Patapalikat paikoilleen
Tuskin kukaan meistä Ässäläisistä on tyytyväinen joukkueemme rakentamiseen. Tai kun nyt edes nähtäisiin joukkueemme viimeinkin rakentuvan. Se, että sopimuspelaajia on noinkin vähän, eikä ulkopuolelta ole tullut vielä ketään, on lähes käsittämätöntä. Mitä ihmettä Ässien päämajassa on taas oikein tehty kaikkina talven pimeinä kuukausina!? Ilmeisesti pyöritelty peukaloita ja muisteltu menestyksen vuosia. Ati on kertonut rehvakkaasti kahvipöydässä miten mestaruuksia voitettiin ja miten hän pisti kiekon alas ja kädet ylös. Oltiin perkele Porista ja ylpeitä siitä. Ati tuumi etteivät nämä nykykiekkoilijat oikein enää hallitse hommia niin kuin hän ja Vellu hallitsivat, vaikka saavat rahaakin enemmän kuin meillä on varaa edes maksaa. Porista ollaan edelleen ja aika perkeleitä ollaankin, mutta ylpeyden kanssa on vähän niin ja näin. Ja kumileimasin-tj on lumoutuneena kuunnellut Atin muisteloita ja ammentanut voimaa ja uskoa niistä. Hanski ajattelee, että urheilussa menestys kulkee aaltoliikkeissä, joten eiköhän tämä tästä taas nousuun käänny, eihän perinteikäs Ässät ole mikään vetoketjutehdas. Mutta niin se aika kulkee ja yhtäkkiä herrat havahtuivatkin kevään aromikkaisiin koiranpaskan tuoksuihin tajuten, että kausi taitaa olla ohi ja olisi pitänyt niitä sopimuksiakin väsätä. No, vielähän sitä ehtii.
Käytännössä Ässien kausi oli ohi viimeistään tammikuun kahden ensimmäisen pelin jälkeen, oikeastaan jo kuukautta aiemminkin. Eli Ässät päätti kautensa ensimmäisenä, joten johdonkin olisi pitänyt alkaa keskittymään tulevaan kauteen todellakin hyvissä ajoin. Ja sellaisia kommentteja Ässäjohto toki antoikin jo joskus tammikuussa, että katseet on käännetty vahvasti jo uuteen kauteen.
Siihen nähden tämän hetkinen tilanne on pöyristyttävä. Henkilökohtaisesti odotin Ässien ilmoittavan heti kauden päätyttyä ketkä jatkavat vanhasta joukkueesta ja lisäksi muutamasta uudesta hankinnasta. Mutta ei, siinä vaiheessa oli saatu kokoon huimat neljä jatkosopimusta ja liki kuukausi kauden päättymisestä saatiin kolme jatkosopimusta lisää. Mutta ei sanaakaan uusista vahvistuksista. Jos Ässät olisi halunnut jotain suurta kalaa, niin seuran ainoa valtti olisi ollut nopeus, apajilla olisi vain pitänyt olla ennemmin kuin kukaan muu. Eikä Ässien olisi tarvinnut olla edes erityisen nopea, kunhan olisi alkanut kartoittamaan tosissaan pelaajia siinä vaiheessa kun tämä kausi oli havaittu optimistisimmassakin päässä menetetyksi.
SM-liigasta Ässillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada kuin niitä jämämiehiä, jotka eivät muualle mahdu, eivätkä saa sopimusta ulkomaillekaan. Muutama nuori pelaaja saattaa tulla liigastakin, mutta yhtään valmista ykkös- tai kakkoskentän miestä ei tule. Eli taas jouduttaneen turvautumaan muutamaan Veli-Pekka Hårdiin. Halvalla ei saa kuin halpaa. Ja mikä on tuollaisten pelaajien motivaatio ja halu pelata nimenomaan Ässissä, johon he ovat päätyneet vain siksi, etteivät muuallekaan ole kelvanneet?
Nyt ollaan sitten liki pari kuukautta odoteltu Sheptakin ja Perrinin vastauksia sopimustarjouksiin. Noinkohan nuokaan ovat sen tason pelimiehiä, että heidän vastauksiaan kannattaisi liiemmin odotella? Ihan hyviä vahvistuksia jumbo-Ässille, mutta onko heistä nousun arkkitehdeiksi? Tuskin. Tässä odotellessa on sitten pelimies jos toinenkin päätynyt muihin osoitteisiin. Eiköhän tuon tason pelimiehille olisi kannattanut tarjota sopimusta joskus tammi-helmikuussa ja jos pojat olisivat sanoneet, että well, we want more money, niin vastaukseksi olisi riittänyt wellwell, goodbye boys. Kyllä Sheptakeja ja Perrinejä ja parempiakin kiekkomaailmassa riittää, kun vain jaksaa ja osaa nähdä vähän vaivaa ja etsiä sellaisia. Varmasti löytyisi Poriinkin, kun olisi osaavia miehiä asialla. Niin kuin esimerkiksi Hämeenlinnassa.
Ehkä pahin moka, kurjuudessa viruvan juniorityön lisäksi, on se, että Ässät on päästänyt tyystin kuolemaan sen entisen valttikorttinsa, patasydämen. Tietysti juniorityön näivettyminen on osaltaan sekin johtanut siihen. Ja tietysti yleinen kehitys muutenkin, pelaajilla ei enää ole sitä yhtä ja ainoa omaa the seuraa, kuten Ville Peltonenkin osoitti. Mutta se Ässähenkisyys oli taatusti joskus muinoin ja ehkä vielä viisi vuotta sittenkin iso ase Ässille. Pelaajat olivat Ässiä, patasydämiä, vaikka olisivat olleetkin jostain muualta, jopa monien ulkomaalaisten sydän sykki selvästi ja aidosti padalle, eikä vain sen palkkashekin takia. Mutta tällä hetkellä Ässissä ei mitään sellaista aatetta löydy, patasydämiä ei ole kuin Korppi ja Peltonen. Ei kauniita seura-aatteita toki löydy muiltakaan seuroilta, mutta ainakin minulla on sellainen käsitys, että Ässille se ässäläisyys ja porilaisuus oli huomattavasti merkittävämpi asia kuin monessa muussa seurassa vastaava asia. Todellakin oltiin perkele Porista ja ylpeitä siitä ja se näytettiin kaukalossa. Enää ei paljon ylpeyttä tunnu olevan, kun omat kasvatit suorastaan karttavat seuraansa. Saattavat jopa asua Porissa, mutta ehei, ei kiitos Ässiin. Eikä siitä voi pelaajiakaan syyttää, eikä voi välttämättä edes sanoa, että muualla maksetaan paremmin, kyllä se kertoo siitäkin, että seurassa ja sen toiminnassa on paljon muutakin mätää. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Javanainen palasi pelastamaan Ässiä, eikä varmaankaan pelkästään rahasta, mutta tänä päivänä ketään ei kiinnosta Ässien pelastusoperaatio. Eikä maailmalla edes ole lähellekään Javanaisen tasoisia Ässäkasvatteja, pelkkiä hyviä liigajyriä, mutta heitäkään ei kiinnosta. Huonosti on Ässien täytynyt asiansa hoitaa ja mahdollisesti kaltoin on näitä omia kasvatteja kohdeltu.
Jos joukkue joskus rakennattaisiin minun haluamallani tavalla, niin ensin pitäisi olla juniorityö kunnossa. En haikaile mitään täysin porilaista joukkuetta, periaatteessa minulle on ihan sama mistä kukin pelaaja on, kunhan peli kulkee ja sydän sykkii padalle. Kaikenkaikkiaan joukkueen hyvään rakentamiseen löytyisi varmasti montakin tietä, mutta pääasia olisi, että joukkue oikeasti rakennattaisiin hieman pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi kaudeksi. Voitaisiin esim. tehdä aina jotain kolmen vuoden projekteja ja siihen sitoutuisivat niin pelaajat, valmentajat kuin seuran johtokin. Ensimmäinen vuosi opettelua, mutta ei sentään pohjamudissa, toinen vuosi pari pykälää ylöspäin ja pelin kehittämistä edelleen ja kolmas vuosi olisi maali jolloin tosissaan ainakin taisteltaisiin mitalista ja jolloin siihen olisi jopa realistiset mahdollisuudet. Vaihtuvuus joukkueessa olisi mahdollisimman pieni, mielellään vain niin, että jonkun mahdollisesti epäsopivan palasen tilalle vaihdettaisiin parempi pala. Ja jos joukkueesta lähtisi palapelin kannalta merkittävä osa, niin se ei lähtisi ilmaiseksi. Ja hyvä olisi jos niitä rahoja ei tarvitsisi tuhlata uuteen isoon palaseen, vaan joukkueen sisältä aina joku kasvaisi täyttämään kovankin lähtijän saappaat. Jatkuvuutta ennenkaikkea, se olisi tärkein pointti, muuten menestyvä joukkue voidaan kyllä rakentaa monellakin eri tavalla ja hyvinkin eri tyyppisillä pelaajilla ja erilaisilla pelityyleillä.
Itse lähtisin Ässiä rakentamaan selkeästi puolustuksen kautta. Hyvä ja luotettava maalivahti olisi kaikki kaikessa ja siihen eteen tiukka ja toimiva puolustus jossa olisi selkeänä johtotähtenä maajoukkuetason puolustaja. Muutama varma peruspakki ja muutama kehityskelpoinen nuorukainen. Ja ennen kaikkea selkeä ja kurinalainen koko joukkueen puolustussysteemi. Olkoot vaan peli sitten tylsääkin, kyllä se siittä iloisemmaksi muuttuu, kun alkaa tulosta tulemaan. Hyökkäyspäässä ykkösketju olisi selkeä ykkösketju, joka pystyy ratkaisemaan. Eli huippusentteri ja vierelle kunnon snaipperi. Kakkosketju sellaista perusliigakamaa, miehiä joiden taso ei paljon heilahtele, ei ainakaan alaspäin. Luotettava ja melko kokenut sentteri, kokenut laitajyrä ja toiseen laitaan vähän kokemattomampi, mutta kehityskelpoinen kaveri. Kolmosketju voisi muodostua yhdestä liigajyrästä ja kahdesta lupauksesta ja neloseen sitten nuoria, ennakkoluulottomia ja eteenpäin haluavia poikia, joilla asennetta riittää vaikka peliaikaa tulisi välillä vähän niukemminkin. Ulkomaalaisissa pyrkisin pidättäytymään kahdessa, mutta niin, että tuo kaksikko todella olisi kovan luokan vahvistuksia ja maansa maajoukkuekamaa. Ei mitään tusinatshekkejä. Eiköhän sitä siinä, ehkä noin päästäisiin johonkin tulokseen. Kun nyt olisi jotain suunnitelmallisuutta, Ässillä sellaista ei käytännössä ole ollut koskaan. Aikansa pärjättiin niillä mitä oma kylä tuotti, mutta sen jälkeen on vain otettu mies sieltä, toinen täältä, miettimättä sen enempää kokonaisuutta.
