Kun jatkoaikalainen kirjaan tarttui.

[Kattila]

Jaloa aatosta vai tunteiden paatosta?

Selailin tuossa joitakin ketjuja, joissa ihmiset suosittelivat kirjoja lukemansa ja vähän muunkin pohjalta. Toisin kuin tapauksessani yleensä toiminnasta seurasi ajatuksia. Kukin kuvasi kirjoja tavallaan, mainiten mahtavaksi lukukokemukseksi, tai esittäen lyhyen juonireferaatin, kuka mitenkin.

Kokemusten vaihtaminen on aina hyödyllistä, itseäni jäi kuitenkin edelleen mietityttämään, mitä itsekukin ketjusta lukemastaan sai, eli minkälaiset suositukset saavat kunkin ryntäämään lähimpään kirjastoon, tai kioskille?

Kirjojahan voi käyttää ah niin moneen tarkoitukseen, viihdykkeeksi, lohdukkeeksi, itsensä sivistämiseen, snobbailuun, tai tiedon hankkimiseen – siis muitakin kuin tenttikirjoja. Mitä siis odotat saavasi, kun vapaa ajalla lötkähdät nojatuoliin, tai sängyn pohjalle: jotain karvoja nostattavaa, hykerryttävää, tuttua ja turvallista, ymmälle saattavaa, vai ylevöittävää? Tuleeko kirjan olla mieluummin viihdyttävä, helppolukuinen, vakavasti otettava, vai sellainen että se saa sinut tarkistamaan ajatusmaailmaasi? Pystytkö sulattamaan kannesta kanteen jotain, joka selvästi sotii omia mielipiteitäsi vastaan?

Omassa vapaa-ajan lukemistossani on tällä hetkellä kesken ainakin Petri Tammisen Piiloutujan maa, vaikkei pituudella pilattu olekaan. Osasin pyytää kirjan lahjaksi luettuani miehen aiempia teoksia. En kuitenkaan ollut aivan varma, mitä tuleman piti. Ensimmäisen kappaleen viimeiset lauseet kuitenkin osoittivat viimeistään, millaisesta kirjasta oli kysymys:"Sen piilonhan me muistamme aina. Sitä valaistusta me ikävöimme, samanlaista kuin Jeesus-lapsella Marian kohdussa, jonne maailman valo immenkalvon läpi kuulsi". Turhalle psykologisoinnille irvailevaa lyhyttä, miltei esseemäistä proosaa siis, taidankin virnuilla itselleni kirjan loppuun, kunhan saan tämän värkättyä – äskeisen lauseen luettuani taidan tosin tyytyä vain itselleni virnuiluun ja lukea kirjan myöhemmin.

Niin, ja sortuuko joku jopa kahlaamaan läpi kirja-arvosteluja, vai luotatteko ennemmin omaan kokemukseenne ja kavereiden suosituksiin?

 

[dude]

Viestin lähetti Kattila
Jaloa aatosta vai tunteiden paatosta?

Kokemusten vaihtaminen on aina hyödyllistä, itseäni jäi kuitenkin edelleen mietityttämään, mitä itsekukin ketjusta lukemastaan sai, eli minkälaiset suositukset saavat kunkin ryntäämään lähimpään kirjastoon, tai kioskille?

Mitä siis odotat saavasi, kun vapaa ajalla lötkähdät nojatuoliin, tai sängyn pohjalle: jotain karvoja nostattavaa, hykerryttävää, tuttua ja turvallista, ymmälle saattavaa, vai ylevöittävää? Tuleeko kirjan olla mieluummin viihdyttävä, helppolukuinen, vakavasti otettava, vai sellainen että se saa sinut tarkistamaan ajatusmaailmaasi? Pystytkö sulattamaan kannesta kanteen jotain, joka selvästi sotii omia mielipiteitäsi vastaan?

Niin, ja sortuuko joku jopa kahlaamaan läpi kirja-arvosteluja, vai luotatteko ennemmin omaan kokemukseenne ja kavereiden suosituksiin?

No itseasiassa ei minkäänlaiset suositukset.. Kuljeskelen kirjakaupoissa ja tutkiskelen uutuuksia ja ale-pokkareita, jotenkin en ole ikinä lämmennyt kirjastossa käyntehin. Uutuuksia ostan nimen perusteella (siis tuttu kirjailija, tyyliin Grisham) tai aihepiirin perusteella ja ale-pokkareita/kirjoja ihan nimen ja takakannen mukaan.

Joskus tuntuu siltä, että kirjan pitää olla mahdollisimman helppolukuista, jotta ei tarvitse välttämättä ajatella hirvesti. Joskus on pakko saada jotain syvällistä. Ihan fiilispohjalta valitsen mitä luen.

Kyllä, pystyn kahlaamaan läpi kirjan, joka sotii vakaumusta ja ajatuksiani vastaan. Sellaiset teokset yleensä vain kasvattavat uskoa omaan mielipiteeseeni.

Kirja-arvosteluja? Harvoin. Ne on yleensä melko kuivia ja ne on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide jostain kirjasta? Sivullekirjoittaneen mielestä kukaan ihminen ei voi olla niin hyvä, että voi kirjoittaa lehteen kirjoista jotain yleisiä arvosteluja, ihan niinkuin ne olisivat suuri totuus.

Oma kokemus ja sattuma ovat kaiken paras keino kirjan valitsemiseen. Yleensä jos sattumalta löytää jonkun uuden kirjailijan hyvän teoksen, niin tulee väkisinkin etsittyä lisää samaa.