Maple Leaf
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Olen jokseenkin hämmästyneenä pistänyt merkille, etteivät Jatkoajan yleensä niin hanakasti Kummolaan liittyviin asioihin tarttuvat aktiivit ole juurikaan kommentoineet mediassa muutama päivä sitten nähtyä mielenkiintoista asetelmaa, jossa kaksi entistä maajoukkuevalmentajaa antoivat niin sanotusti palaa.
Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa ilmestyi Alpo Suhosen kolumni, jossa hän käsitteli suomalaisen huippu-urheilu- ja jääkiekkojohtamisen takapajuisuutta suhteessa pelaajien ja valmentajien osaamiseen. Tiistaina ilmestyneessä Veikkaajassa puolestaan Raimo Summanen käsitteli pitkälti samaa asiaa vaatien Kummolan eroa.
Suhosen ja Summasen mielipiteissä oli mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä. Suhonen kirjoittaa, että "sisällöllisesti avoimen johtamisen malli ei käy amatöörimallista ammentaville johtajille", ja Summanen puolestaan sanoo, että "syvällisiä analyyseja ei tehdä, koska niihin heidän (johtajien) kompetenssinsa ei riitä". Suhonen kirjoittaa, ettei "urheilussakaan kaikki ole myytävää ja ostettavaa, vähiten menestys", ja Summanen sanoo, että kun "kaikki tehdään bisneksen ehdoilla, aidot kiekkoihmiset joutuvat kärsimään". Summasen mukaan "monille seurojen tai liiton pomoille jääkiekko on vain harrastus, jossa on kiva olla mukana", ja Suhosen mukaan elämme "eräänlaisen vanhanaikaisen junttaus- ja luottamusmiesjohtamisen sekä niin sanotun businessjohtamisen alkeellisten muotojen sekamelskassa". Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Onko vain sattumaa, että kaksi entistä maajoukkuevalmentajaa – joista toinen vielä toisen entinen valmentaja – avaavat sanaista arkkuaan käytännössä samasta asiasta ja pitkälle samoin ajatuksin kahden päivän sisällä? Ja koska näiden kahden vastarannankiisken seuraan uskaltautuu liittymään julkisesti muitakin jääkiekkovaikuttajia? Vai jäävätkö nämäkin asialliset keskustelunavaukset vain satunnaisiksi sivuhuudoiksi median melskeessä, jossa valtaosaa urheilutoimittajistakin tuntuu kiinnostavan kolmosketjun hyökkääjän tilastot toissakaudelta näitä asioita enemmän?
Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa ilmestyi Alpo Suhosen kolumni, jossa hän käsitteli suomalaisen huippu-urheilu- ja jääkiekkojohtamisen takapajuisuutta suhteessa pelaajien ja valmentajien osaamiseen. Tiistaina ilmestyneessä Veikkaajassa puolestaan Raimo Summanen käsitteli pitkälti samaa asiaa vaatien Kummolan eroa.
Suhosen ja Summasen mielipiteissä oli mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä. Suhonen kirjoittaa, että "sisällöllisesti avoimen johtamisen malli ei käy amatöörimallista ammentaville johtajille", ja Summanen puolestaan sanoo, että "syvällisiä analyyseja ei tehdä, koska niihin heidän (johtajien) kompetenssinsa ei riitä". Suhonen kirjoittaa, ettei "urheilussakaan kaikki ole myytävää ja ostettavaa, vähiten menestys", ja Summanen sanoo, että kun "kaikki tehdään bisneksen ehdoilla, aidot kiekkoihmiset joutuvat kärsimään". Summasen mukaan "monille seurojen tai liiton pomoille jääkiekko on vain harrastus, jossa on kiva olla mukana", ja Suhosen mukaan elämme "eräänlaisen vanhanaikaisen junttaus- ja luottamusmiesjohtamisen sekä niin sanotun businessjohtamisen alkeellisten muotojen sekamelskassa". Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Onko vain sattumaa, että kaksi entistä maajoukkuevalmentajaa – joista toinen vielä toisen entinen valmentaja – avaavat sanaista arkkuaan käytännössä samasta asiasta ja pitkälle samoin ajatuksin kahden päivän sisällä? Ja koska näiden kahden vastarannankiisken seuraan uskaltautuu liittymään julkisesti muitakin jääkiekkovaikuttajia? Vai jäävätkö nämäkin asialliset keskustelunavaukset vain satunnaisiksi sivuhuudoiksi median melskeessä, jossa valtaosaa urheilutoimittajistakin tuntuu kiinnostavan kolmosketjun hyökkääjän tilastot toissakaudelta näitä asioita enemmän?