Arvaja oli tuolloin 1996-97 SM-liigan pistepörssissä neljäs tehoilla 22+30=52, tuolloin pelattiin kuusi ottelua vähemmän runkosarjassa kuin tällä kaudella. Arvajan edelle ehtivät Petri Varis, Kimmo Rintanen ja Vladimir Vujtek. Kyseinen kausi, kuten edellinenkin, oli Arvajalta loistava ja mies oli yksi sarjan parhaista pelaajista.
Kyseisen kauden jälkeen Arvaja houkuteltiin isolla rahalla Jokereihin, jossa floppasi täydellisesti.
Arvaja palasi vielä takaisin, mutta ei entisellään.
Viimeinen väläys Arvajan taidoista nähtiin todennäköisesti Suomen kaikkien aikojen runkosarjaottelussa keväällä 1999.
http://ilves.info/arkisto/1998-1999/o9840.htm
Arvaja hermostutti pelillisesti huippuvedossa olleen (2 maalia) Mäkiahon täysin taklauksellaan, antoi sitten Mäkiahon mätkiä tekemättä itse mitään. Tuloksena Mäkiaho pihalle ja Arvajallekin käsittämättömästi kaksi minuuttia. Lisäksi Arvaja teki tämän legendaarisen ottelun voittomaalin mahtavalla laukauksella.
Aiemmin kaudella Arvaja petasi yhden upeimmista maaleista mitä olen henkilökohtaisesti ikinä nähnyt, nousi kulmasta maalille, mutta jättikin omiensa ja perässä seuranneen Jutilan jalkojen välistä kiekon etutolpan kohdalle jatkaen itse luisteluaan kohti takatolppaa Timo Jutila ja maalivahti Mika Noronen seurasivat Arvajaa ja Tomi Hirvonen löi kiekon 30 sentistä täysin tyhjään maaliin.
Ärsyttäjä, mutta erityisesti kausilla 1995-97 ja väläyksittäin myös 1998-99, kertakaikkisen loistava pelimies.
Nyt, 31-vuotiaana, Arvajan ura huipputasolla näyttää Saksanmaalta kiirineiden tietojen mukaan olevan lopullisesti ohi.
Todellakin, Arvajaa ja markomäkistä ei voi vertailla. Nämä janikiviharjut, mattikaipaiset ja markomäkiset ovat pelkkiä ärsyttäjiä ja voimia vastustajalta vieviä iilimatoja, eivät samalla pistenikkareita kuten Arvaja oli.