tant gredulin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Joskus elävästi kirjoitettu kirja, hyvä elokuva, tai jopa sielun kieliäsi soittava musiikki voi siirtää sinut toiseen aikaan ja paikkaan. Otsikosta huolimatta ketjun tarkoitus ei ole lähestyä teemaa jälleensyntymisen de facto kannalta, vaan hyvinkin pinnalta sipaisten – mikä aikakausi on sinulle läheinen, jopa niin läheinen, että voisit kuvitella eläneesi silloin? En hae rajatietokokemuksia tai ruumista irtautumisia, vaikka mikäpä estää niistäkään keskustelemasta :)
Mutta tuntuuko joku paikka sinulle läheiseltä, vaikka olisit siellä ensimmäistä kertaa? Onko joku historian henkilö sinulle ennalta-aavistettavan tuttu ja helposti avautuva? Joku ajanjakso niin rakas, että tunnet kuuluvasi sinne? Joku maa, maanosa tai kaupunki huomattavasti läheisempi kuin muut?
Omia tärkeitä paikkojani ja aikojani ovat 40-luvun New York, Harlem ja sen musiikkielämä, Cotton Club ja siellä esiintyvät artistit. Rotuerottelu esiintymispaikoilla, takahuoneiden huumehuuruisen synkät ja varjoisat salaisuudet, rankat kokemukset, viha ja rakkaus. Fyysisesti en voisi olla kauempana mustasta miehestä, mutta jostain syystä tunnen ihmeellistä sielunveljeyttä sinne suuntaan.
Oma mieltäkääntävä kokemukseni oli Claude Brownin kirja ’Ihmislapsi luvatussa maassa’, jonka taisin lukea sopivan herkässä iässä. Kirja on omaelämänkerrallinen ja sijoittuu 1940- ja 50-luvuille. Reaalimaailmassa elettiin 60-lukua: mustien kansalaisuusliikkeen aikoja ja Vietnamin sodan vaikeita vaiheita. Martin Luther King ja Bobby Kennedy murhattiin silmiemme edessä so to speak, ja olin hyvinkin ’tietoinen’ (tämä oli muotisana silloin) ja sodanvastainen. Woodstock tuli, näki ja voitti, ja aika kyhverö sai olla jos ei jotenkin osallistunut ajan henkeen.
Toinen tärkeä ajanjakso oli 1700-luvun loppupuoli/1800-luvun alku Ranskassa, Napoleonin aika, ja sen yhteydessä Jean-Baptiste Bernadotten muutto Ruotsiin kuninkaaksi. Tämä nappasi n.10-vuotiaaseen Greduun varmasti myös prinsessa/prinssitarinana. ’Desireé’ oli kirjan nimi, ja se kertoi Napoleonin entisestä rakastetusta, josta tuli Bernadotten vaimo, ja nykyisten Ruotsin kuninkaallisten esiäiti.
Lievää intohimoa ovat herättäneet myös muskettisoturien aika, Rooman gladiaattorit ja Skotlannin ja Englannin hallitsijasisarukset Maria Stuart ja Elisabet I. Unohtaa en voi myöskään Amerikan intiaanien taistelua, enkä juutalaisten muuttoa Israeliin. Kaikkien näiden lähteenä on enemmän tai vähemmän hienoja kirjoittajia, jotka ovat saaneet mielikuvitukseni liikkeelle.
Kaupungeista Rooma tai Pariisi eivät ole koskaan tuntuneet samalta kuin Lontoo – ja kuitenkaan mikään näistä kiinnostuksen kohteistani ei liity Lontooseen. Silti tuntui siltä sinne vihdoin mentyäni, että tiesin minne mennä ja missä mitäkin on ensi askeleista lähtien. Skotlannissa koin väristyksiä Stirlingin linnan liepeillä, jossa ’Braveheart’ tarinan alkuperää mukaellen filmattiin, samoin kuin Wisconsinissa Blackhawk Ridgen intiaanisotien ympäristössä. Jenkkeihin menoa siirsin pitkään ja hartaasti, koska minulla oli epämääräinen tunne, että jos sinne jalkani laitan niin jään sinne. Toistaiseksi niin ei ole käynyt - ’famous last words’?
Ja omaan kysymykseeni vastaan: olin todennäköisesti 1940-luvulla musta badass-heebo nimeltään Bad, bad Leroy Brown :)
Kerrohan sinä seuraavaksi.
Mutta tuntuuko joku paikka sinulle läheiseltä, vaikka olisit siellä ensimmäistä kertaa? Onko joku historian henkilö sinulle ennalta-aavistettavan tuttu ja helposti avautuva? Joku ajanjakso niin rakas, että tunnet kuuluvasi sinne? Joku maa, maanosa tai kaupunki huomattavasti läheisempi kuin muut?
Omia tärkeitä paikkojani ja aikojani ovat 40-luvun New York, Harlem ja sen musiikkielämä, Cotton Club ja siellä esiintyvät artistit. Rotuerottelu esiintymispaikoilla, takahuoneiden huumehuuruisen synkät ja varjoisat salaisuudet, rankat kokemukset, viha ja rakkaus. Fyysisesti en voisi olla kauempana mustasta miehestä, mutta jostain syystä tunnen ihmeellistä sielunveljeyttä sinne suuntaan.
Oma mieltäkääntävä kokemukseni oli Claude Brownin kirja ’Ihmislapsi luvatussa maassa’, jonka taisin lukea sopivan herkässä iässä. Kirja on omaelämänkerrallinen ja sijoittuu 1940- ja 50-luvuille. Reaalimaailmassa elettiin 60-lukua: mustien kansalaisuusliikkeen aikoja ja Vietnamin sodan vaikeita vaiheita. Martin Luther King ja Bobby Kennedy murhattiin silmiemme edessä so to speak, ja olin hyvinkin ’tietoinen’ (tämä oli muotisana silloin) ja sodanvastainen. Woodstock tuli, näki ja voitti, ja aika kyhverö sai olla jos ei jotenkin osallistunut ajan henkeen.
Toinen tärkeä ajanjakso oli 1700-luvun loppupuoli/1800-luvun alku Ranskassa, Napoleonin aika, ja sen yhteydessä Jean-Baptiste Bernadotten muutto Ruotsiin kuninkaaksi. Tämä nappasi n.10-vuotiaaseen Greduun varmasti myös prinsessa/prinssitarinana. ’Desireé’ oli kirjan nimi, ja se kertoi Napoleonin entisestä rakastetusta, josta tuli Bernadotten vaimo, ja nykyisten Ruotsin kuninkaallisten esiäiti.
Lievää intohimoa ovat herättäneet myös muskettisoturien aika, Rooman gladiaattorit ja Skotlannin ja Englannin hallitsijasisarukset Maria Stuart ja Elisabet I. Unohtaa en voi myöskään Amerikan intiaanien taistelua, enkä juutalaisten muuttoa Israeliin. Kaikkien näiden lähteenä on enemmän tai vähemmän hienoja kirjoittajia, jotka ovat saaneet mielikuvitukseni liikkeelle.
Kaupungeista Rooma tai Pariisi eivät ole koskaan tuntuneet samalta kuin Lontoo – ja kuitenkaan mikään näistä kiinnostuksen kohteistani ei liity Lontooseen. Silti tuntui siltä sinne vihdoin mentyäni, että tiesin minne mennä ja missä mitäkin on ensi askeleista lähtien. Skotlannissa koin väristyksiä Stirlingin linnan liepeillä, jossa ’Braveheart’ tarinan alkuperää mukaellen filmattiin, samoin kuin Wisconsinissa Blackhawk Ridgen intiaanisotien ympäristössä. Jenkkeihin menoa siirsin pitkään ja hartaasti, koska minulla oli epämääräinen tunne, että jos sinne jalkani laitan niin jään sinne. Toistaiseksi niin ei ole käynyt - ’famous last words’?
Ja omaan kysymykseeni vastaan: olin todennäköisesti 1940-luvulla musta badass-heebo nimeltään Bad, bad Leroy Brown :)
Kerrohan sinä seuraavaksi.