Yksi piste pohjoisen reissulta on kokolailla huono, mutta melko odotettu tulos. HeKi on jälleen sarjassa viimeisenä ja tuska senkuin syvenee. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki vastustajat haluavat pelata meitä vastaan, koska olemme osoittautuneet viimeisten kausien aikana melkolaisiksi pisteautomaateiksi vastustajille. Jokainen käy vuorollaan hakemassa pisteet Heinolasta ja vastaavasti kuittaavat ne omaan pistekassaansa HeKin tullessa vierailulle. Tähän olisi hyvä ja oikeastaan pakko saada päätös asap. Tavoitteena pleijarit, mutta kyllähän sen tyhmäkin tietää, että tuollaisella puolustuspelaamisella ei sinne ole mitään asiaa. Nyt kun 13 ottelua on pelattu on omissa soinut huimat 62 kertaa, eli noin 4,8 per ottelu. Edelleenkään ei tarvitse olla ruudin uudelleen keksijä, jotta tajuaa että näin ei vain voi jatkua. HeKin on pakko puolustaa tarkemmin jatkossa, sillä jos ottelua kohti päästetään yli 4 maalia, niin voidaan alkaa odottamaan jo SS karsintoja.
Hyökkäyksestä on vaikea mennä moittimaan, sillä HeKi on kuitenkin tehnyt maaleja samaan tahtiin kuin muutkin joukkueet, joten kaipa se hyökkäyssuuntaan pelaaminen onnistuu. Mitäs tässä muuta? Itkeäkö vaiko nauraa? Edellisen viiden ottelun tappioputken jälkeen olemme jälleen uudessa tappioputkessa. Seuraavat viisi vastustajaa LeKi, RoKi, SaPKo, Jokipojat ja Suomi U20, joista peräti neljä kotona, niin kyllähän tuon pitäisi olla sellainen suunnannäyttäjä jatkoa ajatellen. Jos noista peleistä saadaan vain pari jämäpistettä, niin alkaa peli olla menetetty. Toki muistetaan nyt vielä, että kautta on noidenkin jälkeen paljon jäljellä, mutta jos saadaan turpaan sarjan huonoimmilta joukkueilta (poislukien Jokipo), niin eihän tämä sarja silloin ole meille se oikea. Lisäksi tähän vielä HeKin johtoryhmän "puuhastelumainen" toiminta jääkiekon ja HeKin hyväksi on lopputulos melko selvä.
Kaikesta huolimatta toivon, että kurssi kääntyy ja puolustuspelaaminen alkaa toimimaan. Enää en tähän hirveästi usko, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.