Radiomasto
Jäsen
Avaan keskustelun Komarovin roolista, josta keskustellaan melko usein Otteluketjufoorumilla.
Alustuksenahan on, että oma joukkue ja fanit rakastavat häntä, sekä vastustaja ja heidän kannattajansa vihaavat.
Mieshän sai nyt maajoukkuekutsun edelliseen turnaukseen ja keräsikin siellä Jalosen kehut ja uskonkin suurimman osan kansasta pitävän Komarovista, silloin kun hän pukee leijonapaidan ylleen ja tämä tulee luultavasti tulevaisuudessa toistumaan.
Leksa on kehittynyt suurin harppauksin viime kausina ja näen hänet erittäin monipuolisena pelaajana. Liigan paras vastustajan ykköskentän pimentävä ketju oli viime kaudella K.Sihvonen-Heino-Komarov, eli päällystakin rooli onnistuu hyvin.
Jo muutaman kauden ja varsinkin viime kauden ajan on kuitenkin muunmuassa Veikkaajassa kritisoitu sitä, että Leksan kehitys polkee jarruketjussa paikallaan vaikka miehellä olisi edellytyksiä pelata kiekollisessakin roolissa.
Kauden alussa ei varmasti oltu kaavailtu Leolle ykkössentterin roolia, mutta loukkaantumiset ovat tällä mittarilla tulleet lotto voittona Leksalle. Rooli olisi varmasti erilainen jos Pirjetä olisi kunnossa ja pelaisi sillä tasolla mitä häneltä odotetaan, sekä Bobi Koivusen terveenä ollessa tuo vuosia kasassa ollut hänen johtama ketjunsa olisi myös kunnossa.
Onni onnettomuudessa, Leksa on vastannut huuton ja pelannut hyvin kiekollisessa roolissaan ykkösketjun keskellä, mies löytyykin tällä hetkellä Pelicansin sisäisen pistepörssin kolmannella sijalla.
Plussaa tulee myös siitä, että mies voi pelata laidalla tai keskellä. Mielestäni hän on lisäksi tällä hetkellä joukkueen paras aloittaja, joka voidaan heittää tiukan paikan tullen voittamaan aloitus ja luistelemaan sen jälkeen vaihtoon. Muutenkaan mieheltä ei paineensietokykyä puutu.
Ketjuista ja roolistaan huolimatta Komarovin maine on kehittynyt hänen omien vahvuuksiensa kautta, jotka ovat taklauspeli ja vastustajien kuumentaminen.
Tässä ketjussa voitaisiin seurata ottelukohtaisesti Komarovin edesottamuksia ja sitä kenen niskassa mies milloinkin roikkuu.
-Jyp-Pelicans peliä en ole nähnyt, mutta raporteista olen lukenut, että Jyväskyläläiset ovat olleet kimmastuneita siitä, ette Komarov kiusasi aktiivisesti Jarkko Immosta.
-Pelicans-Tappara pelissä Leo ei varmasti saanut Atte Pentikäisestä uutta saunakaveria, sillä Atte kävi koko pelin ajan melko kuumana Leksalle, oli mm. vaihtoaitioon huutelua. Lisäksi yhdessä vaihdossa Leo ajeli ikoni-Ojasen laitaan ja seuranneesta tilanteesta Atte lähti istunnolle.
Toinen kenen kanssa oli myös vääntöä oli V.Nieminen, tosin summerin soitua Nemo kisutteli Leksalle käytöskympin.
-Erikoismainintana Joonas Rönnberg, jolta tuntuu löytyvän rajatonta rakkautta Komarovia kohtaan, tai sitten varsinkin Saipa-kausillaan oli saanut valmentajalta tehtävän toimia Leksan päällystakkina, sen verran hanakasti jopa saattoi joka vaihdossa pelistä toiseen Leon aina turvallisesti vaihtoaitioon asti.
Tuo Niemisen ansiosta tullut käytöskymppi oli tietenkin huono homma, eikä palvellut joukkuetta. Tässä näenkin loistavan esimerkin Komarovin kehityksessä tällä saralla. Aikaisemmin mies teki enemmän hallaa joukkueelleen ottamalla itse enemmän kakkosia, kuin mitä aiheutti niitä vastustajalle. Nykyään asia on päinvastoin.
Täälläkin on saanut lukea siitä miten "rotta" Komarov on ja miten hän ei vastaa haasteisiin kun joku tahtoisi pudottaa hanskat. Ymmärrän kyllä vastustajien turhautumisen ja tähän otinkin kantaa jo tuolla Otteluketjufoorumilla hieman muokattuna seuraavanlaisesti:
"Asia on niin, että SM-liigassa kun tulee myllystä hanakasti pelikieltoa, niin se on eri asia ottaa pientä tanssahtelua kuin NHL:ssä missä laitetaan nenää poskelle ja sen jälkeen käydään 5min huilaamassa boxissa ja jatketaan sitten peliä.
Otetaan tähän vielä esimerkiksi Iginla, joka tykkää sytyttää joukkuettaan tappelemalla ja palaa sen jälkeen kehiin tekemään voittomaalin. Jos Iginla pelaisi SM-liigassa, niin yhtäkään valmentajaa ei löytyisi sarjasta, joka ei asettaisi miestä tappelukieltoon.
Komarovihan tosiaan on Pelicansin kolmanneksi paras pistemies.
Eri asia on sitten esimerkiksi Heleniuksen kohdalla, jolla jääaika huitelee muutaman hassun minuutin kohdalla, kun taas Komarov pelaa poikkeuksetta joukkueen suurimpia minuutteja illasta toiseen, pelaten yli- ja alivoimaa.
Komarovia haukutaan rotaksi usein, mutta mieluummin rotta, kuin täysi idiootti, joka tekee omalle joukkueelleen hallaa."
Kaksi tapausta tulee mieleeni Pelicansin vuosilta, jolloin Leksa on saanut maistaa kovuutta.
Tämän kauden harjoitusottelussa Bluesin Lostedt, jonka temppua en arvostanut, mutta jota arvostan pyyteettömänä joukkuepelaajana, hyökkäsi Leon kimppuun. Tällöin väliin tuli K.Sihvonen, mikä oli aivan oikein.
Lisäksi kaikki varmasti muistavat tapauksen, jossa eräs Siklenka menetti hermonsa Komaroviin. Useimmat näkivät tyytyväisenä tilanteen vain siten, että vihdoin Leksa sai maksaa teoistaan, mutta joukkueen kannalta ajateltuna siinä hankittiin ylivoima, jonka aikana Pelicans ratkaisi voiton tuosta pelistä itselleen. On se joukkuepelaaja isolla "J":llä!!
Keskustelu on avattu, seurataan miehen edesottamuksia ja vältetään sisällöttömiä one-linereita.
Alustuksenahan on, että oma joukkue ja fanit rakastavat häntä, sekä vastustaja ja heidän kannattajansa vihaavat.
Mieshän sai nyt maajoukkuekutsun edelliseen turnaukseen ja keräsikin siellä Jalosen kehut ja uskonkin suurimman osan kansasta pitävän Komarovista, silloin kun hän pukee leijonapaidan ylleen ja tämä tulee luultavasti tulevaisuudessa toistumaan.
Leksa on kehittynyt suurin harppauksin viime kausina ja näen hänet erittäin monipuolisena pelaajana. Liigan paras vastustajan ykköskentän pimentävä ketju oli viime kaudella K.Sihvonen-Heino-Komarov, eli päällystakin rooli onnistuu hyvin.
Jo muutaman kauden ja varsinkin viime kauden ajan on kuitenkin muunmuassa Veikkaajassa kritisoitu sitä, että Leksan kehitys polkee jarruketjussa paikallaan vaikka miehellä olisi edellytyksiä pelata kiekollisessakin roolissa.
Kauden alussa ei varmasti oltu kaavailtu Leolle ykkössentterin roolia, mutta loukkaantumiset ovat tällä mittarilla tulleet lotto voittona Leksalle. Rooli olisi varmasti erilainen jos Pirjetä olisi kunnossa ja pelaisi sillä tasolla mitä häneltä odotetaan, sekä Bobi Koivusen terveenä ollessa tuo vuosia kasassa ollut hänen johtama ketjunsa olisi myös kunnossa.
Onni onnettomuudessa, Leksa on vastannut huuton ja pelannut hyvin kiekollisessa roolissaan ykkösketjun keskellä, mies löytyykin tällä hetkellä Pelicansin sisäisen pistepörssin kolmannella sijalla.
Plussaa tulee myös siitä, että mies voi pelata laidalla tai keskellä. Mielestäni hän on lisäksi tällä hetkellä joukkueen paras aloittaja, joka voidaan heittää tiukan paikan tullen voittamaan aloitus ja luistelemaan sen jälkeen vaihtoon. Muutenkaan mieheltä ei paineensietokykyä puutu.
Ketjuista ja roolistaan huolimatta Komarovin maine on kehittynyt hänen omien vahvuuksiensa kautta, jotka ovat taklauspeli ja vastustajien kuumentaminen.
Tässä ketjussa voitaisiin seurata ottelukohtaisesti Komarovin edesottamuksia ja sitä kenen niskassa mies milloinkin roikkuu.
-Jyp-Pelicans peliä en ole nähnyt, mutta raporteista olen lukenut, että Jyväskyläläiset ovat olleet kimmastuneita siitä, ette Komarov kiusasi aktiivisesti Jarkko Immosta.
-Pelicans-Tappara pelissä Leo ei varmasti saanut Atte Pentikäisestä uutta saunakaveria, sillä Atte kävi koko pelin ajan melko kuumana Leksalle, oli mm. vaihtoaitioon huutelua. Lisäksi yhdessä vaihdossa Leo ajeli ikoni-Ojasen laitaan ja seuranneesta tilanteesta Atte lähti istunnolle.
Toinen kenen kanssa oli myös vääntöä oli V.Nieminen, tosin summerin soitua Nemo kisutteli Leksalle käytöskympin.
-Erikoismainintana Joonas Rönnberg, jolta tuntuu löytyvän rajatonta rakkautta Komarovia kohtaan, tai sitten varsinkin Saipa-kausillaan oli saanut valmentajalta tehtävän toimia Leksan päällystakkina, sen verran hanakasti jopa saattoi joka vaihdossa pelistä toiseen Leon aina turvallisesti vaihtoaitioon asti.
Tuo Niemisen ansiosta tullut käytöskymppi oli tietenkin huono homma, eikä palvellut joukkuetta. Tässä näenkin loistavan esimerkin Komarovin kehityksessä tällä saralla. Aikaisemmin mies teki enemmän hallaa joukkueelleen ottamalla itse enemmän kakkosia, kuin mitä aiheutti niitä vastustajalle. Nykyään asia on päinvastoin.
Täälläkin on saanut lukea siitä miten "rotta" Komarov on ja miten hän ei vastaa haasteisiin kun joku tahtoisi pudottaa hanskat. Ymmärrän kyllä vastustajien turhautumisen ja tähän otinkin kantaa jo tuolla Otteluketjufoorumilla hieman muokattuna seuraavanlaisesti:
"Asia on niin, että SM-liigassa kun tulee myllystä hanakasti pelikieltoa, niin se on eri asia ottaa pientä tanssahtelua kuin NHL:ssä missä laitetaan nenää poskelle ja sen jälkeen käydään 5min huilaamassa boxissa ja jatketaan sitten peliä.
Otetaan tähän vielä esimerkiksi Iginla, joka tykkää sytyttää joukkuettaan tappelemalla ja palaa sen jälkeen kehiin tekemään voittomaalin. Jos Iginla pelaisi SM-liigassa, niin yhtäkään valmentajaa ei löytyisi sarjasta, joka ei asettaisi miestä tappelukieltoon.
Komarovihan tosiaan on Pelicansin kolmanneksi paras pistemies.
Eri asia on sitten esimerkiksi Heleniuksen kohdalla, jolla jääaika huitelee muutaman hassun minuutin kohdalla, kun taas Komarov pelaa poikkeuksetta joukkueen suurimpia minuutteja illasta toiseen, pelaten yli- ja alivoimaa.
Komarovia haukutaan rotaksi usein, mutta mieluummin rotta, kuin täysi idiootti, joka tekee omalle joukkueelleen hallaa."
Kaksi tapausta tulee mieleeni Pelicansin vuosilta, jolloin Leksa on saanut maistaa kovuutta.
Tämän kauden harjoitusottelussa Bluesin Lostedt, jonka temppua en arvostanut, mutta jota arvostan pyyteettömänä joukkuepelaajana, hyökkäsi Leon kimppuun. Tällöin väliin tuli K.Sihvonen, mikä oli aivan oikein.
Lisäksi kaikki varmasti muistavat tapauksen, jossa eräs Siklenka menetti hermonsa Komaroviin. Useimmat näkivät tyytyväisenä tilanteen vain siten, että vihdoin Leksa sai maksaa teoistaan, mutta joukkueen kannalta ajateltuna siinä hankittiin ylivoima, jonka aikana Pelicans ratkaisi voiton tuosta pelistä itselleen. On se joukkuepelaaja isolla "J":llä!!
Keskustelu on avattu, seurataan miehen edesottamuksia ja vältetään sisällöttömiä one-linereita.