Aina niin riemukkaan raivokkaita tunteita herättävät lapsukaiset; Niko ja Oona. Artikulaatio lapsilla on lähes täysin identtinen; kuin kuumaa rautatankoa nielussa vääntäisi ja naama joka kohtauksessa on kuin liisterisankosta nostettuna. Tuskaista piipitystä, mutta, näillä kahdella, elämä on. Oonan isi on perusmaitopoika Kari, jonka geenejä Oona ei varmaankaan perinyt ole. Ami taas antaa Nikolle esikuvan miehestä, jolla on suora selkä, mutta pyöreä pää. Että semmosta.
Huh, olipas jäätävää analyysia. Hah.
Huh, olipas jäätävää analyysia. Hah.