Sillanpään kirjat ovat tylsähköjä. En nyt sano että lukemattakin paskaa, ei sinne päinkään, mutta jotensakin yliarvostettua tavaraa silti. Jos pitäisi nostaa vaikka kymmenen suomalaista kirjailijaa retrospektiivisesti Nobelin saajaehdokkaiksi, niin en välttämättä laittaisi Sillanpäätä tälle listalle. Toisaalta kirjallisuuden Nobelilla on palkittu historian saatossa ihan älytön määrä kaikenlaisia jahnaajia ja kuoliaaksi ikävystyttäjiä. Samoin on niitä jotka on palkittu kaiketi sen takia koska ovat kommunisteja, mustaihoisia tai naisasiakirjoittajia, tai yhdistelmiä näistä kolmesta. Ruotsalaisillekin on tainnut kirjallisuus-nobel kopsahtaa lähemmäs kymmenen kertaa, hah.
AIV:n ja Granitin nostan arvoonsa jo siksi että he ovat olleet pioneerihenkisiä tiedemiehiä ja aikansa huippuja maailmassa. Granitia ei Suomessa juuri muisteta koska mies luetaan pitkälle ruotsalaiseksi, vaikka syntyi Suomessa ja pitkään täällä elikin. Riihimäellä käyneet ehkä tietävät Granitin aukion siinä aivan keskustassa, ja juuri Ragnarin kunniaksi tuo onkin pykätty.
Ahtisaaren kv. ura on ehdottomasti kunnioitettava, hänkin on Nobelinsa ansainnut. Sitä suuremmalla syyllä, koska parhaillaan Syyrian diktaattoria varustavilla venäläisillä on asiasta osittain eriäviä mielipiteitä.
Ehkäpä tuon Granitin nimeäsin kovimmaksi. Kisa on tasainen, mutta Ragnar Granit kurottaa ekana maalinauhalle foneettisin ja semioottisin perustein nimensä ansiosta.