Detroit on tietysti suurin suosikki, toinen laajalti veikkailtu joukkue on Philadelphia. Molemmilla joukkueeseen on tänä (kin) vuonna panostettu reilusti, ja kovia pelimiehiä ovat molemmat joukkueet täynnä. Mutta muitakin mahdollisuuksia toki on.
Torontoon jaksaa harva uskoa, mutta paras kanukkijoukkue on kuitenkin aika kova: Sundin, Reichel, Renberg, Mogilny, Tucker, Roberts, Kaberle, Joseph, Barrasso...
Toronton suurimpana heikkoutena voidaan pitää puolustusta, mutta sekään ei merkittävästi Detroitia heikompi ole, vaikkei Lidströmin tasoista pelimiestä Torontolla olekkaan.
Hallitseva mestari Colorado on kova sekin; kaikkien aikojen play-off vahti Roy antaa yksinään joukkueelle mahdollisuuden edetä vaikka kuinka pitkälle. Kovasta puolustuksesta löytyy Blakea, Footea ja Kasparaitista, Skoula ja de Vries ovat parantaneet viime vuodesta. Ongelmana on hyökkäys jossa edelleen on vähintään Forsbergin kokoinen aukko. Sakic on melko yksinään painamassa peliä vastustajan puolustusalueelle. Avsia ei silti missään tapauksessa pidä laskea ulos.
Lisäksi Kalifornian aurinkorannoilta tulee kaksi kenties aliarvioitua ja ehdottoman yllätysvalmista joukkuetta: San Jose ja Los Angleles. Sharkseista on rakennettu kova ja toimiva ryhmä, josta löytyy jokaiseen rooliin sopiva mies. Pahoja heikkouksia on vaikea löytää. Los Angeles osoitti jo viime vuonna yllätysvalmiutensa, ja joukkue on tänä vuonna entistä parempi.
Hyökkäyksessä Jason Allisonin ympärille rakennettu ykkösketju on etenkin ylivoimalla lähes pysäyttämätön, puolustus on toimiva ja eheä, ja maalivahtiosastolla Felix Potvin on parantanut otteitaan pitkin kautta ja omaa runsaasti kokemusta.
Näiden lisäksi myös ainakin Chicagolla, Bostonilla, New Jerseylla ja St. Louisilla on mahdollisuudet havitella Cuppia.