Surprise Me
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gus Polinski - Polka king of the midwest
Koska vitutusketju on olemassa, avaan uuden ketjun, jossa voitte purkaa mieltänne tai kertoa kaikkien aikojen kusetuksista. Kyseessä voi olla esim. omakohtainen kokemus, jossa olette ostaneet talon, minkä naapurissa asuu romaaneita, vaikka kiinteistövälittäjä väitti muuta. Tai tutun tutulta ostettu auto levisi heti seuraavalla viikolla, vaikka se jakopään hihna piti olla vaihdettu.
Kusettaa voi monella tavalla. Minun tarina liittyy siihen, miten toimitusjohtaja voi kusettaa työntekijää. Kyseessä on viisi henkinen perhe. Kaksi aikuista, kolme lasta, joista kaikki ovat alle 12-vuotiaita. Perheen molemmat aikuiset ovat töissä samassa työpaikassa. Molemmilla on takanaan yli 15-vuotta saman firman palveluksessa.
Elämä näyttää hyvältä. Perhettä on siunattu kolmella terveellä lapsella. Perhe asuu talossa, jossa jokaisella lapsella on rakennettu oma huone. Vanhin lapsista, kohta 12-vuotias poika alkaa lähestyä teini-ikää. Huone alkaa käydä pieneksi ja poika tarvitsisi isomman huoneen. Talosta alkaa loppua tila kesken. Isä ja äiti miettivät, olisiko aika tehdä taloon laajennus ja samalla remontoida asuntoa vähän laajemmin.
Mutta uskaltaako sitä alkaa tekemään laajennusta? Työpaikalla on kuitenkin ollut yt-neuvottelut jo pidemmän aikaa, tosin ei omalla osastolla, mutta kuitenkin. Yhtenä kauniina kevät-aamuna yhtiön toimitusjohtaja saapuu vierailulle. Hän on hyvän tuulinen ja vakuuttaa yhtiön työntekijöille, että firma on ja pysyy Suomessa. Vaikka ajat ovat kovat, Suomen merkitys yhtiölle on erityisen tärkeä. Toimitusjohtaja kutsuu eri osastoilta henkilöitä auditorioon, missä samat asiat käydään uudestaan läpi. Olette tärkeitä meille. Älkää huolestuko. Me nousemme vielä.. Yhdessä!
Tämän jälkeen sitä uskaltaa lähteä pankkiin. Pankista sanotaan kyllä. Laajennus voi alkaa. Kaiken pitäisi olla valmiina jouluna. On siinä perheelle hieno lahja. Tulee harrastehuonetta ja muuta. Kyllä siellä kelpaa asua.
Mutta sitten tapahtuu jotain erikoista. Jo kesäkuussa isälle ja äidille sanotaan, että teidän osastoilla alkaa yt-neuvottelut. Mitä ihmettä? Juurihan toimitusjohtaja vieraili yhtiön tiloissa. Ja aikaa ei ole mennyt, kuin yksi vaivainen kuukausi.
Alkaa epätietoisuuden ja epätoivon aika. Miten tämä voi olla mahdollista? Perhe aloitti talon laajennuksen toimitusjohtajan puheiden mukaan ja nyt kaikki onkin aivan toisin. Miten se voi olla mahdollista? Jos johto lupaa jotain, niin se luulisi sen pitävän..
..mutta ei. Saapuu syksyn sateet. Isälle ja äidille sanotaan, että te voitte lähteä. Mitä helvettiä?! Juurihan meillä sanottiin, että ei huolta. Työpaikka on ja pysyy. Se vielä näytettiin videotykillä ja lopuksi juotiin pullakahvit. Sinä päivänä paistoi vielä aurinkokin.
Tämänlainen kusetus on periaatteessa ihan sama, kuin myisi hometaloa. Jossain vaiheessa uusi omistaja löytää vian, mutta myyjä on 100% vapautettu vastuusta. Miten helvetissä voi olla mahdollista, että toimitusjohtaja voi puhua ihan puutaheinää työntekijöille, mutta auta armias jos annat harhaan johtavaa tietoa osakkeenomistajille, kenkää tulee perseelle. Tämä tarina on totta mutta ei omakohtainen. Onneksi.
Kusettaa voi monella tavalla. Minun tarina liittyy siihen, miten toimitusjohtaja voi kusettaa työntekijää. Kyseessä on viisi henkinen perhe. Kaksi aikuista, kolme lasta, joista kaikki ovat alle 12-vuotiaita. Perheen molemmat aikuiset ovat töissä samassa työpaikassa. Molemmilla on takanaan yli 15-vuotta saman firman palveluksessa.
Elämä näyttää hyvältä. Perhettä on siunattu kolmella terveellä lapsella. Perhe asuu talossa, jossa jokaisella lapsella on rakennettu oma huone. Vanhin lapsista, kohta 12-vuotias poika alkaa lähestyä teini-ikää. Huone alkaa käydä pieneksi ja poika tarvitsisi isomman huoneen. Talosta alkaa loppua tila kesken. Isä ja äiti miettivät, olisiko aika tehdä taloon laajennus ja samalla remontoida asuntoa vähän laajemmin.
Mutta uskaltaako sitä alkaa tekemään laajennusta? Työpaikalla on kuitenkin ollut yt-neuvottelut jo pidemmän aikaa, tosin ei omalla osastolla, mutta kuitenkin. Yhtenä kauniina kevät-aamuna yhtiön toimitusjohtaja saapuu vierailulle. Hän on hyvän tuulinen ja vakuuttaa yhtiön työntekijöille, että firma on ja pysyy Suomessa. Vaikka ajat ovat kovat, Suomen merkitys yhtiölle on erityisen tärkeä. Toimitusjohtaja kutsuu eri osastoilta henkilöitä auditorioon, missä samat asiat käydään uudestaan läpi. Olette tärkeitä meille. Älkää huolestuko. Me nousemme vielä.. Yhdessä!
Tämän jälkeen sitä uskaltaa lähteä pankkiin. Pankista sanotaan kyllä. Laajennus voi alkaa. Kaiken pitäisi olla valmiina jouluna. On siinä perheelle hieno lahja. Tulee harrastehuonetta ja muuta. Kyllä siellä kelpaa asua.
Mutta sitten tapahtuu jotain erikoista. Jo kesäkuussa isälle ja äidille sanotaan, että teidän osastoilla alkaa yt-neuvottelut. Mitä ihmettä? Juurihan toimitusjohtaja vieraili yhtiön tiloissa. Ja aikaa ei ole mennyt, kuin yksi vaivainen kuukausi.
Alkaa epätietoisuuden ja epätoivon aika. Miten tämä voi olla mahdollista? Perhe aloitti talon laajennuksen toimitusjohtajan puheiden mukaan ja nyt kaikki onkin aivan toisin. Miten se voi olla mahdollista? Jos johto lupaa jotain, niin se luulisi sen pitävän..
..mutta ei. Saapuu syksyn sateet. Isälle ja äidille sanotaan, että te voitte lähteä. Mitä helvettiä?! Juurihan meillä sanottiin, että ei huolta. Työpaikka on ja pysyy. Se vielä näytettiin videotykillä ja lopuksi juotiin pullakahvit. Sinä päivänä paistoi vielä aurinkokin.
Tämänlainen kusetus on periaatteessa ihan sama, kuin myisi hometaloa. Jossain vaiheessa uusi omistaja löytää vian, mutta myyjä on 100% vapautettu vastuusta. Miten helvetissä voi olla mahdollista, että toimitusjohtaja voi puhua ihan puutaheinää työntekijöille, mutta auta armias jos annat harhaan johtavaa tietoa osakkeenomistajille, kenkää tulee perseelle. Tämä tarina on totta mutta ei omakohtainen. Onneksi.
Viimeksi muokattu: