Kuuntelussa juuri nyt

[Footless]

Opeth - Morningrise

Loistava levy, jonka sain vasta nyt hankittua. Hieman rosoisempaa kuin uudempi tuotanto, mikä sopii oikeastaan minulle aivan helvetin hyvin, vaikka uusin loistava levy onkin.

Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat

Loistavaa meininkiä Mokomalta, soundia on uudistettu osin jopa rohkeastikin. Jo levyn avausraita ottaa tykityksellään luulot pois. Toki levyllä on sitten pari vähän iisimpääkin kappaletta. Mutta voivat yllättyä ne jotka ostavat levyn Kuu saa valtansa auringolta -biisin perusteella, ja kun se Uni saa tulla oli kans niin hyvä...

edit: vaikeita nuo (ulkolaiset) yhdyssanat...

 

[M10]

Opeth - Morning Rise

Loistava levy, jonka sain vasta nyt hankittua. Hieman rosoisempaa kuin uudempi tuotanto, mikä sopii oikeastaan minulle aivan helvetin hyvin, vaikka uusin loistava levy onkin.

Psst! Se kirjoitetaan yhteen (Morningrise). Joo mutta hieno levyhän tuokin on eikä heikkoja kohtia juurikaan löydy. Black Rose Immortalhan (20min14sek) on saavuttanut fanien keskuudessa jo jonkinlaisen kulttimaineen ja keikoilla löytyy aina joku, kuka biisin nimeä sen kuulemisen toivossa huutaa. Näin kävi myös Tavastialla syksyllä.

Morningrisen suosikkibiisejäni ovat Advent, Nectar skä To Bid You Farewell.

Meikäläisellä on kuuntelussa juuri nyt levy nimeltä Frances the Mute ja bändi on The Mars Volta.

 

[Footless]

Psst! Se kirjoitetaan yhteen (Morningrise). Joo mutta hieno levyhän tuokin on eikä heikkoja kohtia juurikaan löydy. Black Rose Immortalhan (20min14sek) on saavuttanut fanien keskuudessa jo jonkinlaisen kulttimaineen ja keikoilla löytyy aina joku, kuka biisin nimeä sen kuulemisen toivossa huutaa. Näin kävi myös Tavastialla syksyllä.

Morningrisen suosikkibiisejäni ovat Advent, Nectar skä To Bid You Farewell.

Meikäläisellä on kuuntelussa juuri nyt levy nimeltä Frances the Mute ja bändi on The Mars Volta.

Niinpäs kirjoitetaankin. Ihme lapsus multa, jotenkin vaan jäi mieleen toi, kun ei kannessa tosiaan nimi lue. Levy on tosiaankin kaikesta huolimatta aito. Ei omassa rankigissani tosin pääse aivan Blackwater Parkin tasolle, joka on mielestäni Opethin paras. Seuraavaksi sitten Orchidin ostoon, piru vaan kun FRS:ssä kaikka Opethin levyt ovat täyshintaisia.

Frances on loistava, vaatii vaan ihan oikeasti aikaa ja ajatusta sen kuuntelu. Yksi mieleenpainuvimpia keikkoja oli provinssin veto kesällä. Olisi hieno nähdä joskus vaikkapa Tavastialla, sopisi varmasti paremmin sinne.

 

[M10]

Levy on tosiaankin kaikesta huolimatta aito. Ei omassa rankigissani tosin pääse aivan Blackwater Parkin tasolle, joka on mielestäni Opethin paras. Seuraavaksi sitten Orchidin ostoon, piru vaan kun FRS:ssä kaikka Opethin levyt ovat täyshintaisia.

Frances on loistava, vaatii vaan ihan oikeasti aikaa ja ajatusta sen kuuntelu. Yksi mieleenpainuvimpia keikkoja oli provinssin veto kesällä. Olisi hieno nähdä joskus vaikkapa Tavastialla, sopisi varmasti paremmin sinne.

Myös mun mielestä Blackwater Park on Opethin paras levy. Meinasi kyynel silmään tulla syksyllä molemmilla keikoilla, kun ne tuon levyn vikan nimikkobiisin vetivät. Toinen erinomainen levy on Still Life ja ovathan ne kaikki muutkin erinomaisia.

Orchidilta suosikkini on avausraita In Mist She Was Standing, jonka vikat infernaaliset minuutit (9:21 -->) ovat kyllä Opethin parasta antia. Olisikohan ihan täysi mahdottomuus kuulla kesällä Tuskassa biisejä näiltä ekoilta levyiltä? Todennäköisesti.

The Mars Voltasta sen verran, että Frances on hyvä mutta De-loused vie voiton erinomaisuudellaan!

 

[Erling]

The Mars Voltasta sen verran, että Frances on hyvä mutta De-loused vie voiton erinomaisuudellaan!

Kyllä, De-loused on nimenomaan Voltan ehdoton mestariteos. Toki Franceskin on hyvä, mutta jotenkin kokonaisuutena ensimmäinen iskee henkilökohtaisesti tosi kovaa. "Televators", ah kuinka on kaunis biisi.

Itselläni kuuntelussa nyt Metallican "St. Anger". Oikeesti ihan ok levy. Tietyssä mielentilassa täydellinen

 

[eh]

Grumps: Prelude

Löysin levyhyllystäni tämän iki-ihanaisen EP:n jostain vuodelta -97 tms. Bändihän oli yksi sen alkuperäisen Oranssi-skenen vakioesiintyjistä (niinkuin mm. eräskin Rasmus). Musiikkia voisi varmaan helpoiten kuvailla grungeksi, paremman määritelmän puutteessa. EP:n avauskappale Dirt on edelleen helvetin tarttuva kipale, Anna Zonzin laulussa on levyltäkin kuultuna jotain vangitsevaa (vielä enemmän oli kyllä aikanaan keikoilla) ja bändissä oli potentiaalia jos vaikka mihin.

Viime kesänä näkyvät tehneen uudenkin EP:llisen musiikkia ja jopa heittäneen muutaman keikan. Pitänee käydä ainakin levykaupassa kuuntelemassa. Kunhan seuraavan kerran keikkailevat, menen fanittamaan. Ihan niinkuin silloin joskus.

 

[Cube]

Niinpäs kirjoitetaankin. Ihme lapsus multa, jotenkin vaan jäi mieleen toi, kun ei kannessa tosiaan nimi lue. Levy on tosiaankin kaikesta huolimatta aito. Ei omassa rankigissani tosin pääse aivan Blackwater Parkin tasolle, joka on mielestäni Opethin paras.

Kuten olen täällä varmaan kyllästymiseen asti jaksanut mainita, niin itse arvostan nimenomaan Morningrisen Opethin parhaaksi levyksi. Seuraavaksi sitten Blackwater Park ja sen jälkeen suunnilleen tasoissa Orchid/MAYH. Ghost Reveries ei ole ainakaan vielä sillä tavalla iskenyt. Tuntuu paikoin aika tylsältä ja itseriittoiselta (mikä käy ilmi jo levyn biisien nimiä silmäilemällä). Vähän sama ilmiö kuin Still Lifella - ehkä tuntuu siltä, että yritetään tehdä liikaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Hienoja yksittäisiä kohtia ja biisejäkin molemmilla levyillä silti ehdottomasti on. Ja ehkä tuo uusikin tuosta vielä minut puolelleen voittaa.

Morningrisesta muuten hyvin sanottu, että se on aito. Tuntuu, että se aika Opethin musiikissa oli sitä luovinta ja intohimoisinta.. Nyt bändille uhkaa käydä se sama "aikuistuminen", joka on pilannut ties kuinka hyvää yhtyettä maailmasta. Loistavaa musiikkia toki tekevät edelleen, mutta välillä tuntuu _mielestäni_ aika teennäiseltä. Olisi kiva, jos örinät olisivat musiikissa muutakin kuin "siisti" tehokeino.

Ja kylläpä on Johan DeFarfalla muuten aika huipea.

 

[Elmeri Hautamäki]

Männä viikolla tuli hankittua aimo pino hienoja levyjä:

- Arcade Fire: Funeral
- Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That's What I'm Not
- Sufjan Stevens: Illinois
- Matti Johannes Koivu: Puuhastellen
- Samae Koskinen: Vol.1

 

[Makkarakuningas]

Männä viikolla tuli hankittua aimo pino hienoja levyjä:

- Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That's What I'm Not
- Sufjan Stevens: Illinois

Ah, mitä loistavaa musiikkia. Itsellä ollut erityisesti Illinois muutamana viime päivänä tiiviisti kuuntelussa, loistava levy täynnä monta todella helmeä biisiä.
Arctic Monkeys:in debyytin hankin itse myös muutama viikko sitten ja on kyllä hyvä levy myöskin. Kuulin jo kauan ennen julkaisemista netistä I Bet That You Look Good On The Dance Floor-biisin ja huhhuh, helmi.

Itsekin käväisin tänään levykaupassa. Stupidon hyllyltä löysin Coldplay:n X&Y:n 13e euron hintaan, poistin sen. Toinen minkä sain vihdoin hankittua oli Muse:n Absolution levy, edelleenkin kovaan hintaan sitä myydään. 14 euroa siis siitäkin. Mutta loistava levy.

Noh, hyvään musiikkiin voi ja kannattaa panostaa, antaa se vaan niin paljon.

EDIT. ja kirjoitus hetkellä soi Radiohead - Everything In It's Right Place

 

[Vintsukka]

Kuuntelussa on ties monetta kertaa Amélie-leffan soundtrack. Ostin tuossa pari päivää sitten ja sen jälkeen levy on sauhunnut soittimessa riittävästi. Tuskin tällainen musiikki muuten nappaisi mutta kun on niin loistavasta leffasta kysymys niin siinä kuullut musiikit toimivat yksinäänkin. Tällaista kivaa hyväntuulista taustamusiikkia.

 

[Erling]

Köny-Pöny,

Kuinka sä siedät The Mars Voltan laulajan ääntä? Itse en pysty sen takia nauttimaan yhtyeen musiikista. Soitantohan on erittäin terävää ja sävellysratkaisut ajoittain jopa nerokkaita. Mutta se perhanan vokalisti... En vaan pysty, vaikka siedän yleensä kaikenlaista ihmisäänenkäyttöä vuohenraiskaus-blackmetallin korvia raastavasta rääkymisestä Rushin Geddy Leen merkilliseen kiekumiseen.

Rakas HN.
Jotenkin tykkään aina kun mies laulaa herkästi ja vähän naisellisella kimeydellä ja korkeudella raskasta musiikkia vasten. Mars Volta on hyvä esimerkki, he kuitenkin ovat vielä hyvin melodisiakin niin voin tykätä bändistä ihan rauhassa. Samalla tyylillä vetävät mm. Lapko, Placebo ja ajoittain QOTSA, joista kaikista tykkään ganska mycket.

Ehdottomasti "Paras" laulusoundi mun mielestä on kuitenkin sitten Mr. Robert Plantilla, jolla on jo ihan täydellisen puhdas bluesääni. Sen uusin soolo "Mighty Rearranged", on muuten aivan loistava. Sehän soittaa siinä noiden Strange Sensationin jätkien kanssa. Uskon että vanhana Led-patuna voisit jopa tykätä. Ellet sitten jo tykkääkin.


Penkkarien jälkeisessä laskuhumalasekavuusolotilassa tarjoan helmikuun kuudennentoista päivän "Lullabies to Paralyze" -tärppinä biisin BROKEN BOX.
Kuunnelkaa ja olkaa tyytyväisiä. Artistina siis tietenkin QOTSA:

 

[C.Simon]

Omasta mielestäni ehdottomasti paras (lue uskomaton) miesääni löytyy Mikael Åkerfeldtin sisältä, joten kuuntelussa on Opeth - Ghost reveries.

Muita ahkerasti soineita artisteja ovat : Ozric Tentacles, In Flames, Placebo ja Dave Matthews Band

 

[Sir von Aulis]

Jostain syystä tässä bisseä maistelen, ja Zen Cafen Todella Kaunis soi taustalla..

Mut muuten tänään kuuntelussa:

Mokoma - Kuoleman laulukunnailla

Makiata.

 

[Mauritzio]

Just nyt soi Fintroll - Fiskarens Fiende.

Muuten, kuten edelliselläkin, koko viikon on soinut Mokoman uusin Kuoleman laulukunnaat. Levylle täytyy kyllä antaa lähes täydet pinnat. Riittävästi uusiutumista mutta silti jotain tuttua, turvallista ja vanhaa Mokomaa.

 

[Cube]

Kanye Westin Late Registration koekuuntelussa.

EDIT: Oho! Kylläpä tämä on yllättämässä minua positiivisesti. Hieno 2Pac-lainaus Drive Slow'ssa muuten.

 

[-KBR-]

Kehtaakohan edes tunnustaa....no joo, nyt just mökätoosa huutaa täysiä Timo Kotipellon "Lennä Nykäsen Matti"a ja ainakin näin aamuyöstä tuntuu toimivan!

 

[Footless]

Melkein aamukänniketju kamaa, mutta just nyt aamu sujuu Amon Amarthin tahdissa, ja punaviinin. Loistavaa tavaraa (molemmat). Varsinkin biisi The Fate of Norns.

Seuraavaksi Deathchainia. Pakko pysyä hereillä, ei mitään herkistelyä tänä aamuna.

 

[Cube]

Madvillain - Madvillainy

Aivan täydellistä.

 

[Lexa]

Äsken tuli YLE:ltä Mikko Leppilammen "Kuinka kaunis onkaan hän" tms. (en tiedä mikä on biisin oikea nimi). Miten voi laulu olla noin "sieluttoman" kuuloista? Laulu on kyllä puhdasta, mutta mitään tunnetta siinä ei ole, tai jos on, niin se ei kyllä välity koskaan kuulijalle asti.

Muistan joskus kuulleeni kyseistä hemmoa myös jonkun musikaaliteeman yhteydessä, jossa hänen naispuolinen duettoparinsa (Ylipää tms.) oli vähintään yhtä ponneton.

 

[V-man]

Sven Libaek - Ping Island / Lightning Strike Rescue Op

Tuota ei voi kuunnella hymyilemättä. Ainakaan jos on katsonut Steve Zissoun vedenalaisen maailman. Aina tulee mieleen joukko punapipoisia koheltajia.

 

[C.Simon]

Kyoto Jazz Massive - Spirit of the sun

Suosittelen lämpimästi

 

[M10]

Extol - Blueprint

Norjalaisen progedeath-bändin uusin ja selkein levy. Tällä kiekollahan molemmat kitaristit ovat uusia, koska bändin vanhat kepittäjät ottivat loparit. Jotain musiikillisia erimielisyyksiä ilmeisesti. Vanhemmat levyt (Undeceived ja Synergy) ovat huomattavasti vaikeampia ja niissä on enemmän rytmin vaihdoksia ja eri osia. Sen vuoksi pidän niistä ehkä enemmän kuin tästä uudesta Blueprintistä, joka silti on ihan ok levy tämäkin.

 

[Sirkkeli]

Blink 182 - Adam's song

Ehkä jopa yksi parhaista biisiseistä mitä kuunnellut.

 

[Mustaine]

Camel - Snow Goose.

Levy joka kolahtaa aina parin vuoden välein. Nyt tällä hetkellä voisin väittää, että paras koskaan tehty instrumentaali-levy miltään bändiltä.

 

[Vteich]

Amorphis - Eclipse.

Vaihtunut laulaja tehnyt ihan hyvää bändille, ja Tomi Joutsenen johdolla poikien meno kuulostaa mukavan tuoreelta ja hyvältä. Joutsen on muutenkin paljon monipuolisempi laulaja kuin Pasi Koskinen, joten ei huonompaan suuntaan ainakaan olla menty, vaikka toki Pasin persoonallista ääntä ikävä jäikin. Livenä nyt ei paljon paskemmin voikaan vetää kuin Pasi. Maaliskuussa Tavastialla tarkoitus tsekata, miten Joutsen soi. Mutta hyvä ja tuoreen kuuloinen levy tämä Eclipse kaikin puolin, diggaan! Vaikea verrata Koskisen aikaisen Amorphiksen tuotantoon, niin erilaista kamaa kuitenkin laulajasta riippuen ovat. Tyylillisestihän Eclipse on jotain Elegyn ja Tuonelan väliltä, mukana pitkästä aikaa jopa örinääkin.

Pitänee myös tsekata miltä Mannhain stoner kuulostaa Koskisen vetämänä - jännä yhdistelmä.