Jesse Jyrkkiö muistelee.
7. pakin rooli Ässissä, Apen aikana ja muutenkin, oli aika minimalistinen. Olis vaatinut enemmän. Sitten kun tuli seuravalinnan paikka, oli pöydällä Tappara, HPK, SaiPa. Katteli pakistoja ja siinä vaiheessa näytti, että Kirvesrintojen alakerrasta vois löytyä ruutu. Sitten alko pakka vahvistumaan, työsulkukausi toi lisää ukkoa sisään ja jäi rooli ottamatta. Kausi tais päättyä Tapparan johtoportaan ja saikuttajien keskellä Isomäen katsomossa Ässien mestaruusjuhliin.
Aika helpolla on valmennuksen yv-osaaminen ansainnut sun luottamuksen.
Täytyyköhän vetää sanoja takaisin. Otsikko on ainakin raflaava.
Alkukaudesta silmäänsä pisti yv-sisäänajot ja rännitys-puolenvaihdot suoraan liikkeestä. Idea hyvä, mutta jos suoraan sisääntullessa, on av-nelikkokin vielä liikkeessä ja iskee kiekollisen saman tien kiinni. Pitäs jotenkin rytmittää, pysäyttää tilanne ennen vaihtoa painottomalle puolelle.
Jyrkkiön ideologiassa, jos rahkeet riittää pallo ensin pelaajille, yv lähtee rakentumaan luonnollisesti. Jos homma ei toimi, sitten videoita ja ulkopuolista puuttumista.
Yleiskuvansa Ässistä, että on tän kauden joukkue on terveen ja tiiviin olonen nippu. Rapaa tullut niskaan huonoista jaksoista, mutta usein pompsahtaneet siitä nopeasti takas. Ja palstan suosikkiteeman mukaisesti, "kun on oikee aika lähteä ulos", siellä on Havannassa 15 pelaajan porukka, nelikymppisestä Joensuusta parikymppiseen Myllymaahan.
Jesse Jyrkkiö vieraili Kurvi ulvoo -podcastissa.
www.satakunnankansa.fi