Olen yksi niistä harvoista, jonka suosikkijoukkue ei ole omana elossaoloaikana voittanut liigamestaruutta, mutta joka silti valitsee Leijonien olympiakullan.
Ainakin vielä näissä kisoissa. Luulin, että Torino olisi ollut kultaisen sukupolvemme viimeinen mahdollisuus, mutta siellä sitä taas mennään. Kultaa Sakulle, Teemulle, Jerelle, Timoselle, Peltoselle ja J.Ruudulle, niin meitsi on sanoinkuvaamattoman onnellinen. Ja olisi lisäksi mielenkiintoista nähdä kuinka pitkäaikaisen boostin se antaisi kansalliselle itsetunnolle. Selvää kuitenkin lienee, että viimeistään Sotshiin mennessä Vancouverin kisojen taso olisi kyseenalaistettu kun Milan Hejduk ei ollut mukana.
Molemmat kuitenkin käy. Olisi ihan kiva joskus voittaa jotain.