nämä loputtomat Tool-vertaukset Karnivoolin kohdalla alkavat harmittamaan yhtyeen puolesta. Toki jotain Toolille tyypillisiä nyansseja Karnivoolin Sound Awake -levyltä löytyy, mutta sieltä voi löytää myös vaikka Mewiä tai Opethia kuten obi-wan on kokenut.

Mielestäni Karnivoolin kohdalla upeinta on huima musiikillinen kehitys Themata-levystä. Ja se, että kaiken tavallaan musiikillisen perimän tunnistettavuuden keskellä yhtye kuulostaa kuitenkin riittävän omaperäiseltä. Ymmärrän kyllä, jos tähän ei pääse kiinni.

Taisivat muuten saada tunnustusta Austraalian parhaana live-bändinä tjsp.

 

[secord]

Taisivat muuten saada tunnustusta Austraalian parhaana live-bändinä tjsp.

Enkä ihmettele. Jaksan joidenkin mielestä varmaan jo kyllästymiseen saakka ylistää tätä bändiä, mutta maanantain Tavastian keikka sen kuin vahvisti käsitystäni viisikon taidoista. Saattaapi olla, että mikäli vielä joskus Suomeen tulevat, niin nämä aussit nähdään Tavastiaa isommalla lavalla?

Setin pättänyt Change oli kyllä sellainen kliimaksi keikalle, että alta pois. Ja siitä johtuen, tällä hetkellä tehokuuntelussa tämä seitsemän vuotta sorvin alla ollut mestariteos: Karnivool:Change Pt2(live)

 

[Pavlikovsky]

Nyt raikaa Peer Günt ja Texas Sky. Mahtava kiekko tämä jätkien uusin Buck The Odds.

 

[Setit]

The Offspringin "suhteellisen tuore" kappale, You're gonna go far, kid. Myöskin vanhempaa tuotantoa noin viiden vuoden tauon jälkeen. MahtaWaa! Monella muullakin bändiä aikoinaan kuunnelleella on tämä jäänyt mahdollisesti unholaan, joten suosittelen kuuntelemaan! Ja ilmeisesti tämän vuoden aikana tulossa myös uusi levy?

 

[Rinksu]

Ismo Alangon uusi levy on vielä ostamatta, mutta kyllähän näitä vanhoja ihan mielikseen kuuntelee.

Sielun Veljet:L'Amourha

Lyhyesti ja ytimekkäästi, mielestäni kaikkien aikojen suomenkielinen rocklevytys ja Rakkaus Raatelee se paras biisi.

En enkeliks sua tiennyt kunnes näin sun hauraat piirtees,
En tiennyt et sua rakastan ennen kun näin sun siipes

Onkohan kukaan, koskaan, missään sanoittanut jotain edes lähelle yhtä upeaa.

 

[-OO-]

Nyt on kuuntelussa tämä Johnny Cashin jäämistöstä kokoon raavittu American VI - Ain't no grave. Vähän on epätasainen levy, mukana on pari todellista helmeä mutta pari aika mitäänsanmatonta biisiä, ja kaikkea siltä väliltä.

 

[Jj]

Bathoryn Blood Fire Death sekä oudohko Destroyer of Worlds

 

[ernestipotsi]

Circus Maximus - Silence from Angels above

Suhteellisen tuntematon ja aliarvostettu 2000-luvun skandinaavi-bändi. Osaavia heppuja!

 

[Nick Neim]

Dire Straits - Walk of life

Vanhaa, mutta toimivaa! Kyseinen laulu kyllä pistää aina iloiselle mielelle. :)

Edit: Pieni virhe, mutta oleellinen. Korjattu!

 

[Ted Raikas]

Dire Straits - Walk of live

Aivan mahtava biisi ja tosiaan tulee hyvälle tuulelle.

Myös Money for Nothing samaiselta levyltä iskeytyy suoraan tajuntaan.

Edit. Se on sitten muuten Walk of Life ei Live.

 

[Alamummo]

Fleetwood Mac - Rumours

Fantastinen levy, bändin paras ja tähän ei kyllästy koskaan. Mollisointuisia melodioita ja surumielisiä ja hyvin henkilökohtaisia sanoituksia. Bändin pareilla oli levyn teon ja julkaisun aikana menossa pahat parisuhdekriisit, jotka kuuluvat levyllä. Henkilökohtainen levy, aivan loistava. Kuunnelkaa ihmiset tai menetätte paljon!

 

[Pavlikovsky]

Paul Rodgersin vanhaa blues-rock bändiä Bad Companya tässä kuunnellaan tuota Tepsin peliä odotellessa. Holy Water-levy mielestäni bändin paras kiekko.

 

[secord]

Löytö lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. The God Machine ja Purity tsipale erityisesti tehosoitossa. Kukaan ei sitten viitsinyt aiemmin kertoa tästä? Scenes from the Second Storey -levy on löydettävä.

 

[Ted Raikas]

Porcupine Tree - The Sky Moves Sideways

Livelevyltä Coma Divine. Jostain syystä on jäänyt kuuntelematta tämä aiemmin. En ole välillä edes muistanut, että on tälläinen livetupla olemassa, missä on hiukan tuota vanhempaa ja monella tapaa nykyistä parempaa materiaalia kuultavissa.

Toistaiseksi kyllä vaikuttavaa, mikä ei yllätä ja täytyy todeta, että olen onnistunut missaamaan aika paljon. =)

 

[Vteich]

Porcupine Tree - The Sky Moves Sideways

Livelevyltä Coma Divine. Jostain syystä on jäänyt kuuntelematta tämä aiemmin. En ole välillä edes muistanut, että on tälläinen livetupla olemassa, missä on hiukan tuota vanhempaa ja monella tapaa nykyistä parempaa materiaalia kuultavissa.

Toistaiseksi kyllä vaikuttavaa, mikä ei yllätä ja täytyy todeta, että olen onnistunut missaamaan aika paljon. =)

Joo, omasta mielestäni Porcupine Tree muuttui aikalailla kuraksi siinä vuosituhannen vaihteen paikkeilla, kun alkoi tehdä astetta popimpaa soundia. Siis juurikin niihin aikoihin, kun se Suomessakin nousi suht tunnetuksi nimeksi. Kannattaa tsekata esim. The Sky Moves Sideways- (jolta tuo mainitsemasi nimikkobiisikin löytyy) ja Signify-levyt.

Pari biisiä noilta levyiltä:
Porcupine Tree - Stars Die (löytyy ainakin The Sky Moves Sidewaysin jenkkiversiolta)
Porcupine Tree - Waiting (phase one) (Signifyltä)

Aika kingcrimsonmaista menoa.

Edit: Jaaha, ekaan linkkiin oli lipsahtanut näköjään dubsteppiä.

 

[Ted Raikas]

Kannattaa tsekata esim. The Sky Moves Sideways- (jolta tuo mainitsemasi nimikkobiisikin löytyy) ja Signify-levyt.

Onhan nuo tuttuja ja löytyy omasta levyhyllystäkin. =)

Tämä livetupla oli todella mahtava, huh. Ainoa negatiivinen seikka on se, että kun tätä kuuntelee, niin rupeaa suututtamaan, ettei ole päässyt kuulemaan tuollaista settiä ja tuskin tulee pääsemäänkään. Ellei bändi päätä sitten omistaa jotain keikkaa tuolle 90-luvun matskulle. Epäilen kovasti, mutta saa nähdä ja se olisi sitten varmaan joku spesiaalisetti jossain ulkomailla.

Itselleni tosiaan nuo alkupään levyt on tosi tuttuja ja esim. Up the Downstair on hävyttömän pientä huomiota saava, vaikka on erittäin intensiivinen ja moniulotteinen kokonaisuus. Moni tuota "hevi" Porcupine Treeta fanittava saisi tutustua kunnolla vanhempiin levyihin, koska uskallan epäillä, että monet eivät ole kuunnellut joko ollenkaan, tai sitten joskus pikaisesti läpi. Sieltä löytyy tosi diippiä matskua, jos minulta kysytään.

Tosin itse pidän kovasti Stupid Dream/Lightbulb Sun vaiheen popistakin ja vielä erityisesti edellämainitusta joka on bändin ehdotonta parhaimmistoa levytysten suhteen.

Vielä palaten tähän Coma Divineen, pakkohankinta heti kun mahdollista. Melkoinen timantti jäänyt kuuntelematta kyllä.

 

[tant gredulin]

Rihannan 'Rated R'. Pari helmeä minulle, 'Rude Boy' ja 'Hard'. En odottanut oikein mitään, mutta Rihannan persoonallinen ääni ja laulutapa - jotenkin kylmän mekaaninen? - alkaa purra :)

 

[Saikka]

Disco Ensemblen tulevalta albumilta raita nimeltä White Flag For Peace. Taattua tavaraa, pirun hyvä kappale. Ja jos noista äijien videopäiväkirjoista voi jotain päätellä niin tulee todennäköisesti olemaan DE:n paras levy tähän asti.

 

[tinkezione]

Moni tuota "hevi" Porcupine Treeta fanittava saisi tutustua kunnolla vanhempiin levyihin, koska uskallan epäillä, että monet eivät ole kuunnellut joko ollenkaan, tai sitten joskus pikaisesti läpi. Sieltä löytyy tosi diippiä matskua, jos minulta kysytään.

Perustoimiva ja myös kustannusedullinen kokonaisratkaisu uudemman Porcupine Treen tuotannon ystävälle on hankkia Stars Die: The Delerium Years -kokoelma, joka siis sisältää tuplalevyllä melkoisen paljon olennaista materiaalia vuosilta 1991-97.

Täällä on muuten kuuntelussa Karnivool - Sound Awake ihan vain sen vuoksi, että tämä on silkkaa rautaa ja viikon takainen keikka Tavastialla ylitti aimo läjän odotuksia.

 

[Ted Raikas]

Täällä on muuten kuuntelussa Karnivool - Sound Awake ihan vain sen vuoksi, että tämä on silkkaa rautaa ja viikon takainen keikka Tavastialla ylitti aimo läjän odotuksia.

Tullut huomattua tuo bändi mm. sinun suositteluistasi ja ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Pitänee levyt ottaa kuunteluun joku kerta, voi ihan hyvin toimiakin meikäläiselle. Keikka tosiaan oli, mutta kun ei ole tullut perehdyttyä, niin ei jaksanut paikalle vaivautua. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

***

Shpongle - Around the World in a Tea Daze

Pakko soittaa itselleen taas tämä biisi, ehkä maailman yhdeltä parhaimmalta levyltä parhaimpia biisejä. Tässä on jotakuinkin kaikki mitä musiikilta kaipaan. Ensikosketus tähän suhteellisen "mystisessä" mielentilassa oli ainutlaatuinen. Tunne ei ole juuri minnekään kadonnut sinä aikana ja onhan tästä jo kuusi vuotta.

Yhä huikeutta.

 

[Teloch]

Niin monen vihaama To/Die/For on vallannut levylautasen viime päivinä. Vaikka arvosteltavaa varmasti löytyy moneltakin henkilöltä ja monesta asiasta, helvetin hienoja melodioita rakentelevat kerta toisensa jälkeen. Alusta asti fanipoikia on oltu ja uutta materiaaliakin odotan suurella mielenkiinnolla. Josko nuo jo tänä vuonna ehtisivät studioon.

 

[cosmic_rodeo]

Taloudessa raikaa vuoronperään setien ja pikkutyttöjen musiikki: Rushin Counterparts ja Lapkon A New Bohemia putosivat peräkkäisinä päivinä postiluukusta sisään.

Vähemmän hintahtava(?) Rush saapui ensimmäisenä ja on täten ehtinyt pyörähtää stereoissa useamman kerran. Yllättävän perusrockahtavalta kuulostaa Counterparts aikaisemmin pelkästään Rushin 70-80-lukujen taitteen aikaiseen parhaustuotantoon tutustuneen korvin. Yhdessäkin biisissä soitetaan kahdeksasosia ihan suoraan. Animate ja mahtavalla tavalla nolo voimaballadi Nobody's Hero ovat kyllä törkeän hienoja biisejä.

Lapkolla on nyt isot soundit sekä eheä kokonaisuus hallussaan. Niin eheä, ettei selkeitä huippuhetkiä ole puolentoista kierroksen aikana korviin tarttua. Paitsi että vitosraita Summer Nights on toistaiseksi saatujen kokemusten perusteella popeinta ja huonointa Lapkoa koskaan. Ehkä siihenkin tottuu. Lupaava levy tämä on, luultavasti tulen tykkäämään kovastikin.

 

[smasa]

I Walk The Line - Language of the Lost
Mukavaa kotimaista punkrokkia, vaikuttaa kelpo levyltä varsinkin Black Wave Risingin pahan pettymyksen jälkeen. Vasta pari kertaa pyöritetty läpi, en osaa siis ruotia vielä tarkemmin.

The Lawrence Arms - The Greatest Story Ever Told
Sytyin tähän verrattain hitaasti, mutta nyt tuntuu, että tämähän on kovimpia lättyjä, joita käsiini on sattunut. Biiseissä on hauskoja stooreja ja kokonaisuus vain toimii.
Time creeps into my dreams
breathe deep
fill your lungs with me...

Ja sitä Disco Ensemblen uusinta toki odotellaan.

 

[TQoFE]

Apocalyptica - I don't care

Enpä muistanutkaan, kuinka mukavalta tämä kuulostaa.

Edit. Ja perään samalta bändiltä vielä I'm not Jesus.