Ise inttihän on varma juttu saada kuka tahansa miespuoleinen puhumaan ja kertomaan kokemuksiaan.. Ja aika kultaa ne muistot, itse menin inttiin sarjaa II/98 Säkylään, joka oli muuten ensimmäinen 6,9,12 kk:n poppoo. Vaari vainaa sotaveteraanina sanoi juuri ennen kuin lähdin, että älä koskaan ole vapaaehtoinen ja näyttele vaikka mielummin vähän tyhmää, niin pääset helpommalla. Tuolloin kesäkuun saapumiserästä oli huomattavasti vaikeampaa joutua kyllä aukkiin, kuin talven saapumiserästä. Muistelisin silloin puhutun, että kesäisin on paljon paremmin pohjakoulutettua väkeä menossa yleensä intiin, tiedä sitten miten on nyt.
Itse tein kyllä ketjun vastaisesti alussa, eli lähdin sillä linjalla, että katotaan nyt ensin jne... Eli se armeija jopa hiukan kiinnostikin, 2. päivänä taisin sanoa pääliköllekin että auk, voisi jopa kiinnostaa...
No kyllähän se meno rupesi aika pian niin paljon ketuttamaan, että mietein että mitä ihmettä oikein olen mennyt puhumaan. Pohjalla oli jo käyty koulujakin, oltu töissä, ammunta ja cooper oli kiitettäviä...
Kotona sattui kyllä olemaan myös parivuotias lapsi ja vaimo, joita ilman olisin varmasti ollut siellä pitkään. Ryssein sen pallo, laatikko yms. testin ihan käteen, en joutunut sitä kyllä uusimaankaan, vaikka joku vääpeli tms sitä taisi ehdottaakin, tein siinä paljon tahallisia virheitä, lisäksi "vanha" futis vamma polvessa iski parin viikon päästä ja hain siihen muutama kertaa vapautusta. Vamma meni läpi lääkäreillä ja muilla ihan mainiosti. Lisäksi rupesin hakemaan kaikenlaisia lomia lapsenhoidolle. Selitin ettei ole ketään lapsenhoitajaa ja vaimon pitäisi päästä töihin, ei oo kotona autoo ja plaa plaa. Päälikkö kyllä heltyi myöntämään lomaa usein ja yleensä pääsin viikonloppulomillekin jo puolilta päivin. Tupakaverit eivät arvioineet minua ainakaan hyväksi johtajaksi, vaan kaikki liputti yhtä kaveria meidän tuvasta, kuka aukkiin olisi tosissaan halunnut, vaikkei lopulta päässytkään. Kuitenkin meidän komppaniasta onneksi löytyi kai noita halukkaitakin aikas paljon.
Lopulta kävi niin, että puolen vuoden leima otsaan ja sillee. Lopulta pääsin vielä hyviin lähes sisähommiin, koulutuksen ja työn perusteella ja oli vähällä etten lähtenyt korpin jämissä kotiin. Pasissa arvosteluna hyvä. Kyseltiin jopa halukkuutta mennä esikuntaan töihin armeijan jälkeen tekemään samoja hommia mitä tein loppuajan, but thanks but no thanks....
Armeija oli ihan hauskaa aikaa elämässä, puoli vuotta riitti vaan minulle, pikakurssiltahan sekin jälkikäteen vaikutti.
Itse tein kyllä ketjun vastaisesti alussa, eli lähdin sillä linjalla, että katotaan nyt ensin jne... Eli se armeija jopa hiukan kiinnostikin, 2. päivänä taisin sanoa pääliköllekin että auk, voisi jopa kiinnostaa...
No kyllähän se meno rupesi aika pian niin paljon ketuttamaan, että mietein että mitä ihmettä oikein olen mennyt puhumaan. Pohjalla oli jo käyty koulujakin, oltu töissä, ammunta ja cooper oli kiitettäviä...
Kotona sattui kyllä olemaan myös parivuotias lapsi ja vaimo, joita ilman olisin varmasti ollut siellä pitkään. Ryssein sen pallo, laatikko yms. testin ihan käteen, en joutunut sitä kyllä uusimaankaan, vaikka joku vääpeli tms sitä taisi ehdottaakin, tein siinä paljon tahallisia virheitä, lisäksi "vanha" futis vamma polvessa iski parin viikon päästä ja hain siihen muutama kertaa vapautusta. Vamma meni läpi lääkäreillä ja muilla ihan mainiosti. Lisäksi rupesin hakemaan kaikenlaisia lomia lapsenhoidolle. Selitin ettei ole ketään lapsenhoitajaa ja vaimon pitäisi päästä töihin, ei oo kotona autoo ja plaa plaa. Päälikkö kyllä heltyi myöntämään lomaa usein ja yleensä pääsin viikonloppulomillekin jo puolilta päivin. Tupakaverit eivät arvioineet minua ainakaan hyväksi johtajaksi, vaan kaikki liputti yhtä kaveria meidän tuvasta, kuka aukkiin olisi tosissaan halunnut, vaikkei lopulta päässytkään. Kuitenkin meidän komppaniasta onneksi löytyi kai noita halukkaitakin aikas paljon.
Lopulta kävi niin, että puolen vuoden leima otsaan ja sillee. Lopulta pääsin vielä hyviin lähes sisähommiin, koulutuksen ja työn perusteella ja oli vähällä etten lähtenyt korpin jämissä kotiin. Pasissa arvosteluna hyvä. Kyseltiin jopa halukkuutta mennä esikuntaan töihin armeijan jälkeen tekemään samoja hommia mitä tein loppuajan, but thanks but no thanks....
Armeija oli ihan hauskaa aikaa elämässä, puoli vuotta riitti vaan minulle, pikakurssiltahan sekin jälkikäteen vaikutti.