Sipilä-Yle-kohu on todella kummallinen siitä syystä, että vielä aamulla Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kertoi pääministerin luottamuksen Yleen olevan "täysin nollassa". Illalla Yle julkaisi kuitenkin otteita Sipilän sähköposteista, joissa sanamuoto onkin "arvostukseni Yleen", eli lausuman vivahde- ja merkityssisältö on hyvin toinen.
Ottamatta kantaa kohuun tai Juha Sipilän toimintaan hallituksessa, pidän luottamusdynamiikan kannalta hyvin oudoksuttavana tilannetta, jossa sanan- ja lehdistönvapaudeltaan rajoittamattoman länsimaan pääministeri ilmoittaisi julkisesti, ettei hän luota lainkaan parlamentin alaisuudessa ja valvontavallassa toimivaan julkisen palvelun yleisradioyhtiöön. Jos Sipilä todella sanoi näin, tilanne on erittäin harvinaislaatuinen ja huolestuttava.
Jos Sipilä taas puhui viesteissään "arvostuksesta" - sen mukaisesti, kun Yle nyt kertoo - asia on syytä asettaa oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtää niin, että Sipilä ei arvosta Ylen toimintatapoja. Arvostus ja luottamus kun liittyvät kiinteästi toisiinsa ja vahvistavat toisiaan, mutta eivät ole missään tapauksessa minkäänlaisia rinnakkaistermejä.
Luottamus-käsitteen viljely puolihuolimattomasti milloin missäkin asiayhteyksissä on huolestuttavaa sikäli, että kyseessä on yksi vapaan kansalaisyhteiskunnan perussubstansseista sekä kaikenlaisen aidon yhteisöllisen toiminnan ylle ja läpi kietoutuva ilmiö: äärimmäisen vahva - mutta myös kovin hauras - kudelma.