Kuka pelastaisi rockin?

[Hejony]

Rock-musiikin tila lienee heikompi kuin koskaan. Tällä vuosituhannella ei ole syntynyt juurikaan suuria rokkitiimejä, ja stadionit vetää täyteen lähinnä kulta-aikansa 70- ja 80-luvuilla kokeneet AccaDacat, Genesikset sun muut Gunnarit. 90-luvun messias Oasis jaksaa vielä, mutta vauhti on hiljentynyt ratkaisevasti, ja Noelin kynästä irtoaa nykyään lähinnä (sinänsä vallan mainioita) balladeja. Definately Mayben ja Morning Gloryn kaltainen rockräminä on tiessään. Uusista bändeistä ei ole kiinnostunut juuri kukaan. Ja miksi olisikaan? Lähes mikään 2000-luvun ryhmä ei ole keksinyt mitään mitä ei olisi kuultu tuhanteen kertaan. Myös liika tuotteistaminen vaivaa monia.

Muutama vuosi sitten kohuttiin paljon The Strokesista. Omastanikin mielestäni se on yksi 2000-luvun harvoista kunnon rockbändeistä, mutta ei ehkä kuitenkaan todellinen superbändi. Mutta kuten sanottu, silti oikein hyvä. The White Stripes on mielestäni aivan uskomatonta kuraa. Samoin kuin noin miljoona muuta The-alkuista ja S-päätteistä bändiä.

Tänne keskustelua rockmusiikin tilasta, ongelmista, ja ehdotuksia "pelastajiksi".

EDIT: Heitetään maistiaisiksi yksi 2000-luvun kovimmista biiseistä, Strokesin Somedays. Helvetin hyvä. http://youtube.com/watch?v=G8CqkUrKFDk

 

[Jj]

Pari juttua tuli mieleeni tuosta. Ensimmäinen on tietysti se että kun itse ajattelee mikä on oikeaa ja parasta rockia, mikään ei tule voittamaan niitä biisejä joita itse kukin teini-iässä kuuli, iästä ja ajasta riippumatta. Vaikka eteen tuotaisiin nyt aito ja oikea 2000-luvun rock-pelastaja, minä en sitä tunnistaisi vaikka se potkisi kasseille, koska kuuntelisin edelleen haikaillen jotain vanhaa LP-levyä. Voi vain olla hyvillään jos sattuu pitämään jostain vähän uudemmastakin tuotannosta, kuten allekirjoittaneelle on onneksi käynyt. Samaa muistokyllästettyä fiilistä ne eivät tuo mutta omanlaisensa hyvän olon kumminkin.

Stadiontason rokkareita ei välttämättä ole uusia tullut, mutta se ei nyt ehkä ole se ainoa mittari. Pienissä klubeissahan bändit ovat parhaimmillaan. Myös sisällön kautta voitaisiin lähestyä tätä, kuka keksisi pyörän uudestaan rockin 60 vuoden (lyhyen) historian jälkeen. Luultavasti jonkinlainen vanhojen sinänsä arvokkaiden tyylilajien sulautuminen jatkuu edelleen, kotimaisina esimerkkeinä vaikka Viikate ja Nightwish.

Toinen hieman tätä sivuava seikka on kun tässä kanavasurffatessani joku päivä eteeni tuotiin kotimainen video jossa oli useita 80-luvun hard rockin elementtejä. Joku kaveri tiukalla ilmeellä soitti bussin katolla ja hurjaa oli. Noh, tulipa mieleeni että kun edellisen kerran rock oli menossa ns. sivuraiteille, vaarattomampaan suuntaan kuten nyt mielestäni on väistämättä käymässä raskaammalle musiikille sen muuttuessa populäärimusiikiksi, on mielenkiintoista seurata mitä tulee seuraavaksi. Sykleissähän nämä asiat kulkevat. Viimeksi amerikan tukkahevi synnytti thrash-metallin, deathin, blackin.. jne. Samaa voi sanoa myös punkista tai grungesta oman aikansa vastalauseina. Voi olla että rockin seuraava muuttaja ei ole rockia ensinkään vaan ihan jotain muuta. Tässä lienee taas se liike tärkeämpi päämäärää.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Ettei ketjun aloittajalle vain ole käynyt perinteiset, eli ikää karttuu, se tietty soundi ja tietyn aikajakson tyyli on "sitä oikeaa rockia"? Ei ihme, jos nykyisyys ei maita.

Mitä pelastettavaa rockissa on, kun se kelluu kuitenkin? Rockilla menee hyvin, ei huolta huomisesta. Uutta syntyy, tai no, "uutta", sillä rock on suhteellisen läpikoluttu alue. Nyt vain kilpaillaan lähinnä siitä, että kuka saa lainattua parhaimmin, saaden sen kuulostamaan edes joltisenkin omaltaan.

Toisakseen, millä ihmeen verukkeella Oasiksen saa rockiksi? Jos se jollakin valtamedian myyntilistareportaasilla on genreen lyöty, onko se sitä? Poppia se on, paskaa sellaista.

Ja jos joku mainitsee White Stripesit pelastajana, tämän ketjun voi lyödä lukkoon verukkeella "eikö tästä keskusteltu jo"?

 

[Hejony]

Ettei ketjun aloittajalle vain ole käynyt perinteiset, eli ikää karttuu, se tietty soundi ja tietyn aikajakson tyyli on "sitä oikeaa rockia"? Ei ihme, jos nykyisyys ei maita.

Tuskinpa vain, sillä tässä iässä niitä vaikuteitta ja "oikeaa soundia" pitäisi juuri oppia. Mutta kun nykymusiikista ei löydy hyvää rockkia niin tälläinen 90-luvunkin kasvatti turvautuu 80-lukuun + Oasikseen.

Mitä pelastettavaa rockissa on, kun se kelluu kuitenkin? Rockilla menee hyvin, ei huolta huomisesta. Uutta syntyy, tai no, "uutta", sillä rock on suhteellisen läpikoluttu alue. Nyt vain kilpaillaan lähinnä siitä, että kuka saa lainattua parhaimmin, saaden sen kuulostamaan edes joltisenkin omaltaan.

Niinno, eipä sitä kai välttämättä tarvitse mitenkään erityisesti pelastaa, mutta olisihan se nyt helvetin hienoa jos joku nykyäänkin keksisi edes jotain uutta ja kiinnostavaa.

Toisakseen, millä ihmeen verukkeella Oasiksen saa rockiksi? Jos se jollakin valtamedian myyntilistareportaasilla on genreen lyöty, onko se sitä? Poppia se on, paskaa sellaista.

Millä ihmeen verukkeella bändin, jonka biisejä ovat mm. Live Forever, D'Y Know What I Mean, Morning Glory, Go Let it Out, Cigarettes & Alcohol, Hello, yms, saa popiksi? Jos jokainen biisi ei ole alusta loppuun säröä, eikö se voi olla rockkia?

Itse luokittelisin Oasiksen ehkäpä kevyeen (popahtavaan?) rockkiin. Se onko se paskaa vai ei on tietenkin mielipidekysymys. Omasta mielestäni se on yksi kautta aikojen parhaista bändeistä.

Ja jos joku mainitsee White Stripesit pelastajana, tämän ketjun voi lyödä lukkoon verukkeella "eikö tästä keskusteltu jo"?

Onko JA:ssa muuten ollut keskustelua WS:stä?

 

[.creep.]

Rock musiikki elää ja voi hyvin siellä mihin se kuuluukin eli valtavirran ulkopuolella. Se, että rockbändit eivät roiku Top-40:ssä Ari Koivusen ja Britney Spearsin kanssa ei tarkoita, että kunnon rockia ei tällä hetkellä tehtäisi.
Mä kuuntelen aika vähän tämän genren musaa, mutta esim. Turbonegron uusin oli positiivinen yllätys, samoin Mastodontin uusin (onko tämä edes rockia?) ja esim. Wolfmother kannattaa tarkistaa.

 

[Osmo Rapeli]

Rock musiikki elää ja voi hyvin siellä mihin se kuuluukin eli valtavirran ulkopuolella. Se, että rockbändit eivät roiku Top-40:ssä Ari Koivusen ja Britney Spearsin kanssa ei tarkoita, että kunnon rockia ei tällä hetkellä tehtäisi.
Mä kuuntelen aika vähän tämän genren musaa, mutta esim. Turbonegron uusin oli positiivinen yllätys, samoin Mastodontin uusin (onko tämä edes rockia?) ja esim. Wolfmother kannattaa tarkistaa.

Kyllä. Rokissa on keksitty jo niin paljon oleellista että on vaikeampi tehdä uusia nerokkaita juttuja joilla myisi stadionin täyteen, stadionit, levymyynti ja musiikkitelevisio vain eivät ole onneksi ainoa mittari hyvälle rokille. Tarvitaan vain malttia löytää ne parhaat biisit ja levyt. Ja onhan meillä aina ne vanhat levyt jos uudet loppuvat kesken...eivät ne mihinkään häviä.

 

[Eddie]

Niin se on aika vaikeaa keksiä enään mitään uutta ja mullistavaa, kun ei noita sointuja ole kuin rajallisesti ja nekin jo kierrätetty. Kuka niitä sitten soveltaakin parhaiten menestyy kärjistetysti sanottuna. Toki demobändien joukoissa on aivan loistavia tapauksia, mutta kun ei ole suhteita niin levymoguleilla on aina helppo sanoa, että tää on nähty jo, olisit ollut 5v sitten yhteydessä. Eihän nää kotiteollisuudet sun muut mitään kummallisia bändejä ole. Heillä se ajoitus vaan meni nappiin.

Nykyään kaikki musiikki on jonkin sortin kierrätystä. Ei mikään uusi musiikki enää saa karvoja pystyyn samalla tavalla kuin 90-luvun alussa jolloin kaikki musa oli allekirjoittaneelle vielä uutta. Jos mietitään esim. tuota 90-luvun alkua niin siitä on jo yli 15v ja silti ne silloiset kovat jutut ovat vieläkin kovia juttuja. Sitä ei selitä se milloin vietit nuoruutesi. Metallica ja Iron Maiden ovat edelleen Hevimaailman kukkoja tunkiolla. Grunge ja ns. Nu Metal käväisivät välillä huipulla mutta tippuivat suht nopeasti. Se on vaan hauskaa se, että tänäkin päivänä noilla alle 15v tyypeillä näkee Iron Maiden ja Metallica paitoja päällä ja he ovat kuitenkin 2000-luvun teinejä. Miksi heille ei kelpaa tämä uusi musiikki lempparikseen, eivät he eläneet 80-luvulla. Ajat ovat muuttuneet melko paljon sillä ei tuolloin 90-luvun ihan alussa 70-luvun alun bändejä juuri muisteltu saati 60-luvun (mitä nyt Beatlesdokkarit olivat kova juttu). No ok. Led Zeppelinejä ja Sabbatheja saattoi joillakin olla, mutta ei niitä sillain avoimesti kuunneltu ja mainostettu.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Rock musiikki elää ja voi hyvin siellä mihin se kuuluukin eli valtavirran ulkopuolella.

Näinhän se on aina ollut. Tosin kun puhutaan rock-musiikista ja sen nykytilasta on hyvä tarkistaa samalla mistä oikein keskustellaan. Rockin joukkoon kun niputetaan tänä päivänä hyvinkin monimuotoista tavaraa. Rock ymmärretään usein synonyymiksi lähestulkoon kaikenlaiselle populaarimusiikille.

Niin tai näin, itseäni kiinnostavimmat artistit ja musiikin lajit eivät ole yleensä edustaneet myyntilistojen kärkeä, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Hyvää musiikkia tehdään koko ajan ja tullaan varmasti jatkossakin tekemään. Ikävää on tietenkin se että vähemmän hyvää musiikkia on kaiken tarjonnan seassa ylivertainen määrä. Pitää olla tyytyväinen että hyvää musiikkia ja kiinnostavia artisteja ylipäätään on olemassa eikä turhautua siitä että 99% koko tarjonnasta on roinaa.

Positiivisesti ajatellen, hyvän musiikin historiallisesti julkaistu määrähän kasvaa koko ajan. Rockin laajaan genreen kuuluvalla musiikilla on jo nyt 50 vuoden mittainen back-kataloogi. Sieltä löytyy tutustumisen arvoista tavaraa ahkerammallekin musiikin harrastajalle pitkäksi aikaa vaikkei uuteen tuotantoon tulisi vähään aikaan kiinnittäneeksi mitään huomiota. Tervemenoa kaikki tonkimaan arkistojen aarteita!

 

[Baumgartner#22]

Sanotaanko vaikka näin, että nykyään vain ei enää osata. Hyvin paljon voi olla lukea nykyään jostain wikipediasta sun muualta, että bändi on ottanut vaikutteita Sabbathist, Zeppelinist jne jne. kuten tuo jo mainittu Wolfmother. Kaikki kielii siitä tosiaan, että sointuja on rajallisesti ja kaikki suuri on jo keksitty. Tällaiset Ari Koivuset ja muut perusbändit ovat sitä kaupallista heviä/rockia, joka sitten vain toistaa itseään. Tottakai nykybändien jäsenten esikuvat ovat juuri tasoa Iron Maiden, Metallica ja hyvä niin, kunhan ei mene täysin kopioimiseksi. Nykyrockissa kuitenkin osataan vielä kuitenkin tehdä klassikoista hyviä covereita, vaikka raiskauksia silloin tällöin tälläkin saralla liikkuu. Ketjun kysymykseen aiheen kysymykseen vastaisin, että vaikeaa on.

 

[hannes_ko]

Niinno, eipä sitä kai välttämättä tarvitse mitenkään erityisesti pelastaa, mutta olisihan se nyt helvetin hienoa jos joku nykyäänkin keksisi edes jotain uutta ja kiinnostavaa.

Ja Oasisko sitten keksi jotain uutta?

Maailmassa tehdään enemmän hyvää musiikkia kuin koskaan. Myös rockia. Sen sijaan sitä aiemmin hyvin tehtyä rockia ei tarvitse tehdä uudestaan. Siksi kai se Oasiskin jäi siipirikoksi. Matkijalinnuksi.

 

[Cube]

samoin Mastodontin uusin (onko tämä edes rockia?)

Mastodon menee jo metallin puolelle. Sen sijaan Queens of the Stone Agen ja Monster Magnetinkin voi lisätä laadukkaiden rock-bändien listaan ja myös monia muita hyviä stoner-bändejä löytyy. En ymmärtänyt minäkään siis, että rock tarvitsee jotenkin kipeästi pelastajaa.

 

[eh]

Miksi ihmeessä pitäisi tulla jotain "superbändejä", jotka vetävät stadionit täyteen (yritysvieraita). Minusta rock-musiikilla menee paljon paremmin, kun dinosauruksia ei synny.

 

[VT]

Muutama vuosi sitten kohuttiin paljon The Strokesista. Omastanikin mielestäni se on yksi 2000-luvun harvoista kunnon rockbändeistä, mutta ei ehkä kuitenkaan todellinen superbändi. Mutta kuten sanottu, silti oikein hyvä. The White Stripes on mielestäni aivan uskomatonta kuraa. Samoin kuin noin miljoona muuta The-alkuista ja S-päätteistä bändiä.

Tänne keskustelua rockmusiikin tilasta, ongelmista, ja ehdotuksia "pelastajiksi".

No Turbonegrohan toteaa nimenomaisesti uuden Retox-levynsä loistavalla biisillä "What is Rock?!" pelastavansa rokin ja sitä on siis uskominen.

White Stripes on hienoa riffivetoista rockia ja en oikein ymmärrä, miksi on niin muotia haukkua sitä. Makuasioita tietysti tai sitten kyse on yksinkertaisesti ymmärryksen puutteesta.

The Strokes on mielestäni liian pop ollakseen 2000-luvun kovin rock-bändi. Enkä itse ainakaan kaipaa mitään stadionrock-bändejä, koska ne ovat lähes poikkeuksetta täyttä kuraa. Tiedän tarpeeksi monta kovaa rock-bändiä eikä rockia tarvitse pelastaa, koska se potkii hyvin edelleen.

 

[kovalev]

Mitä on ROCK ?!

Rock oli joskus ; verta, hikeä, kyyneleitä, savuisia klubeja, rohisevia vinyylejä, katkenneita kieliä, demokasetteja, festareita keskellä "ei mitään", toteutuneita unelmia, särkyneitä unelmia, yliannostuksia, yliannostuksia, yliannostuksia...torttupäitä, pitkätukkia, punkkareita, lihavia roudareita, alaikäisiä bändäreitä, tajuntaa laajentavia matkoja, yliannostuksia, yliannostuksia, yliannostuksia...studiosessioita, huijarimanagereita, maaginen ikä; 27, KLASSIKKOLEVYJÄ, Beatles, Elvis, Led Zeppelin, Pink Floyd, Iron Maiden, Metallica, Guns`n Roses...


Viimeistään siinä vaiheessa, kun kartalle alkoi tulla kaiken maailman Oasiksia niin rock oli lopullisesti kuollut. Jos nykyään on rock esim. tämä mukarankkuus ja "manserock"in toinen tuleminen niin pitäydyn edelleen mielummin niissä vinyyleissä.

 

[pettter]

Noh, mä itsekkin kuuntelen rockia. Rolling Stones on ollut mulle aina se ykkösbändi.

Tietenkin ymmärrettävistä syistä musiikki muuttuu kokoajan. Ei ne vanhat levyt ja biisit mihinkään katoa. Voi niitä kuunnella edelleenkin. Nyt vaan soi sen tyyliset bändit ja sen tyylinen musa, jolle on eniten kysyntää ja joita massat haluaa kuunnella. Mä itse kuuntelen sitä musaa mistä mä tykkään, ja mulla on kivaa.

Mä oon siitä ehkä vähän outo, etten mä tavallaan edes tarvitse uutta musiikkia. Mulle riittää näiden vanhojen bändien hyvät levyt ja biisit. Kyllähän radiosta ja telkkarista ja muualtakin soi näitä uusia, ja ne on ihan ok-hyviä, mutta ei mulla ole oikein tarvetta ostaa uusia levyjä, kun en mä sitä kuitenkaan jaksaisi kuunnella, ja kuitenkin levykaupasta kotiin tultuani pistäisin vanhan CCR.n soimaan.

 

[Jet Pilot]

Jokainen musiikkivuosi on aina edellistään parempi. Kaikkien vanhojen hyvien levyjen lisäksi ilmestyy aina vähintään muutama klassikko vuodessa. Pitää vain etsiä sen suurimman valtavirran ulkopuolelta, sieltä voi tehdä usein huikeita löytöjä.

 

[fat of the land]

Velvet Revolver taitaa olla ainoita "uusia" Rockbändejä joissa löytyy potentiaalia, VR ei ainakaan minun kirjoissani ole mitään ukkojen lämmittelyhumppaa...

Scott Weiland kukkoilee Freddie Mercurymaisesti ja muu bändi soittaa todella laadukkaasti... Aika lähellä ollaan alkuaikojen gunnareita, kiva tempo ja rock-ote sekä tarttuvat kertosäkeet.

Ei kai sitä muuta tarvitse?

http://www.youtube.com/watch?v=EDhQ5b5QK1A

 

[Jokeriarska]

Velvet Revolver taitaa olla ainoita "uusia" Rockbändejä joissa löytyy potentiaalia, VR ei ainakaan minun kirjoissani ole mitään ukkojen lämmittelyhumppaa...

Scott Weiland kukkoilee Freddie Mercurymaisesti ja muu bändi soittaa todella laadukkaasti... Aika lähellä ollaan alkuaikojen gunnareita, kiva tempo ja rock-ote sekä tarttuvat kertosäkeet.

Ei kai sitä muuta tarvitse?

http://www.youtube.com/watch?v=EDhQ5b5QK1A

Kyllähän Velvet Revolveria katselee/kuuntelee mielellään, mutta miksikään keskinkertaista kummoisemmaski rock-bandiksi sitä ei voi kutsua. Paitsi jäsentensä osalta. Jossain on vika jos coverit on keikkojen parhaimmat biisit. Ensimmäinen levykin oli suurimmalta osin korkeintaan pelkkää hyvää räimettä, jota jaksoi sen kesän kuunnella. Levyllä on muutama biisi, joita vielä kuuntelee mielellään: Slither, Sucker Train Blues, Do It For The Kids, Fall To Pieces ja You Got No Right.

Uusissa biiseissä mitä olen kuullut (She Mine, Let It Roll, She Builds Quick Machines, Just Sixteen) on ainakin ollut sitä tarvittavaa grooviakin mukana, joka ensimmäiseltä levyltä puuttui, mutta silti Libertadilta on syytä löytyä toivon mukaan pari loistaviksi livebiiseiksi soveltuvaa kipaletta kuten Set Me Free ja Slither, muuten lätty on pettymys.

Ja missään nimessä pojat eivät ole otsikon mukaisia rockin pelastajia. Vastaavanlaiset biisit on kuultu ainakin tuhanteen kertaan. Heidän meriittinsä rockin puolesta on tehty aiemmin ja aiemmissa bändeissä.

Edit: Onhan toi Do It For The Kids mainio ralli ja Donnington keikka muutenkin oli parasta koskaan, jota olen VR:ltä nähnyt, mutta Weilandin laulu tossa kertsissä livenä on aivan perseestä. Samoin noi screech-huudot on aina yhtä hirveän kuulosia.

 

[olkikuukkeli]

Mitä on ROCK ?!

Rock oli joskus ; verta, hikeä, kyyneleitä, savuisia klubeja, rohisevia vinyylejä, katkenneita kieliä, demokasetteja, festareita keskellä "ei mitään", toteutuneita unelmia, särkyneitä unelmia, yliannostuksia, yliannostuksia, yliannostuksia...torttupäitä, pitkätukkia, punkkareita, lihavia roudareita, alaikäisiä bändäreitä, tajuntaa laajentavia matkoja, yliannostuksia, yliannostuksia, yliannostuksia...studiosessioita, huijarimanagereita, maaginen ikä; 27, KLASSIKKOLEVYJÄ, Beatles, Elvis, Led Zeppelin, Pink Floyd, Iron Maiden, Metallica, Guns`n Roses...


Viimeistään siinä vaiheessa, kun kartalle alkoi tulla kaiken maailman Oasiksia niin rock oli lopullisesti kuollut. Jos nykyään on rock esim. tämä mukarankkuus ja "manserock"in toinen tuleminen niin pitäydyn edelleen mielummin niissä vinyyleissä.

Nykymetalliin ei ole tullut tutustuttua?

Typerä ketju, rock elää edelleen ja edelleen tehdään mainiota musiikkia - tosin valtavirran ulkopuolella, kuten joku jo sanoi. Typerä idea alkaa etsiä sitä kovinta bändiä mainstream bullshitin joukosta. Jos pitää isoista väkijoukoista ja vähän helpommin omaksuttavasta rockista, onhan SoaD(joka yhä on ihan ok-musaa:)):

http://youtube.com/watch?v=uI-gkHAmPEE

 

[viza]

Wolfmotherkin julkaisi tuon oman albuminsa siellä Austraalian puolella vuonna 2005. Parin kuukauden kuluttua siitä on jo 2 vuotta, ja toista albumia ei kuulu eikä näy.
"Next time, however, they'll have to give us more than just a tour of their uncle's vinyl collection"

Ennenvanhaan albumeja tuli vuosi toisensa perään, jopa kaksikin vuodessa. Kiss, Led Zeppelin ja Queen julkaisivat 3 ensimmäistä albumia kahden vuoden sisällä. Ja jokainen näistä levyistä on taattua laatua (ainakin jälkikäteen katsottuna tietenkin omalta kannalta).

Metallimusiikki ei ole omaa lempigenreäni, vaikka sieltähän näitä uusia ilmeisesti sangen päteviäkin bändejä löytyisi.

E: Itse kuuntelen uusista 2000-luvun bändeistä The Good, The Bad and The Queenia. Sangen pätevää matskua mielestäni. Solistona Damon Albarn joka oli 90-luvulla Blurin johtohahmo. Musiikki on erilaista kuin Blurilla. Bassossa legendaarinen Paul Simonon The Clashista! :)
http://www.youtube.com/watch?v=yfH-suFb6XU

 

[fat of the land]

Edit: Onhan toi Do It For The Kids mainio ralli ja Donnington keikka muutenkin oli parasta koskaan, jota olen VR:ltä nähnyt, mutta Weilandin laulu tossa kertsissä livenä on aivan perseestä. Samoin noi screech-huudot on aina yhtä hirveän kuulosia.

Jep, tässä pätkässä se kuulostaa tosin huomattavasti paskemmalta mitä se todellisuudessa oli paikan päällä.

Oikeassa olet ettei VR:stä mitään pelastajia ole, oikeastaan vaan hyvä osoitus siitä että kunnon Rockia on olemassa, eikä sitä välttämättä tarvitse "pelastaa". Isoja stadionbändejä tuskin Rock osastolle enään tuleekaan.

 

[pancor]

Itse ainakin pidän kovastikkin The Darknessin tuotoksista. Eivät yritäneet keksiä uudelleen pyörää mutta soittivat todella hyvällä asenteella ja biisit iskivät kovaa. Johtohahmona Justin Hawkins oli suorastaan loistava ja onkin todella harmi, että päätti lähteä. Mielestäni The Darknessissa oli todella kova "stadion potentiaali", joka jo osittain todistettiinkin hienoilla live keikoilla.

 

[JoukaHainen]

Chinese Democracy tulee olemaan 2000-luvun kovin Rock-albumi, kunhan vain ensin ilmestyy hyllyille. Nettiin levinneet biisit ovat ainakin olleet vähän erityyppistä mitä vanha GN'R, mutta silti iskeneet hyvin. Kyllä Axl on Rockin kuningas vieläkin!

Slash's Snakepit, joka oli pari vuotta toiminnassa teki loistavia biisejä. Mielestäni jopa parempia kuin Velvet Revolver. Ehkä vähän rankempaa kuin VR, mutta ei kuitenkaan mitään mättöä. Melkein jokainen kipale on enemmän kuin kuunneltava! Tosin mitään VR:n Dirty Little Thing-tyylistä hittiä ei löydy kokoelmasta.

Ja toivottavasti, ette ole unohtaneet AC/DC:tä, joilta on uusi levy tulossa ensi vuonna. Tuskin tulee sekään olemaan pettymys, joten ei tässä vielä pelastajia tarvita. Katotaan uusiksi sitten kun nykyiset papat ovat eläkkeellä.

 

[Jamais Vu]

Täällä on aika moni maininnut Wolfmotherin jonkinlaisena esimerkkinä rockin pelastajana. Itselle kuulosti myös ihna OKlta aluksi, tosin tylsistyin samoin kohtuullisen noepasti kyseiseen bändiin.

En välttämättä yllättynyt että Wolfmotherin tapainen bändi pääsi noinkin "pinnalle" noinkin nopeasti, tosin olisin toivonut että ennemminkin pinnalle olisi noussut vaikka The Parlor Mob, joka ainakin omasta mielestäni pesee Wolfmotherin aika sata nolla. Tässäpä vähän youtuben materiaalia bändistä:
http://www.youtube.com/watch?v=JRlecRi9MJA

Omat muut musiikkini taasen pesee tämänki bändin noin tuhat nolla mutta ihan mielenkiintoinen uusi bändi kyllä silti.

 

[muzakian]

Sanoisin, että ongelma on biisintekijöissä. Ei niitä uusia huikeita biisintekijöitä tule ihan kuin sieniä sateella. Näitä yhden ja muutaman hitin ihmeitä voi löytyäkin. Toisaalta nykyisin kun tähdätään rockissakin siihen sinkkuvetoisuuteen, joten kokonaisuudet jäävät usein valjuiksi. Sillä yhdellä supersinkulla voi myydä sitten tusinan muita vähemmän hyviä biisejä. Pitää pukata se levy mielellään kerran vuodessa ja samalla olla koko ajan lehtien palstoilla ja tunkemassa naamaa, joka mediaan. Toisaalta nykyään kitararockin ystävän pitää nähdä hieman vaivaakin bongatakseen uusia bändejä. Ei ainakaan MTV:ltä niitä löydy ja nettiradioita lukuunottamatta rock on kuollut radiosta. Sen median on vallanneet nämä wannabe lökäpöksyt ja muut persuksen pyörittäjät.

Tämä nyt vaan lienee ihan tervettä, että tässä alkaa olla jo ulkona tästä nuorisokulttuurista. Eiköhän se ole sitä samaa kuin muillakin miehen ikään ehtineille.. Nostalgiahöyryt ja eletty elämä pitää kuulua musiikista. Sanat ainakin nousevat minulla yhä vaan tärkeämmiksi. Kovin harvoin törmää mihinkään syvällisempään enää. Kaikki, jopa rockissa pelkävät ottaa kantaa, vaikka tämähän pitäisi olla juuri rockin tehtävä. Raflaavimmat sanoitukset ja puhuttelevimmat tekstit olen bongannut rap -puolelta. Musiikillisesti vaan, ainakin minulle, noilla on kovin vähän annettavaa.