Jatketaan siitä mihin jäätiin...
On mielestäni olemassa neljä historiallista argumenttia sitä teoriaa vastaan, että evankeliumeissa on legendanomaista ainesta.
1. Evankeliumit on kirjoitettu muutama vuosikymmen jälkeen niiden tapahtumien, joista ne kertovat, eikä sinä aikana ehdi syntyä legendanomaista ainesta.
2. Evankeliumit on kirjoitettu tilanteessa, jossa vihamielinen suhtautuminen kristinuskoon oli omiaan estämään legendanomaisen aineksen syntymisen.
3. Mikäli odotetaan, että legenda-ainesta syntyi, sitä odottaisi löytyvän evankeliumien myöhemmistä kerrostumista, mutta ei varhaisemmista. Monet 1700- ja 1800-luvun liberaaliteologeista yrittivät puhua tämän puolesta. Juttu kaatui omaan mahdottomuuteensa. Varhaisin aines on yhtä täynnä ihmekertomuksia kuin myöhemmätkin. Itse asiassa Paavalin kirjeissä Jeesuksen jumaluutta pidetään kiistattomana, ja useat hänen kirjeistään on kirjoitettu ennen evankeliumeja. Jeesuksen elämän yliluonnolliset piirteet olivat mukana alusta alkaen.
4. Mikäli evankeliumeissa olisi mukana historiallista ainesta, tämän aineksen ei luulisi täyttävän aiemmin mainittuja "historiallisia kriteerejä" yhtä hyvin kuin niiden sisältämän "ei-legendanomaisen" aineksen. Näin ei kuitenkaan ole.
Mielestäni ylösnousemuksen tukena on vahvempia todisteita kuin minkään muun Jeesuksen elämään liittyvän tapahtuman!!! Vahvempia kuin monien muiden historiallisten tapahtumien.
1. Ylösnousemuksesta kertoo viisi itsenäistä lähdettä (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Nämä vielä viittaavat myös muihin lähteisiin, kuten Pietariin ja Jaakobiin (1. Kor. 15). Lähteiden suuri määrä on omiaan lisäämään suuresti kunkin yksittäisen lähteen uskottavuutta. Väitetään, että Luukas ja Matteus lainasivat materiaalia Markukselta heidän ylösnousemuskertomustensa tueksi.
On kuitenkin kiinnostavaa, että heidän ylösnousemuskertomuksensa poikkeavat täysin niin Markuksen kertomuksesta kuin toisistaan! Itse asiassa heidän todistuksissaan on kussakin enemmän itsenäistä kuin yhteistä materiaalia. Tämä toki tekee kertomuksen yhteensovittamisen hankalaksi. Mutta vielä hankalampaa on selittää, miksi kukin kirjoittaja kirjoittaa itsenäisesti ylösnousemuksesta ja yleensä kirjoittaa siitä ollenkaan - ellei ylösnousemusta tapahtunut.
2. Kaikki olivat hyvin selvillä Jeesuksen haudan sijainnista, joten jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, jos Hänen ruumiinsa olisi yhä ollut haudassa, asia olisi ollut helppo tarkistaa. Sekä Jeesuksen seuraajilla (jotka joutuivat vainotuiksi uskonsa tähden) että Jeesuksen vastustajilla (joiden etujen mukaista oli vääristellä kristittujen väitettä) olisi ollut perusteltu motiivi tarkistaa asia. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hauta oli tyhjä. Miten tämä yksimielisyys on selitettävissä?
3. Kohtaan 2 liittyen, kukaan ei ollut asettanut kyseenalaiseksi sitä, että kristillinen seurakunta sai alkunsa vain muutama viikko Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se alkoi kasvaa räjähdysmäisesti. Ja tämän räjähdyksen aiheuttaneen sanoman ydin oli, että Jeesus on Messias, kaiken Herra, ja että tämän todisteena olivat Hänen ihmetekonsa ja kuolleistanousemisensa. Kuulijakunnalle ei puhuttu jostakusta tuntemattomasta, joka oli elänyt joskus kauan aikaa sitten, vaan heidän aikalaisestaan! Miten tämä kasvu on siis selitettävissä?
4. Kuten monesti on todettu, evankeliumeissa ei ole myöhemmin syntyneille legendakertomuksille ominaisia piirteitä. Sitä vastoin ne sisältävät monia sellaisia piirteitä, jotka ovat tunnusomaisia varhain syntyneille, silminnäkijöiden selontekoihin perustuneille kertomuksille. Ne sisältävät mm. paljon kertomuksen kulun kannalta turhia yksityiskohtia. Yhden esimerkin mainitakseni Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesukselle hautakammion. Tämä arimatialainen Joosef oli Suuren neuvoston, Sanhedrinin, tunnettu jäsen. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, eikä varsinkaan ota ohimennen mukaan näin tunnetun henkilön nimeä. Jooseftahan olisi helposti voitu kuulustella asiasta.
Mukana on myös runsaasti kertomuksen kulun kannalta haitallista materiaalia. Legendoissa ei tällaista piirrettä ole. Esimerkiksi naisten osuus kertomuksessa oli tuon ajan tilanteessa yksinomaan kirjoittajien todistuksen uskottavuutta heikentävä seikka. Naisia pidettiin parantumattomina valehtelijoina.
Lisäksi nämä kertomukset eivät sisällä ollenkaan teologista pohdiskelua. Myöhemmin syntyneissä legendakertomuksissa ei jätetä mitään selittämättä, mutta evankeliumeissa on monia hämmentäviä piirteitä, jotka kirjoittajat vain raportoivat mutta jättävät lukijan hämmennyksen valtaan. Esimerkiksi Jeesus sanoo Magdalan Marialle Joh. 20. luvussa: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo." Miksi Maria ei olisi saanut koskea Häneen? Sitä ei kirjoittaja sano. Voisin esittää myös muita vastaavia esimerkkejä.
5. Paavalin kääntymys on mahdotonta selittää muuten kuin hänen oman selityksensä pohjalta: hän sai kohdata ylösnousseen Herran. Tässä oli mies, joka vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen. Hän oli jopa seuraamassa erään kristinuskon saarnaajan kivittämistä, ja sitten vaan kääntyy yks kaks! Jeesuksen veli Jaakob ei myöskään uskonut Jeesukseen, ennenkuin Herra ilmestyi hänelle (tästä epäuskosta kerrotaan Markuksen ja Johanneksen evankeliumeissa. Taasen evankeliumien uskottavuuden kannalta haitallista materiaalia!) Tämän kääntymyksen ainoa selitys on, että ylösnousemus on todella tapahtunut.
6.Paavali oli tallettanut muistiin vanhan luettelon ylösnousemuksen todistajista. Tämä luettelo on kirjoitettu 15-20 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Paavali pyrkii vakuuttamaan jollekin korinttilaiselle, että Jeesus todella on noussut kuolleista. Hän kertoo Jeesuksen ilmestyneen apostoleille ja Jaakobille sekä "samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhtä elossa (1. Kor. 15:6). Mainitessaan ison joukon eläviä ihmisiä, jotka olivat nähneet ylösnousseen Kristuksen, Paavali haluaa tähdentää, että "ellette usko minua, muitakin todistajia on vielä jäljellä. Menkää kysymään silminnäkijöiltä". Missä tahansa tuomioistuimessa tätä pidettäisiin vahvana todisteena.
7. Opetuslapsissa tapahtunutta muutosta on mahdotonta selittää muuten kuin ylösnousemuksella. Tämänhän he itsekin ilmoittavat ylösnousemuksen syyksi. Jos verrataan opetuslapsia ennen ylösnousemuksen jälkeisiä ilmestyksiä ja sitten niiden jälkeen, havaitaan valtava ero. Vielä eilen he pelkäsivät ja piileksivät, mutta tänään he menevät vihamielisten kuulijoiden eteen saarnaamaan ylösnousemuksesta (mistäpä muustakaan! :))
8. Vielä pitää muistuttaa, ettei opetuslapsilla ollut mitään motiivia tällaisen kertomuksen keksimiseen. He eivät voineet odottaa hyötyvänsä siitä mitään. Sen sijaan heillä oli kyllä syytä pelätä kaiken menettämistä. Lisäksi mikään ei viittaa siihen, että he olisivat olleet taipuvaisia keksimään tällaisen kertomuksen ja että heidän luonteensa olisi ollut sellainen, että he olisivat kyenneet näin uskomattoman tarinan sepittämiseen (evankeliumi antaa opetuslapsista jopa lapsekkaan yksinkertaisen kuvan). Eikä myöskään mikään viittaa siihen, että he olisivat kyenneet selviämään näin uskomattomasta huijauksesta, vaikka olisivat yrittäneetkin.
Lyhyesti sanottuna ylösnousemuksen kiistäminen historiallisena hypoteesinä ei tunnu kovin uskottavalta, kun taas päinvastainen näkemys tuntuu erittäin hyvin perustellulta.