Kuinka kauan olet kannattanut suosikkijoukkuettasi?

[Soketti]

Eppujen sanoin oli vuosi 85, kauan on aikaa siis...
Niihin aikoihin aloin elämään enemmän suosikkijoukkueitteni mukana. Tämänhän huomaa mm. siitä että tappiot ottaa pattiin (varsinkin ne tietyt tärkeät matsit). Punasiipiä aloin kannattamaan kun sinne tuli hienon nimen omaava hyvä nuori pelaaja. Sittemmin tämä supertähti onkin tarjonnut monia upeita hetkiä aina Stanley Cupeja myöten (ja kesällä lisää)..
Kerhon kanssa on ollut vuosien saatossa aika vuoristorataa mutta sehän on vain tehnyt lisää mielenkiintoakin koko hommaan.

 

[Henkka]

80-luvun alkupuoliskolta Tapparaa. Detroitia 90-luvun puolivälistä, kun Russian Five kasattiin.

 

[Chip]

Hmm, paljonkos siitä tuleekaan, kun ekan kerran seurasin TPS:n SM-liigapelejä kiinnostuksella... Taisi olla vuosi 1994 ja olympialaisten jälkeen. Myöhäisherännäisyys selittynee sillä, että kukaan tässä perheessä ei aiemmin perustanut lätkästä, arvokisat tietty katsottiin mutta siihen se jäi. Tähän päivään mennessä olenkin sitten saanut innostettua 2 perheenjäsentä, yhden serkun ja muutamia kavereita mukaan TPS:aa kannustamaan :p

Eli 11-vuotiaasta olen kannattanut ja siitä tulee yhteensä 8 vuotta.

Edit: Taas huomaan olevani vähemmistöä ;)

 

[ruoto]

Joskus alle 10 vuotiaana, otteluja tuli seurattua samalla kun kohnattiin pulloja ihmisten jaloista:) Seinälläni roikkuu vanha Ässien takki, kokoa 90cm, eli on sitä tunnustettu väriä pienestä asti.

 

[King]

Viestin lähetti Arnold
Olen myöhään herännyt kiekkofani. Ensimmäistä kertaa menin hallilla vasta 11-vuotiaana (!) eli kaudella 1992-93 ja kauden avausmatsiin, joka oli Ässät-K-Espoo. Ässät voittivat pelin 5-0 ja silloin Ässissä oli sellaisia pelimanneja kentällä kuin Java ja Takko.

Samana vuonna syttyi minun K-Espoo faniuteni. Ottelussa K-Espoo-Ässät jonka Espoo voitti 6-0! Silloin KEspoossa pelasi sellaisia legendoja kuin, Tero Lehterä, Jere Lehtinen(suosikkipelaaja ollut aina), Jan Långbacka ja Sami Äikää. Huh mitä legendoja....

Eli äänestin kohtaa 9-12v.

Eli n. 10 vuotta sitten. 9 vuotiaana siis olin ensimmäisen kerran K-Espoon pelissä ja siitä se lähti. Olin kyllä joskus 6-vuotiaana ollut jossakin Jokereiden pelissä seisomapaikoilla seisomassa. Mutta siitä ei puhuta!

 

[Moto]

Äänestyksen vaihtoehtoja olisi tosiaan voinut hieman kauemmin miettiä...

En ole täysin varma, millä kaudella ensimmäisen matsin paikan päällä näin, mutta se oli joka tapauksessa tasan (muistaakseni 3-3) päättynyt HIFK-JyPHT. Kausi oli mitä ilmeisemmin 87-88, mutta saattoi olla vasta seuraavakin. Eli minäkin olin vähintään 11 vuoden kunnioitettavassa iässä, kun ensi kertaa hallilla kävin.

Tuosta seuraavalla kaudella (tai samalla kaudella, kun en ole ihan varma vuodesta) rupesin käymään enemmänkin matseissa. Muistan, että tuolla kaudella liigassa oli vielä KooKoo maalissaan Hannu Kamppuri, kun sellaisen pelin paikan päällä näin.

Eli aktiivisempaa kannatusta tulee täyteen tänä vuonna 14 vuotta (?). Tosin vasta kaudesta 92-93 asti olen niin aktiivisesti seurannut, että suurin osa kauden kotipeleistä on tullut aina nähtyä.

 

[Zeppo]

Ensimmäinen matsini oli 9.2 1981. Matsi oli HIFK-Tappara
joka päättyi punanuttujen voittoon 5-0.
Tuolloin ikää oli kokonaiset 9 vuotta. Sillä tiellä olllaan
ja pysytään niin kauan kuin elää tässä maailmassa

 

[Pitkä]

Ensimmäisen Kerhon pelin näin kaverin luona videolta katsottuna. Oli muuten samalla ensimmäinen kerta, kun näin ylipäänsä mitään videolle tallennettua. Arvatkaa, oliko vähän siistiä? Ikää oli hurjat kahdeksan vuotta, joten äänestyksen vaihtoehdot loppuvat pahasti kesken. Isän kanssa käytiin jossakin pelissäkin, mutta meni vielä vuosi-pari ennen kuin kasvoin sen verran, että piti päästä kavereiden kanssa joka divaripeliin.

Videokasetista alkoi hidas hivuttautuminen Kerhon kannattajaksi. Sitä ennen olin ollut Tapparan fani! Tappara säilyi myös SM-liigasuosikkina niin kauan kuin Kerho polki divarissa. Ikimuistoisimpia kokemuksia kaukalon laidalla olikin nähdä vähän vanhempana sällinä Timo Susi ja Erkki Lehtonen livenä Rinkelinmäellä -88.

 

[Abu]

Jokeri- ja Pittsburgh-fani minusta tuli 90-luvun alussa, sanoisin 1992 tai 1993. Kuitenkin kymmenisen vuotta sitten, 9-12 siis vastaukseni.

 

[Pate 00]

Huh, onpas täällä iki-faneja

Tunnustan: olen gloryhunter - aloitin vakituisen IFK:n seuraamisen heti Suomen mestaruuden jälkeisenä syksynä.


...vuonna 1983 jolloin isäni sponsoroimalla kausikortilla istuin 8-vuotiaana A6-katsomossa, kunnes 90-luvun alussa kortti vaihtui B2:seen, kun katsomossa oli niin hölmön tuntuista huutaa yksin.

Johan tässä 20-vuotistaiteilijajuhla lähestyy, oliskohan suunnilleen 10 kotimatsia jäänyt väliin vuosien varrella.

 

[Mane]

Vuonna 1972 liki täpötäydessä (10 117) Hakametsässä kärkiottelu Ilves-HJK, Ilves voitti numeroin 6-4 ja 11 päivää myöhemmin Ilveksestä kruunattiin Suomen mestari. HJK sai hopeaa kolme pistettä hävinneenä. Isäni vei peliin, kun oli 4-vuotissynttärini niillä main.

Itse pelistä en muuta muista paitsi uskomattoman hienon tunteen ottelun jälkeen, olin saanut tietää, että Ilves on paras kaikista. Lisäksi muistan isäni lyhyen kommentin ennen peliä, "Ilveksen on pakko voittaa". Kyseisen ottelun jälkeen olen selvittänyt kaikki Ilveksen ottelutulokset, ensin vanhemmilta kysymällä ja myöhemmin eri medioista itse selvittämällä, tappioiden tapahtuessa oli päivä poikkeuksetta pilalla (ja on muuten yhä). Otteluita paikan päällä kävin katsomassa tuon jälkeen muutaman kaudessa, kunnes olin riittävän vanha yksin matseissa käymään.

5.3 tulee siis 30 vuotta täyteen valaistumisesta. Tosin luulen sen olleen tähtiin kirjoitettu jo synnytyslaitoksella.

Kuten äänestystuloksesta näkee on nimimerkki liverpool laittanut käsittämättömän alhaisen ylärajan noihin vaihtoehtoihinsa. Käsittääkseni tilaa kuitenkin olisi ollut useammallekin?

1985 mestaruuden lisäksi huippuhetkeksi on nostettava vuoden 1995 karsintojen selvittäminen kunnialla.
Toisin kuin mestaruusotteluissa, on siinä elämä pelissä ja tunnelma varsin erilainen, kuten myös voittamisen tunnelma. Mestaruudessa kyse on sanoinkuvaamattomasta ilosta, karsintojen selvittämisessä sanoinkuvaamattomasta helpotuksesta.

Siksi onkin harmi, että tämä draama on keinotekoisesti poistettu nykyään. SM-liiga on huomattavasti köyhempi ilman sitä. Pudotuspelit tai mestaruusottelut ovat aivan erilaista tunnekuohuntaa.

1972 mestaruus puolestaan tuli sikäli liian nopeasti, että minulla ei ollut kokemusta muista sijoituksista. Juhlin kyllä kultaa pihaa ympäriinsä kädet pystyssä juosten sekä äitini osti juhlan kunniaksi jotain, mutta silti en tiennyt kuinka harvinainen tapahtuma on kyseessä.


NHL:ssä ei mitään suosikkia ole koskaan ollut, eikä varmaankaan tule olemaankaan.

 

[Noutaja#9]

Viisivuotiaasta asti olen kannattanut HIFK:ta, pari vuotta myöhemmin eli kaudella 82-83 pääsin ensimmäiseen peliin. Faijan (oli muuten faijankin eka peli) kanssa oltiin katsomassa Jokerit-HIFK, jonka naapuri voitti. Pettymys oli valtava, kun sieltä ei saanutkaan silloin mitään HIFK:n fanikamaa. Ei auttanut kuin tulla uudestaan heti seuraavaan peliin, joka oli HIFK-Tps. Ja senkin HIFK hävisi. B2-kausikortti on ollut kaudesta 92-93.

 

[liverpool]

Oma eka matsi oli joskus kaudella 92/93 tai 93/94 ja peli oli Kiekko-Espoo-Tappara joka muistaakseni päättyi 6-0!

 

[masaman]

muistan ekan pelin

tultiin meinaan ilmaseks sisälle jonkun tokan erän jälkeen ja Lukko pelas sillo divarii... vai ?? joku 83 tai 84?? eikös se sillo ollu??

no kuiteskin hommassa on käyny vähän niinku sillälailla että vanhempana on vaan fanaattisemmaks muuttunu ja lapsuuden kylmänrauhallisuus on jääny jonnekin ihan muualle...