Kuka on oikea isäsi?

[The Original Jags]

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 10%-20%:lla länsimaalaisista ihmisistä biologinen isä on eri ihminen kuin se mies, jota virallisesti pidetään ihmisen isänä. Muistaakseni eräs ruotsalainen tutkimus osoitti, että tuo luku on lähempänä 20%:a kuin 10%:a!

Mielestäni tällainen osuus on jopa yllättävänkin suuri.

En osaa sanoa, että kuinka moni tällaisista ihmisistä on itse tietoinen siitä, ettei hänen virallinen isänsä ole oikeasti hänen biologinen isä.

Mutta yllättävän moni täälläkin kirjoittava saattaa luulla väärää miestä isäkseen. Ja samaan tapaan moni täällä kirjoittava saattaa luulla omakseen lasta, jonka isä hän ei oikeasti ole.

Pisti oikeasti miettimään, kun luin asiasta.

 

[Sistis]

Heh. Minä ainakin tiedän, että isäni on oikea isäni. Ulkonäkömme ja luonteemme on niin samanlainen (toki 36 vuotta ikäeroa välissä tekee tehtäväänsä), että ei ole kahta epäilystäkään. Isukin kuvat nuoruudestaan ovat niin ikään aivan samannäköisiä, kuin meikäläisen kuvat. Toki tukkatyyli on erilainen, mutta muuten.

Pikkusisko on taasen luonteeltaan ihan erilainen, eikä ulkonäöltään muistuta ollenkaan isää. Joskus ihan piruuttani olen vitsaillut mielessäni, että olisiko äiti käynyt vieraissa, mutta toisaalta isän äidissä on samaa luonteenpiirrettä kuin siskossani ja hänestä nuorena otetuista kuvista löytyy myös samoja kasvonpiirteitä.

Eli ainakaan meistä kummankaan en usko kuuluvan tuohon 10-20%:n, mikä toisaalta on kyllä yllättävänkin iso.

Onko taustalla sitten laitoksella vaihtuvat vauvat, vai aviopuolisoiden pettäminen firman pikkujouluissa... who knows.

Sitten toisaalta voidaan myös pohtia sitä, että onko oikea isä aina se biologinen, vaiko se, ketä lapsi pitää isänään ja jonka esimerkkiä noudattaen hän kasvaa henkisesti. Tämäkin on ikuisuuskysymys. Tässä tilanteessa itse kallistun jälkimmäisen puolelle. Ehdottomasti.

 

[sampio]

Minulle ja vaimolleni on tulossa lapsi tässä puolentoista kuukauden sisällä. Siitä olen varma, että olemme hänen vanhempiaan, ja että hän on meidän lapsemme, mutta koska emme halunneet tietää lapsemme sukupuolta (tai halunneet maksaa tuosta tiedosta 150 euroa), en ole vielä varma, tuleeko minusta isä vai äiti.

Itse olen alkanut huomata omassa käyttäytymisessäni ja eleissäni samankaltaisia piirteitä, kuin isälläni. Luonne on ollut aina enemmän äidin puolelta. Notta kyllä veikkaisin vahvasti omaa isääni omaksi isäkseni...

 

[Carlos]

Minäkin olen 100% varmasti oman isäni poika, ulkonäöstä ei voi erehtyä. Sama pätee myös siskooni.

Sen sijaan mielenkiintoista on se, että kotikonnuillani asustelee suunnilleen minun ikäinen nuorimies, joka on lähes ilmetty klooni meikäläisestä. Meillä on (silminnäkijöiden mukaan) erilainen ääni, mutta ulkonäkö hyvin pitkälti sama.

Ettei olisi vaan faija ollut postimiehenä joskus aikoinaan... :-)

 

[hansonbrother]

Minäkin olen aivan sata varma omasta isästäni, isukin ja minun lapsuuden kuvia kun vertailee niin yhdennäköisyyttä on, toisaalta vielä enemmän yhdennäköisyyttä on setäni lapsikuviin verrattuna...

 

[Rocco]

Huolestuttaa... olen kuin ilmetty isäni, mutta äidin kanssa ei ole mitään yhteistä. Isästä olen varma mutten äidistä...

 

[Jack Daniel's]

Olen aivan varma omista vanhemmistani, että he todella ovat oikeat. Kaikki sanovat aina, että olen aivan isäni näköinen ja mulla on yhtäläisyyksiä myös äitini kanssa. Kaiken lisäksi ihmiset toteavat usein, että minulla on paljon samanlaisia toimintatapoja tai ilmeitä kuin isälläni. Ja kun verbaalinenkin lahjakkuus on meikäläisellä yhtä hyvä kuin isälläni, niin eiköhän se ole siinä. ;)

 

[varjo]

Onko sillä toisaalta väliä onko oma isä myös biologinen isä?

Isäksi kutsun sitä henkilöä, joka on minua sietänyt kohta 23 vuotta, oli hän sitten biologinen isäni tai ei.
Ja aika todennäköisesti taitaa olla myös biologinenkin isäni, ei niin, että sillä olisi mitään väliä, ellei "todellinen" biologinen isäni sattuisi olemaan miljardööri ja voisin jollain lakisyyllä saada osan niistä rahoista itselleni.

Onhan se selvää, että adoptoitu ihminen voi tahtoa tavata biologiset vanhempansa, mutta kutsua heitä sitten isäksi ja äidiksi?
Eiväthän he muuta tehneet kuin yhdistivät geeninsä.
Biologinen side ei mielestäni merkitse sen enempää kuin sama etunimikään, jos mitään sosiaalista kontaktia kasvuvaiheessa ei ole ollut.

 

[RV16]

Viestin lähetti varjo
Onko sillä toisaalta väliä onko oma isä myös biologinen isä?

Niinpä. Omalla kohdallani ei ole juuri väliä, kun en ole kyseistä henkilöä kymmeneen vuoteen tavannut.

Viestin lähetti sampio
en ole vielä varma, tuleeko minusta isä vai äiti.

What?

 

[BeniL]

Mustelisin lukeneeni, että Englannissa ko. lukema on suunnilleen 10 %. Itse en ole lukenut mitään juuri Suomeen liittyen. Maakohtaiset erot tässä tilastossa saattavat olla juuria.

Joka tapauksessa helvetin iso luku. Taitavat nykyään kaupitella netissäkin mahdollisuutta lahettaa näytteita DNA testeihin juuri ko. isyyksien selvittämiseksi.

Tämä 10 prossaa taitaa sinänsä selittää vanhan tavan, jossa sukulaiset pyrkivät vauvan nähdessään kehumaan eityisesti kuinka pienoinen on kuin ilmetty isänsä.

Itsekin tiedän yhden täysin varman tapauksen, jossa äidin syrjähypystä ei ole kerrottu lapselle, vaikka tämä on jo yli 20. Isä sentään tietää asioiden oikean laidan tässä perheessä.

BeniL

Maahonmuutosta on tulevaisuudessa ainakin se hyvä puoli, että naisille oman miehen huijaaminen käynee vaikeammaksi: )

 

[girlzilla]

Mun isäni on helvetin ärsyttävä snobi joka ei ole koskaan tehnyt päivääkään töitä. 100% varmasti olen hänen tyttärensä.

 

[sampio]

Viestin lähetti BeniL
Maahonmuutosta on tulevaisuudessa ainakin se hyvä puoli, että naisille oman miehen huijaaminen käynee vaikeammaksi: )

Vrt Me kaksi & Irene

RV16:
Ei kannata uskoa kaikkea, mikä on totta.

 

[repe_joke]

Minä oon myös 100% siitä, että oma isäni on myös biologinen isäni. Ulkonäössä on paljon samaa vaikka ikäeroa onkin 45 vuotta. Isästä otetut nuoruuden kuvat on lähes tulkoon identtisiä siihen nähden mitä minusta on otettu.

 

[Timbit]

Viestin lähetti varjo
Onko sillä toisaalta väliä onko oma isä myös biologinen isä?

Tuo on kysymys, jonka oikea vastaus on hyvin paljon kiinni siitä, keneltä sitä kysytään. Yhdelle sillä ei ole mitään väliä, kun taas toiselle se asia on hyvinkin tärkeä. Kumpi heistä on oikeassa? Niinpä.

Minä olen täysin varma siitä, että se isä, joka minut on kasvattanut, ei ole biologinen isäni. Biologista isääni en ole koskaan tavannut, enkä välitä tavatakaan. Hän on minulle täysin vieras henkilö. Minulla on jo isä ja äiti, joten jonkun kolmannen ilmaantuminen yhtälöön nimeltä "vanhemmat" olisi erittäin outoa.

 

[Juhaht]

Viestin lähetti sampio
... koska emme halunneet tietää lapsemme sukupuolta (tai halunneet maksaa tuosta tiedosta 150 euroa), en ole vielä varma, tuleeko minusta isä vai äiti.

Siis mitä..?

 

[vilpertti]

Viestin lähetti varjo
Isäksi kutsun sitä henkilöä, joka on minua sietänyt kohta 23 vuotta, oli hän sitten biologinen isäni tai ei.

Pliis jatkoaika, vielä 20 vuotta...

 

[Tunkki]

Isäni on suuri hallinosturi ja äitini pieni vinssi.

 

[Pikku Myy]

Periaatteessa eipä ole muuta varmuutta asiasta kuin äidin sana. Kun asiaa ajattelee enemmän, niin ei mulla ole väliä, onko isäni ihan aidosti ja varmasti mun oikea isä vai ei. Häntä parempaa vanhempaa ei voi toivoa ja tiedän että olen rakastettu ja tärkeä. Miehiä tulee ja menee, mutta miulla on vain yksi isä.

Ja kun mä oon ihan varma, että sä iskä kuitenkin tätä luet, niin tiedäppä vain, että oot mulle rakas:)

 

[Miguel]

Jaa. On sitä useampaan kertaan pohdittu, että kuinka minulla on ruskeat silmät, vaikka molempien vanhempieni silmät ovat vihreän sävyisiä. Ja ainoan veljeni siniharmaat. Mielenkiintoinen soppa.

Tosiasiassahan jommallakummalla vanhemmista on hieman muuntunut versio dominoivasta ruskeasilmäisyyden geenistä. Kummalla, siitä emme ole täysin varmoja, sillä molemmissa suvuissa on ruskeasilmäisiä. Mutta ei sillä niin väliäkään.

Uskallan olla jotakuinkin varma, että minulle isäksi väitetty ihminen on biologinen isäni. Ensinnäkin, monet ulkopuoliset ovat maininneet ulkonäköjemme yhteisistä piirteistä (itse en niitä juuri tunnista, ehken vain halua). Toiseksi tunnen äitini niin hyvin, etten voi uskoa hänen käyneen tuona aikana vieraissa. Jos isälläni olisi mitään aihetta edes epäillä moista, olisin varmasti ollut hänelle vähemmän tärkeä. Tai sitten hän on aivan pirskatin hyvä näyttelijä.

 

[ehcszteiN]

Viestin lähetti sampio
mutta koska emme halunneet tietää lapsemme sukupuolta (tai halunneet maksaa tuosta tiedosta 150 euroa), en ole vielä varma, tuleeko minusta isä vai äiti.

Kiitos. Kesäloma + mukava krapula + kirjoituksesi = aikuinen mies hihittää kuin pikkutyttö...

 

[Rebel]

Hehee, kiitos aamunauruista. Sekä sampiolle, että Tunkille.

Itse luulen olevani isäni poika, ai mistäkö sen tietää? No äänestä, sukulaiset eivät meinaa meitä tunnistaa puhelimessa, mutta siihen karvaisuuden lisäksi suorat yhtenäisyydet jäävätkin. Faija on tumma ja minä vaalea, minä kalju, faija ei, vaikka onkin lähempänä kuuttakymmentä ja minä kolmea. 8-)

 

[varjo]

Viestin lähetti vilpertti
Pliis jatkoaika, vielä 20 vuotta...

Äläs nyt pilaile vakavalla asialla siskokulta.

 

[palle fontän]

Itse aikoinani sikisin pyhästä hengestä.

 

[Konalan Kettu]

Viestin lähetti Miguel
Jaa. On sitä useampaan kertaan pohdittu, että kuinka minulla on ruskeat silmät, vaikka molempien vanhempieni silmät ovat vihreän sävyisiä. Ja ainoan veljeni siniharmaat. Mielenkiintoinen soppa.

KAMALAA!!!

Itse tiedän ihmisen jolla toinen silmä on ruskea ja toinen sininen. Hänen äitinsä on VARMASTI ollut kahden miehen kanssa yhtäaikaa!!!

Ja sitten asiaan eli Miguelin äidin vapaa-ajanharrastuksia spekuloimaan: Vihreäsilmäisyys on ruskeäsimäisyyden harvinainen alatyyppi, joten vihreäsilmäiset voivat saada ruskeasilmäisiä lapsia ja toisinpäin(?). Lisäksi Ruskea-silmäisyys on dominoivaa ja peittää sinisilmäisyyden geenin alleen, joten suklaasimien sinisilmäisessä lapsesta ei myöskään ole syytä olettaa, että ... Perheenne voi siis silmien väreistään huolimatta tuntea geneettistä yhteenkuuluvuutta. Tämä kaikki on muistaakseni ihan peruskoulubiologiaa. Näiden silmäjuttujen kanssa ainoa kiusallinen tilanne on, kun sinisilmäiselle parille syntyy ruskea/vihreä-silmäinen lapsi. Siinä ei selitykseksi riitä isoisän ruskeat silmät.

Mitä tulee näihin tutkimuksiin niin muistelisin, että lapsen "käenpoikatodennäköisyys" korreloisi lapsen "järjestysnumeron" kanssa: Toinen lapsi on isälle se vaaran paikka. Esikoinen ja kolmas tai sitä useampi lapsi ovat varmemmin omia. Kolmas lapsi oli muistaakseni se kaikkei varmmimin isän geeneistä rakentuva.

Itse ole niin ilmetty isäni poika, että useat ventovieraat ovat erinäisissä tilaisuuksissa tuleen kertomaan miten muistutan erittäin paljon erästä herraa XXX (isäni).

 

[dana77]

Minä uskon tuon tutkimustuloksen ja tilastollisen todennäköisyyden mukaan että vähintään yksi näistä ketjussa mainituista varmoiksi uskoituista isitä ei ole biologinen isä.

Veriryhmäni, silmieni väri ja ulkonäköni matchaavat tuohon äitini aviomieheen joten oman isäni todennäköisyysprosentti hieman kasvaa tuosta 90%:stä.

Ylen teemalta tuli jokunen aika sitten dokkari juuri tästä samasta aiheesta ja siinä esiintyi neljän (vai oliko se jopa viiden) lapsen isä, joka oli eronnut vaimostaan ja toimi kaikkien noiden lapsien yksinhuoltajana. Yhdeltä näistä lapsista oli puhjennut joku perinnöllinen tauti, jonka takia kaikki penskat vietiin tutkimuksiin. Siellä selvisi että mies ei ollut yhdenkään noista lapsista biologinen isä ja taisi vielä olla niinkin että kaikilla lapsilla oli eri isät... aika karu paikka tuolle miehelle.