Olen jo jonkin aikaa tässä pähkäillyt kuopiolaisen urheiluyleisön passiivisuutta. Lajista riippumatta omien kannustaminen tuntuu olevan äärimmäisen suuren kynnyksen takana. Tässä kiinnitänkin huomiota niin sanoittuihin peruskatsojiin, ei niinkään Fan Clubeihin.
Itse otteluissa suurin huomio ns. peruskatsojalla tuntuu kiinnittyvän KalPan (tai Kupsin) pelaajien tekemien virheiden syynäämiseen ja niiden suureen ääneen kommentointiin. Positiivisen palautteen antaminen sitten onkin taas paljon vaikeampaa. Jos joukkue tekee maalin ja se perse nousee kuin vahingossa penkistä, peruskatsojaa alkaa jo hieman hävettää. Mitähän naapuripenkillä istuva samanlainen tyyppi ajatteleekaan, kun noin satuin innostumaan? Valtaosa tyytyykin istumaan hiljaa ja lähinnä mutisemaan vieruskaverilleen, taputtaen hillitysti kotijoukkueen maalatessa.
Lauantaiotteluissa menoa on lähinnä kaljahanojen virtaamisen johdosta enemmän, mutta tällöinkin ulosanti on usein joko kännistä örinää tai sitten muka hauskaa omien ja vieraiden haukkumista. Joukkoon mahtuu myös tyylittömiä henkilökohtaisuuksiin menemisiä, esimerkkinä Karalahdelle huutelut KalPa-HIFK -ottelussa. Haukuttaessa pelaajaa tyyliin "narkkari" ja "juoppo", lienee aikuisten ihmisten syytä katsoa hieman peiliin. Välttämättä ei hirveän hyvää esimerkkiä katsomoissa oleville pikkulapsille...
Malliesimerkki kuopiolaisten katsojien "uskollisuudesta" oli jo se, että KalPan hävittyä Kärpille murskaluvuin katsomosta hävisi saman tien melkein parituhatta katsojaa. Voitot tuovat aina hieman enemmän ihmisiä takaisin katsomoihin, mutta yhden tappion mukanaan tuomaa hävikkiä yleisömäärissä, tarvitaan paikkaamaan aina vähintäänkin parin voiton putki. KalPan pelatessa Mestistä monet sanoivat tulevansa katsomaan matseja, kun KalPa on taas liigassa. Nyt samat ihmiset sanovat, ettei KalPa kuitenkaan pärjää ja tällä "tekosyyllä" eivät tule halliin. Mitä kuopiolaiset odottavat KalPalta? Onko realismi kadonnut kun muistellaan vieläkin menestysvuosia?
Etelä-Eurooppalaista futiskulttuuria hyvin läheltä seuranneena on kontrasti koto-Suomeen hirvittävä. Ok, suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu tietynlainen kollektiivinen jäykkyys, mutta miten jäähalliin saataisiin vähän menoa myös normaaliin liigapeliin? Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa jokainen futismatsi on ikäänkuin bileet! Ihmiset elävät mukana suurella tunteella. Omat saavat tarvittaessa katkeraa kritiikkiä osakseen, mutta myös raivoisaa kannustusta.
KalPan oma fanijoukko tekee parhaansa nostaakseen Montun lähes aavemaista tunnelmaa, mutta miten saisi ns. suuren yleisön a) käymään matseissa, b) kanavoimaan energiaa selkäänpuukottamisen ja naljailun sijasta kannustamiseen. Mestiksen mestaruuden varmistaneessa KalPa-Sport ottelussa nähtiin, että tällaisen joukkohurmoksen saavuttaminen on mahdollista. Miten saada edes osa siitä siirrettyä myös ns. tavalliseen runkosarjaotteluun?
Kuopio tuskin on mitenkään erityistapaus Suomessa. Aivan varmasti vastaavaa esiintyy monilla muillakin liigapaikkakunnilla. HIFK -faneille on annettava tunnustus siitä, että vaikka joukkue hävisikin todella vaisun esityksen päätteeksi KalPalle, jaksoi fanijoukkio huutaa ja kannustaa omiaan vielä pelinjälkeenkin.
Toivonkin Jatkoajan kirjoittajilta mielipiteitä asiasta. Ovatko muut pistäneet saman asian merkille vai olenko ylireagoinut? Tällaistäko tämä tulee jatkossakin olemaan vai onko toivoa paremmasta? Kellään ideoita miten saada kuopiolaiset tosissaan innostumaan jälleen jääkiekosta. Muistan vielä buumin 1980-luvun lopussa. Ainakin pikkupojasta tuntui tuolloin, että meno ja tunnelma oli ihan eri tasolla kuin nykyään. Yleisömäärätkin taisivat olla huomattavasti suuremmat. En nyt jaksa niitä mistään kaivaa, mutta ehkäpä joku valaiseekin KalPan katsojakeskiarvoilla noilta "huippuvuosilta"!?!
Helevetti, kun tuli taas juttua. Peli on avattu, mielipiteitä kehiin.
Itse otteluissa suurin huomio ns. peruskatsojalla tuntuu kiinnittyvän KalPan (tai Kupsin) pelaajien tekemien virheiden syynäämiseen ja niiden suureen ääneen kommentointiin. Positiivisen palautteen antaminen sitten onkin taas paljon vaikeampaa. Jos joukkue tekee maalin ja se perse nousee kuin vahingossa penkistä, peruskatsojaa alkaa jo hieman hävettää. Mitähän naapuripenkillä istuva samanlainen tyyppi ajatteleekaan, kun noin satuin innostumaan? Valtaosa tyytyykin istumaan hiljaa ja lähinnä mutisemaan vieruskaverilleen, taputtaen hillitysti kotijoukkueen maalatessa.
Lauantaiotteluissa menoa on lähinnä kaljahanojen virtaamisen johdosta enemmän, mutta tällöinkin ulosanti on usein joko kännistä örinää tai sitten muka hauskaa omien ja vieraiden haukkumista. Joukkoon mahtuu myös tyylittömiä henkilökohtaisuuksiin menemisiä, esimerkkinä Karalahdelle huutelut KalPa-HIFK -ottelussa. Haukuttaessa pelaajaa tyyliin "narkkari" ja "juoppo", lienee aikuisten ihmisten syytä katsoa hieman peiliin. Välttämättä ei hirveän hyvää esimerkkiä katsomoissa oleville pikkulapsille...
Malliesimerkki kuopiolaisten katsojien "uskollisuudesta" oli jo se, että KalPan hävittyä Kärpille murskaluvuin katsomosta hävisi saman tien melkein parituhatta katsojaa. Voitot tuovat aina hieman enemmän ihmisiä takaisin katsomoihin, mutta yhden tappion mukanaan tuomaa hävikkiä yleisömäärissä, tarvitaan paikkaamaan aina vähintäänkin parin voiton putki. KalPan pelatessa Mestistä monet sanoivat tulevansa katsomaan matseja, kun KalPa on taas liigassa. Nyt samat ihmiset sanovat, ettei KalPa kuitenkaan pärjää ja tällä "tekosyyllä" eivät tule halliin. Mitä kuopiolaiset odottavat KalPalta? Onko realismi kadonnut kun muistellaan vieläkin menestysvuosia?
Etelä-Eurooppalaista futiskulttuuria hyvin läheltä seuranneena on kontrasti koto-Suomeen hirvittävä. Ok, suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu tietynlainen kollektiivinen jäykkyys, mutta miten jäähalliin saataisiin vähän menoa myös normaaliin liigapeliin? Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa jokainen futismatsi on ikäänkuin bileet! Ihmiset elävät mukana suurella tunteella. Omat saavat tarvittaessa katkeraa kritiikkiä osakseen, mutta myös raivoisaa kannustusta.
KalPan oma fanijoukko tekee parhaansa nostaakseen Montun lähes aavemaista tunnelmaa, mutta miten saisi ns. suuren yleisön a) käymään matseissa, b) kanavoimaan energiaa selkäänpuukottamisen ja naljailun sijasta kannustamiseen. Mestiksen mestaruuden varmistaneessa KalPa-Sport ottelussa nähtiin, että tällaisen joukkohurmoksen saavuttaminen on mahdollista. Miten saada edes osa siitä siirrettyä myös ns. tavalliseen runkosarjaotteluun?
Kuopio tuskin on mitenkään erityistapaus Suomessa. Aivan varmasti vastaavaa esiintyy monilla muillakin liigapaikkakunnilla. HIFK -faneille on annettava tunnustus siitä, että vaikka joukkue hävisikin todella vaisun esityksen päätteeksi KalPalle, jaksoi fanijoukkio huutaa ja kannustaa omiaan vielä pelinjälkeenkin.
Toivonkin Jatkoajan kirjoittajilta mielipiteitä asiasta. Ovatko muut pistäneet saman asian merkille vai olenko ylireagoinut? Tällaistäko tämä tulee jatkossakin olemaan vai onko toivoa paremmasta? Kellään ideoita miten saada kuopiolaiset tosissaan innostumaan jälleen jääkiekosta. Muistan vielä buumin 1980-luvun lopussa. Ainakin pikkupojasta tuntui tuolloin, että meno ja tunnelma oli ihan eri tasolla kuin nykyään. Yleisömäärätkin taisivat olla huomattavasti suuremmat. En nyt jaksa niitä mistään kaivaa, mutta ehkäpä joku valaiseekin KalPan katsojakeskiarvoilla noilta "huippuvuosilta"!?!
Helevetti, kun tuli taas juttua. Peli on avattu, mielipiteitä kehiin.