Perjantaina tapahtui sellainen kunnia, että sain tavata Pentti Lundin Seinäjoella. Tuloksena syntynyt juttu on luettavissa tämän päivän Ilkka-lehdestä.
Varoitusaikaa legendan tapaamiselle oli ruhtinaalliset puoli tuntia ja etukäteen oli luvattu aikaa tunti haastattelulle. Puolitoista tuntia siinä sitten kului seinäjokelaishotellin brunssilla. Mukana menossa minä, Pentti Lund ja Lundin vierailua emännöivä pikkuserkkunsa.
Pentti Lund on hyväkuntoinen 82-vuotias pohjalaismies. Hän puhuu erittäin hyvää suomea pohjalaisittain murtaen ja oli hauskaa seuraa.
Ja kerrataan nyt vielä niille, joille asia ei ole selvä. Lund on NHL-vuoden tulokas 1948-49 ja pudotuspelien pistepörssin voittaja 1950. Kun Lund voitti tuon pistepörssin, hänen joukkueensa New York Rangers pelasi seitsämänteen peliin venyneen finaalisarjan Detroitia vastaan.
Lund aloitti NHL-uransa suoraan pudotuspeleistä keväällä 1948, kun eräs Bostonin vakiomiehistä matkusti hautajaisiin. Bruins oli huomannut 17-vuotiaan Lundin jo sota-aikana, vaikka tuolloin ei ollut kulunut montakaan vuotta siitä, kun Pentti Lund oli oppinut luistelemaan. Sota-aikana ja Suomen kansalaisena ammattilaisuran aloittaminen Yhdysvalloissa ei tullut kuuloonkaan. Lund liittyi Kanadan laivastoon sodan ajaksi.
Kevään 1948 jälkeen Boston myi scouttauksensa Rangersiin, jossa Lund pelasi parhaat vuotensa. Kolmen Rangers-kauden jälkeen hän siirtyi jälleen Bostoniin. Siellä Lund sai mailan silmäänsä. Lund yritti sinnikkäästi jäälle yksisilmäisenä ja pelasikin vielä NHL:ää jonkun aikaa. "En ottanut tohtorin neuvoa jättää urheilu. GM katsoi kun palasin jäälle, että eihän se kovin pahasti sattunut. Mutta yksisilmäisenä pelaaminen ei ole nautinnollista", Lund sanoo.
Boston huomasi, ettei Lund ollut entisellään ja niinpä hänet siirrettiin Brittiläisen Kolumbian liigaan. Lund veti johtopäätöksensä ja lopetti ammattilaisuransa. Veri tosin veti jäälle, ja Lund pelasi myöhemmin puolitoista kautta puoliammattilaisena Sault Ste. Marie Greyhoundsissa.
Pelaajauran jälkeen Lund teki toisen huiman uran kirjoittamalla Kiekkolehteen NHL-raportteja. Siitä suurin osa suomalaisista kiekkopiireistä hänet varmaankin parhaiten muistaa.
Pentin edesmennyt veli Veikko "Joe" Lund oli aikoinaan kova puolustaja, joka nykyajan mittapuulla oli selvästi NHL-tasoa. Hänen aikanaan NHL-joukkueita oli kuitenkin kuusi ja kilpailu armotonta.
Pentti Lund nostaa Calder Trophyn uransa parhaaksi saavutukseksi. Palkinto jaettiin tulokaskautta seuranneena syksynä. NHL:n presidentti tuli New Yorkiin ja ojensi tuhannen dollarin sekin. Iso sekki, sillä Lund tienasi parhaalla NHL-kaudellaan 9 000 dollaria. Se oli ihan hyvin, sillä rautateillä olisi tienannut 3500 vuodessa. Kuitenkin Lund muiden NHL-tähtien tavoin teki kesätöitä. " Se oli NHL-pelaajille vain hyväksi."
Kuusivuotiaana Karijoelta Kanadaan vanhempiensa perään lähtenyt Pentti Lund kasvoi mieheksi Port Arthurissa, joka oli Kanadan tärkein suomalaisalue. Nykyisin Port Arthur on osa Thunder Bayta. Lundin mukaan Port Arthurissa oli hyvä kasvaa kiekkoilijaksi, sillä alueen joukkueet olivat maan parhaita. Scoutteja vilisi peleissä.Sen seurauksena joka kesä Port Arthuriin tuli kesätöihin 5-6 NHL-pelaajaa, "kaikki olimme suuria tähtiä."
Jotain Port Arthurista ja suomalaisuudesta kertoo sekin, että tulokaskaudellaan Lund sai seuraa Rangersiin vanhasta kaverista. Dick Kotanen pelasi Rangersissa yhden NHL-pelin. Lundin mukaan Kotanen asuu nykyisin Vancouverissa.
Kotasen lisäksi Lund pelasi muun muasa seuraavien pelaajien kanssa: Buddy O'Connor, Alex Kaleta (jota Lund sanoi värikkäimmäksi joukkuetoverikseen), Edgar Laprade, Fred Shero ("kaikkein paras valmentaja"), Emile Francis, Chuck Rayner, Woody Dumart, Milt Schmidt, Frank Brimsek, Red Sullivan, Bobby Bauer...
Lund kertoi pitävänsä edelleen yhteyttä Rangers-aikaisiin pelaajiin. Hän tiesi kertoa, että myös Bostonin alumni tapaa toisiaan, mutta ei ole itse käynyt niissä tilaisuuksissa.
Lund kehui Gary Bettmania erinomaiseksi presidentiksi NHL:lle. Sanoi tarkalleen, "kirjoittajien mielestä pitäisi olla parempi, mutta hän on erinomainen." Hän ei haikaillut yhtään vanhojen aikojen perään vaan piti bisnestä hyvänä asiana. "Jääkiekkoakin tarvitaan, että bisnes pyörii."
Lund kertoi hauskan jutun, kuinka 50-luvulla häntä tartuttiin olkapäästä kiinni New Yorkissa, että alas poika kirjoittaa Helsingin Sanomiin juttuja. Rahat talletettiin pankkiin, kun niitä ei ulkomaille voinut lähettää. 1974 Lund tuli Helsinkiin ja meni Sanomien konttoriin hakemaan rahoja, mutta niitä ei löytynyt. Yhteysmies oli nyt iso pomo aikaukaslehtibisneksessä, ja hänen kanssaan sitten sovittiin, että Lund kirjoittaa lehteen artikkelin ja siitä maksetaan sitten vähän runsaammin. Lund luuli silloin, että Nyrkkiposti-lehti oli joku nyrkkeilylehti.
Hän sanoi viime aikoina olleensa mukana puuhaamassa Joe Wirkkusta alueelliseen Hall of Fameen. Lund kertoi seuraavansa NHL:ää lähinnä Floridasta käsin. Kun kerroin olevani Leafs-fani (epäammattimaista! mutta pakollista!), niin Lund naurahti, että "teitä on Kanadassa monta."
Kysymyksiä olisi piisannut monen päivän jutusteluun. Jos Lund kävelee vastaan, niin nykäiskää hihasta. Hän kertoi aikovansa Rovaniemelle, joten silmät auki nyt pohjoisessa.